Pain - Loistomatskua vai kipua korville?

[Arnold]

Mitäs mieltä jatkoaikalaiset ovat sellaisesta bänd.. eiku henkilöstä kuin Pain? Painhän on yhtä kuin Peter Tägtgren ja kaverilla toki muitakin verkkoja vesillä kuin Pain-projekti.

Vuodesta 1996 Pain on takonut kruunuja Tägtgrenin tilille viiden levyn ja yhden DVD:n verran. Itse muistan takavuosilta sen aikaisen hitin kuin On And On. Sehän iski kuin täyttä häkää täysikäisyyden hetkisillä rajamailla liikkuvaan meikäläiseen. Silloinen eurodancen jättämä tyhjiö sai hetkeksi täytteen koneiden ja metallin pyhästä liitosta.

...silti on myönnettävä, että en tuolloin tutustunut tarkemmin Painin materiaaliin. Nyt into heräsi uudelleen, kun luin erilaisista julkaisuista Painin tuoreesta levystä ja kahlasin Youtuben aarrearkussa.

Perverssi mieltymykseni konemusiikkiin on vielä tallessa ja se yhdistettynä erilaisiin musiikkityyleihin (oli sitten kyseessä iskelmä tai metalli) kuulostaa korviini niin 'keleen hyvältä. Siispä keskustelua sikiämään Painista ja äkkiä! Kertokaapas mielipiteitänne aiemmista levyistä, biiseistä ja niin eespäin.

Muutama löytämäni Pain-pala:

On And On (klassikkohuikeus)
End Of The Line (LIVE) (hieman öristääkin)
Just Hate Me (selkeästi heikompi lenkki, köyhän miehen Ozzya)
Supersonic Bitch (kuin Suomen oma Ruoska!)
On Your Knees (LIVE) (erinomaista tämäkin)
Shut Your Mouth (kirppissyna raikaa hyvin)
Breathing In, Breathing Out (LIVE) (Rammsteinin henkistä menoa)
Zombie Slam (loistomatskua taas)

 

[jesse72]

Kyllähän Pain soi joskus soittimessa ja varsinkin Nothing Remains The Same levy kolhataa kovaa. Shut Your Mouth, It's Only Them ja myös Beatles-cover Elanor Rigby toimii.

Tägtgrenin bändeistä myös Hypocrisyä täytyy kehua.

 

[Ted Raikas]

Kuuntelin ja katselin tuon On and On -videon ja siitä lähinnä päällimmäisenä jäi mieleen erittäin tylsä ja tavanomainen konebiitti, joka tuntui peittävän alleen kaiken muun, niin laulun kuin soiton, jos sitä todella oli. Sen perusteella en kyllä jaksaisi innostua tästä tippaakaan, mutta kyllä tuo varmasti silti jonkun Ruoskan päihittää ihan heittämällä.

P.S. Näytti muuten aavistuksen Johnny Deppiltä tämä kaveri.

 

[Gentleman]

Itseltä löytyy..

Nothing remains the same ja Dancing with the dead.

Ihan peruskamaa, lyriikat iskevät minuun. (Nothing, Tables have turned..)

Synkistely ja basic aggressio fiilistelyihin toimivat.

 

[RajatOn]

Kappaleet Same old song ja Bye/Die iskee. Toi levy missä noi biisit on tosin ainoa mitä multa löytyy, joten vaikee sanoa parhaita biisejä. Mutta joka tapauksessa hyvää settiä jätkät vääntää!

 

[Vintsukka]

Joskus telkkarista nähty End of the Line on hieno biisi ja Dancing with the Dead on todella loistava levy (ja siltähän ne MaZaan mainitsemat biisitkin löytyvät), mutta sen tarkemmin en ole tuotantoon tutustunut. Kai siihen uuteen levyyn (muistaakseni nimeltään Psalms of Extinction) ainakin pitää tutustua, kun kerran on Suomi-väriäkin saatu mukaan. Alexi Laiho soittaa tuolla levyllä yhden biisin verran skebaa.

 

[brendadervin]

Hypocrisy tuli tutuksi Osculum Obscenumin aikoihin ja tämän jälkeen tuli tarkistettua Peterin bm projekti The Abyss joka tarjosikin sopivan vauhdikasta vaikkakin hieman monotonista menoa. Kun kuulin että miehellä oli taas yksi projekti menossa niin se piti tarkistaa mutta tässä tapauksessa tyylisuunta kyllä yllätti kohtalaisen negatiivisesti. Lähin analogia mikä tulee mieleen on Kovenant. Onneksi sinne Lock up / The Abyss / Hypocrisy väliin mahtuu yksi äpäräkin.

 

[Mr.Big]

Miten voin äänestää tätä jälkimmäistä?

 

[olkikuukkeli]

No ei missään nimessä ainakaan loistomatskua. Kyllähän jotkut kappaleet sisältävät toimiviakin elementtejä(omalla soittolistalla ovat oleskelleet joskus muinoin ainakin The Third Wave ja Same Old Song), mutta ei nyt sentään loistomatskua. Sellaista sekasotkuahan tuo pahimmillaan on, tulee helposti vaikutelma, että etsitään sitä matalinta kohtaa aidasta... Konemusiikin ja metallin yhdistelmää en ainakaan suorilta käsiltä tuomitse, mutta ei taida Painin pojilla riittää luovuus tehdä mitään mestariteoksia.

 

[MarkusMaggot]

Vaihtoehto loistomatskua, ehdottomasti.

Itsehän pohjoisen Euroopan suurimpana Peter Tägtgren-fanina en voi paljon muuta edes äänestää, Rebirth-albumista lähtien on tullut kerättyä tämänkin viritelmän tuotantoa ja tasaisin väliajoin levyt käyvät CD-soittimen läpi, oikeastaan Pain oli se juttu mikä sai pienen ihmisen taas innostumaan industrial-henkisestä metallista/rockista. Tarttuvia biisejä joita on ilo kuunnella puuhastelun ohessa.

Jos Hypocrisy on maailman kovin death metal-bändi niin Pain olkoon sitten maailman kovin techno metal-bändi. Vai miksi tätä nyt sitten nimitetäänkin.