Minulla ei ole migreeniä ollut koskaan (luojan kiitos), mutta sellainen vihulainen kylläkin kun iriitti todettiin vuosi sitten. Eli värikalvon tulehdus silmässä. Perinnöllinen vitsaus, joka voi olla piilevänä kellä tahansa ja puhjeta milloin tahansa esille. Tässä on tuo valoarkuus ja sen tuoma kipu jotakin aivan käsittämätöntä...ehkä siinä mielessä voin jotenkin kuvitella millaista on kärsiä migreenstä. Siis mitään kipua en ole kokenut koskaan niin järkyttävän kovana kuin tässä. Haluaisinkin hieman kertoa tässä yhteydessä tästä pirulaisesta, koska kaikki nämä sietokyvyn ylittävää kipua aiheuttavat taudit ovat maailman vittumaisimpia asioita, mitä ei voi ymmärtää ellei itse koe.
Iriitissähän homma menee niin, että värikalvossa itsessään ja sen verisuonistossa alkaa tapahtumaan solumuutoksia, jonka johdosta silmästä tulee ensivaiheessa veriappelsiinin näköinen -> verenpurkaukset aiheuttavat tämän. Sen jälkeen kaikki valo, mitä maailmasta löytyy aiheuttaa sellaisen kivun, kuin 7 tuuman rautanaulaa hakattaisiin silmästä takaraivon läpi...tai voisin kuvitella siitä vastaavan tuntemuksen. Ilmeisesti näköhermo ja koko silmä pelaa jotensakin siten tämän solumuutoshässäkän takia, että kipukanavat ovat "auki"...
Itselläni tämä puhkesi reilu vuosi sitten oikeaan silmään. Aiemmin viikolla silmää aristi ja kävin työpaikan lekurissa, jossa yllätys yllätys yleislääkäri diagnosoi vaivan oikein. Yllätys oli melkoinen, kun kuulin taudista sillä kuvittelin sen olevan vain tavallisen silmätulehduksen. Siitä seurasi passitus Helsingin silmälääkäriasemalle ja sielä erikoislääkäri tutki silmän pohjan ja vahvisti diagnoosin. Sain ensialkuun kortisonitipan, jota käytin pari päivää, josko homma menisi sillä ohi.
Tämä rouva erikoislääkäri tosin kertoi jo tuolloin, että homma voi mennä tosi pirulliseksi...no, sitten heräsin keskiviikon tietämillä aamuyöstä siihen, että päätä ja silmää särkee aivan saatanasti. Nappasin yölamppuun valon päälle ja meinasin menettää tajunnan sen kivun takia! Tästä säikähdin ja arvasin heti, että nyt on sitten homma mennyt pahemmaksi. Hiippailin vessaan ja pimeän hämärässäkin näin, että silmä oli aivan verenpunainen möykky. No, siinä ei auttanut muuta kuin yrittää järjestää täydellinen pimennys kämppään ja odotella aamuun asti (klo oli jotain 3-4 aikaan aamuyöstä), että sai soitettua lekurille.
Työkaveri lähti viemään aamusta Helsinkiin ja melkoiset viritykset sai keksiä, ettei silmään päässyt mistään yhtään valoa, ei edes kajastustakaan...lekuriin päästyä ensimmäiseksi iskettiin pari satsia jotain puudutusta silmään ja sen jälkeen kuulin kauhusanat...silmän pohja pitäisi nyt tutkia sillä saamarin kirkasvalohässäkällä! Voi herranjumala sentään, eipä ole iso mies aikaisemmin itkenyt ja huutanut tuskasta, kun hoitsu piteli päätäni telineessä koko kroppansa voimalla ja lekuri suuntasi sen kirkasvalon silmään. Siis se toimenpide kesti n. 30 sekuntia, mutta se tuntui ikuisuudelta...
Siitä sain sitten ohjeet hoidon aloittamiseksi ja nipun reseptejä kouraan. Apteekkireissu oli myöskin mielenkiintoinen, sillä ne tiskin yläpuolella olevat halogeenispotit...niin arvaattekin varmaan. No, edessä oli kuukauden kortisonitippakuuri, tunnin välein yksi tippa päiväsaikaan ja yöksi kortisonirasva silmän pintaan. Kipu muuten loppui tavallisella buranalla kuin seinään, joten siitä ei tarvinnut onneksi sen enempää kärsiä alkuvaiheessa. Tietysti se kortisoni vaikutti myös siihen, että valoakin alkoi kestämään vähän paremmin. Tämän lisäksi silmään piti laittaa parikertaa päivässä silmäterän laajentavaa tippaa. Tämä sen takia, että jos jotakin peruuttamattomia solumuutoksia tulisi, niin silmäterän liikeradat pienestä isompaan eivät estyisi. No, tästä tuli loppujenlopuksi vielä vittumaisempi juttu, koska silmän näkökyky menee ihan vituiksi kun silmäterä on toisessa silmässä täysin levällään ja toisessa normaali...oli melko tzombi olo muutaman viikon jälkeen...
Loppu hyvin kaikki hyvin, silmä parani täysin. Aikaa se voi tosin reilun kuukauden, siis tämän saamarin tippahässäkän kanssa. Sairaslomalla olin tietysti koko ajan, kun mitään ei voinut tehdä. Voi olla, että tauti uusii vaikka seuraavana päivänä samassa silmässä tai se siirtyy toiseen silmään, voi pysyä pois loppuiän...mitään varmaa asiasta ei ole. Kylmää pitäisi välttää, mitään ylipainavaa ei saisi enää nostella, ettei näin altistaisi asiaa. Iriittiä diagnosoidaan reumapotilailla ja monesti nämä kulkevat käsikädessä toistensa kanssa. Selkäreuma voi olla yksi tällainen "pahan liittolainen", mikä poikii muita vitsauksia. Itselläni on ollut 15 vuotta kaikennäköistä ongelmaa selän kanssa, joten jotain vastaavaa syy-yhteyttä voi joskus ilmetä.
Onko palstalla muita iriitistä kärsiviä/kärsineitä?