Jaa-ha! 18 vuorokautta siihen sitten meni aikaa, kun sain käytyä tarkastamassa jääkiekon tason Suomen viidellä korkeimmalla sarjatasolla.
Keskellä kautta olisi ehkä pystynyt nasauttamaan saman setin reilussa viikossa. Tosin mihinkään Forssaan en kyllä lähde ajelemaan keskellä talvea jonkun Suomi-Sarjamatsin vuoksi, ja Turusta katsottunahan FPS on lähin Suomi-Sarjajoukkue. IV Divisioonaahan taidetaan pelata ainoastaan pääkaupunkiseudulla/Uusimaalla, joten sitä pukkia en tule jahtaamaan. Monena syksynä tällainen jääkiekkoilullinen maakuntakiertue on ollut mielessä, mutta vasta nyt oli todellinen mahdollisuus toteuttaa tämä "unelma".
Pienenä yhteenvetona heittäisin, että kolmosdivarin Laitilan Jyskettä lukuunottamatta muut joukkueet voittivat kotiavauksensa ja saivat näin positiivisen startin omiin sarjoihinsa. Positiivisimman mielikuvan näkemistäni joukkueista on ehdottomasti jättänyt Naantalin VG-62. Joukkueestahan sanotaan, että pelaajat ovat Suomi-Sarjan tasoa, mutta talous pakottaa pelaamaan kakkosdivarissa. Tämä taitaa olla täysin totta! Ottelun loppulukemat (6-1) eivät todellakaan vastaa todellisuutta. Sanoisin, että joku 12-1 tai jopa 15-1 lopputuloksena ei olisi ollut vääryyttä - paikkoja ainakin oli. VG oli somerolaista vastustajaansa niin paljon ylivoimaisempi kaikessa tekemisessä.
Kolmannessa erässä VG ei "saanut" tehdä maalia muuta kuin takatolpalta tyhjiin kolmen-neljän poikittaissyötön jälkeen. Siellä VG:n alimmat puolustajat hassuttelivat SoPa:n kärkikarvaajia spin-o-ramoilla, jokaisessa hyökkäyksessä kiekko piti laittaa vähintään kerran pakin puikoista jne. Rostereissakin taisi olla "pientä" eroa naantalilaisten hyväksi. Jos nyt oikein laskin, niin VG:lla oli mukana 16 kenttäpelaajaa ja kaksi maalivahtia. SoPa pelasi ottelun läpi kahdella ketjulla (10+2). Eipä ihme, että maalaisilla alkoi kolmannessa erässä puntti painaa.