Vaihto-opintojaksollaan Etelä-Euroopassa yksissä opiskelijabileissä yhtytin varsin hemaisevan tytön, vähintäänkin kohtalaisella rungolla varustettuna ja tummanpunaiseksi värjätyllä tukalla, joka oli ja on Hereworthin heikkous. No, varsin suomalaiseen tapaan painuin juttelemaan ko. naiselle, ja suureksi yllätyksekseni välillämme synkkasi oikeinkin kivasti ja juttu luisti ilman hetkenkään vaivaannuttavia hiljaisuuksia, sekä ainakin viinanhuurun läpi olin huomaavinani flirttiä myös vastapuolelta. Kellon lähestyessä kolmea päätin sitten tarttua härkää sarvista ja koettaa suudella tyttöä, mutta siinä vaiheessa tyttö muuttui äärimmäisen vaivautuneeksi. Samalla hetkellä takaa kuului "excuse me" tai jotakin. Selvisi, että paikalle oli tullut tuon ihanan punapään tyttöystävä. Vitutus ja häpeä olivat aika käsinkosketeltavat, vaikka häpeä onkin yksi parhaista tunnetiloista. Tottakai jos kerrankin löytyy äärimmäisen mukava ja kaunis, omaan naismakuun menevä tapaus, niin hänen on oltava lepakko.
Samaisella jaksolla hieman tukevammassa humalassa löysin jonkin jenkkikimalaisen, tai saksalainen kaveri löysi minulle, miten vain. Hetken jorailtuamme ja kuolaa vaihdettuamme kaaduimme korokkeelta lattialle, jolloin tyttö satutti ilmeisesti olkapäätään. Ei mitään, tästä huolimatta baarin saastaiseen vessaan ja kumiakin onnistuneesti käytettiin. Kun vessasta piti poistua, tapahtui vastaavanlainen kaatuminen vessan puolelta siihen sellaiseen odottelutilaan ihmisten suureksi huviksi. Tällä kertaa omaan silmäkulmaan tuli muikea kuhmu. Seuraavana päivänä en edes muistanut kimalaisen nimeä, mutta muut paikallaolleet muistivat kyllä koko episodin näyttävine alastuloineen. Ja kaikilla oli niin mukavaa, paitsi itselläni, jälleen kerran.
Jännästi alkoholilla oli näihinkin osuutensa.