Löytyy soneraplazalta ja on aika pitkälle täyttä asiaa...
Jääkiekon MM-kilpailut ovat suuri ja mahtava megatapahtuma, jolle vetävät maailmassa vertoja vain maailmannäyttely, YK:n huippukokous, Microsoftin pikkujoulut ja Persjärveläisen IT-innovaattorin Wall Streetiä syleilevä osakeanti.
Kööpenhaminakaan ei ole enää niin kuin ennen; mieltä kiehtova ja syntinen. Mutta ei se mitään, jääkiekon MM-kilpailut ovat ottaneet Köpiksen paikan universaalina elimenkiihottajana. Mikään ei tunnu yhtä kiihottavalta ja seisota elimiä –tässä tapauksessa aivoja- yhtä tehokkaasti kuin nyt käynnissä olevat MM-kilpailut.
Huikean jännittävät alkusarjan ottelut on nyt pelattu ja hurmeiselta tantereelta ovat selvinneet elävien kirjoihin verissä päin vain Suomi, Ruotsi, USA, Kanada, Tshekki, Slovakia, Venäjä, Saksa, Italia, Ukraina, Itävalta ja Sveitsi.
Kuka penteleen pösilö keksi laajentaa MM-kisat 16 maan hysteeriseksi väsytystaisteluksi?
Saksan MM-kisojen ensimmäiset kymmenen päivää kiinnostavat intohimoisimpiakin jääkääkkijöitä yhtä paljon kuin perulainen suu- ja sorkkatauti EU-tuista haaveilevaa moikipääläistä keinosiementäjää. Seminoloogie boogie woogie…
Jos missä tahansa ihan oikeasti maailmanlaajuisesti kiinnostavassa urheilulajissa esitettäisiin, että MM-kisojen ensimmäisistä alkulohkoista menee jatkoon 75 % osallistuvista maista, ja maailman turhimmasta välisarjastakin vielä 66 %, menehtyisi kyseisen lajiliiton nokkamiehistä ainakin 82 % röhönauruun. Tällä pelisysteemillä jalkapallon MM-lopputurnausta pelattaisiin ainakin vapusta isänpäivään asti.
Ei sillä, etteikö nykyinen MM-järjestelmä saisi muutamia isiä (lähinnä kv. kiekkoliiton pompööseja Pater Nostereja) kuolaamaan innosta veuhkaten TV-ruutujensa äärissä, mutta juuri nuo periperverssit isät ovat mitä ilmeisimmin niitä samoja, jotka nostavat TV-shopin, Ostosruudun ja Ricki Lake -shown katsojalukemia taivaisiin vaikka juhannusyön pimeimpinä tunteina. Kuka vielä kehtaa julkisesti ääneen ihmetellä, miksi amerikkalaiset eivät ole tippaakaan kiinnostuneita meneillään olevista MM-mittelöistä? Jos tosin oikein tarkasti seuloo ja plaraa, voi Amerikan Uutisista löytää pienellä painetulla petiittikirjoituksella finaalipelin tuloksen heti kuolinilmoitusten ja siitepölytiedotusten jälkeen.
On tietenkin sinänsä sympaattista, että esimerkiksi Aasialla on kiintiöpaikka nykyisiin MM-kisoihin. Kovin solidaarista se ei kuitenkaan ole. Missä on Afrikan kiintiöpaikka, ja eikö Grönlannin kuuluisi olla kisoissa vähintäänkin kamppailemassa I-lohkossa suorasta mitalipelipaikasta Frans Josefin maan ja Antarktiksen kanssa? Jäätä kun on kyseisissä maissa melkein yhtä paljon kuin pohjatonta ahneutta IIHF:n napamiesten selkänahoissa.
Ylilyönnit sikseen, takaisin tosiasioihin. Eihän MM-kisoissa ole pelejä kuin karvan vaille 60, eikä raha tietenkään ratkaise. Ketä kiinnostaisivatkaan Kaukoidän mainosmarkat ja Botswanan mittava timanttivaranto, kun vaakakupissa painavat esimerkiksi Japanin huikeat jääkiekkosuoritteet, joista ovat itseään kunnioittavat kiekkokansakunnat saaneet jo nyt ammentaa paljon positiivista. Ellei nousevan auringon kiekkokansa pelaisi näissä MM-kekkereissä, emme olisi saaneet koskaan tietää, että Japanissa vaikuttaa senkin nimisiä supersankareita kuin Daniel Daigawa, Igor Nihei, Iwan Nihei, Ryan Kuwabara ja Chris Yule. Pesunkestäviä alkuasukkaita epäilemättä. Mihin me joutuisimmekaan ilman jääkiekon MM-kisoja?
Kansainvälisen jääkiekkoliiton suunnitelma lajin maailmanlaajuisesta invaasiosta on lorahtanut tennissukille kuin urea Kellokosken yläbaarin ruosteisesta pisuaarista. Joku ajattelematon järkipatto voisi jopa luulla, että liiton presidentti Rene Fasel, varapresidentit Schoichi Tomita (Japanista, kuinkas muuten) ja Walter Bush (USA) sekä monet muut ovat menettäneet suhteellisuudentajunsa ilmeisesti jo äidinmaidossa. Eikö maailmassa ole jo ollut riittävästi Busheja tyrimässä Kioton ilmastosopimuksia, Kiinan suhteita ja maailmanrauhaa? Että vielä jääkiekon MM-kisojakin...
Me emme toki sellaista luule. Kyse on totta kai siitä, että jääkiekko on vihdoinkin saavuttanut maailmalla ansaitsemansa arvonnousun ja sen totalitaarisen kiinnostuksen, jota vain maailman jokaisella pallonpuoliskolla tikuillaan kumilanttua sohivat nykyajan todelliset gladiaattorit ovat jo kauan ansaitusti kaivanneet.
Herra ottaa, herra antaa, suo meille ymmärrystä. Tai edes jaksamista odottaa taivaanrannassa häämöttäviä ihan oikeita jääkiekko-otteluita. Kai nekin sieltä vielä tulevat, kun oikein jaksaa uskoa.
Tiukkapipaisille tiedoksi, että pakinan tunnusmerkistöön kuuluu ylilyöntien viljely, perusteettomien kielikuvien käyttö sekä kaikenmaailman hölötys ja typeryyksien ylenpalttinen laukominen nimimerkin verhoavassa suojassa. Tällä kertaa pakina julkaistaan kuitenkin kirjoittajan nimellä ja perin keskinkertaisella, pyylevän karvaisella pärstäkertoimella varustettuna. Dopingin Mustan Kirjan esimerkin innoittamana. Tappouhkauksienkin uhalla. Terveisiä Tampereelle.
Jos edellä mainittu virallinen totuus sai sappesi kiehumaan, ota yhteys kansainväliseen jääkiekkoliittoon ja jätä työpaikkahakemus. Jo juhannuksena saatat päästä vaikuttamaan. Ihan oikeisiin, globaaleihin epäkohtiin.
LAURI HOLLO
Sportslink Groupin päätoimittaja
Jääkiekon MM-kilpailut ovat suuri ja mahtava megatapahtuma, jolle vetävät maailmassa vertoja vain maailmannäyttely, YK:n huippukokous, Microsoftin pikkujoulut ja Persjärveläisen IT-innovaattorin Wall Streetiä syleilevä osakeanti.
Kööpenhaminakaan ei ole enää niin kuin ennen; mieltä kiehtova ja syntinen. Mutta ei se mitään, jääkiekon MM-kilpailut ovat ottaneet Köpiksen paikan universaalina elimenkiihottajana. Mikään ei tunnu yhtä kiihottavalta ja seisota elimiä –tässä tapauksessa aivoja- yhtä tehokkaasti kuin nyt käynnissä olevat MM-kilpailut.
Huikean jännittävät alkusarjan ottelut on nyt pelattu ja hurmeiselta tantereelta ovat selvinneet elävien kirjoihin verissä päin vain Suomi, Ruotsi, USA, Kanada, Tshekki, Slovakia, Venäjä, Saksa, Italia, Ukraina, Itävalta ja Sveitsi.
Kuka penteleen pösilö keksi laajentaa MM-kisat 16 maan hysteeriseksi väsytystaisteluksi?
Saksan MM-kisojen ensimmäiset kymmenen päivää kiinnostavat intohimoisimpiakin jääkääkkijöitä yhtä paljon kuin perulainen suu- ja sorkkatauti EU-tuista haaveilevaa moikipääläistä keinosiementäjää. Seminoloogie boogie woogie…
Jos missä tahansa ihan oikeasti maailmanlaajuisesti kiinnostavassa urheilulajissa esitettäisiin, että MM-kisojen ensimmäisistä alkulohkoista menee jatkoon 75 % osallistuvista maista, ja maailman turhimmasta välisarjastakin vielä 66 %, menehtyisi kyseisen lajiliiton nokkamiehistä ainakin 82 % röhönauruun. Tällä pelisysteemillä jalkapallon MM-lopputurnausta pelattaisiin ainakin vapusta isänpäivään asti.
Ei sillä, etteikö nykyinen MM-järjestelmä saisi muutamia isiä (lähinnä kv. kiekkoliiton pompööseja Pater Nostereja) kuolaamaan innosta veuhkaten TV-ruutujensa äärissä, mutta juuri nuo periperverssit isät ovat mitä ilmeisimmin niitä samoja, jotka nostavat TV-shopin, Ostosruudun ja Ricki Lake -shown katsojalukemia taivaisiin vaikka juhannusyön pimeimpinä tunteina. Kuka vielä kehtaa julkisesti ääneen ihmetellä, miksi amerikkalaiset eivät ole tippaakaan kiinnostuneita meneillään olevista MM-mittelöistä? Jos tosin oikein tarkasti seuloo ja plaraa, voi Amerikan Uutisista löytää pienellä painetulla petiittikirjoituksella finaalipelin tuloksen heti kuolinilmoitusten ja siitepölytiedotusten jälkeen.
On tietenkin sinänsä sympaattista, että esimerkiksi Aasialla on kiintiöpaikka nykyisiin MM-kisoihin. Kovin solidaarista se ei kuitenkaan ole. Missä on Afrikan kiintiöpaikka, ja eikö Grönlannin kuuluisi olla kisoissa vähintäänkin kamppailemassa I-lohkossa suorasta mitalipelipaikasta Frans Josefin maan ja Antarktiksen kanssa? Jäätä kun on kyseisissä maissa melkein yhtä paljon kuin pohjatonta ahneutta IIHF:n napamiesten selkänahoissa.
Ylilyönnit sikseen, takaisin tosiasioihin. Eihän MM-kisoissa ole pelejä kuin karvan vaille 60, eikä raha tietenkään ratkaise. Ketä kiinnostaisivatkaan Kaukoidän mainosmarkat ja Botswanan mittava timanttivaranto, kun vaakakupissa painavat esimerkiksi Japanin huikeat jääkiekkosuoritteet, joista ovat itseään kunnioittavat kiekkokansakunnat saaneet jo nyt ammentaa paljon positiivista. Ellei nousevan auringon kiekkokansa pelaisi näissä MM-kekkereissä, emme olisi saaneet koskaan tietää, että Japanissa vaikuttaa senkin nimisiä supersankareita kuin Daniel Daigawa, Igor Nihei, Iwan Nihei, Ryan Kuwabara ja Chris Yule. Pesunkestäviä alkuasukkaita epäilemättä. Mihin me joutuisimmekaan ilman jääkiekon MM-kisoja?
Kansainvälisen jääkiekkoliiton suunnitelma lajin maailmanlaajuisesta invaasiosta on lorahtanut tennissukille kuin urea Kellokosken yläbaarin ruosteisesta pisuaarista. Joku ajattelematon järkipatto voisi jopa luulla, että liiton presidentti Rene Fasel, varapresidentit Schoichi Tomita (Japanista, kuinkas muuten) ja Walter Bush (USA) sekä monet muut ovat menettäneet suhteellisuudentajunsa ilmeisesti jo äidinmaidossa. Eikö maailmassa ole jo ollut riittävästi Busheja tyrimässä Kioton ilmastosopimuksia, Kiinan suhteita ja maailmanrauhaa? Että vielä jääkiekon MM-kisojakin...
Me emme toki sellaista luule. Kyse on totta kai siitä, että jääkiekko on vihdoinkin saavuttanut maailmalla ansaitsemansa arvonnousun ja sen totalitaarisen kiinnostuksen, jota vain maailman jokaisella pallonpuoliskolla tikuillaan kumilanttua sohivat nykyajan todelliset gladiaattorit ovat jo kauan ansaitusti kaivanneet.
Herra ottaa, herra antaa, suo meille ymmärrystä. Tai edes jaksamista odottaa taivaanrannassa häämöttäviä ihan oikeita jääkiekko-otteluita. Kai nekin sieltä vielä tulevat, kun oikein jaksaa uskoa.
Tiukkapipaisille tiedoksi, että pakinan tunnusmerkistöön kuuluu ylilyöntien viljely, perusteettomien kielikuvien käyttö sekä kaikenmaailman hölötys ja typeryyksien ylenpalttinen laukominen nimimerkin verhoavassa suojassa. Tällä kertaa pakina julkaistaan kuitenkin kirjoittajan nimellä ja perin keskinkertaisella, pyylevän karvaisella pärstäkertoimella varustettuna. Dopingin Mustan Kirjan esimerkin innoittamana. Tappouhkauksienkin uhalla. Terveisiä Tampereelle.
Jos edellä mainittu virallinen totuus sai sappesi kiehumaan, ota yhteys kansainväliseen jääkiekkoliittoon ja jätä työpaikkahakemus. Jo juhannuksena saatat päästä vaikuttamaan. Ihan oikeisiin, globaaleihin epäkohtiin.
LAURI HOLLO
Sportslink Groupin päätoimittaja