railwayman
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Kärpät (& Devils)
Olen pitänyt jokseenkin paljon meteliä omien kasvattien puolesta. Minulle se on lähtökohta kannattaa seuraa. SM-liigassa arvostan seuroja, joiden kokoonpanossa on etupäässä omia kasvatteja. TPS on osoittanut, että hyvällä juniorityöllä voi saavuttaa menestystä, jopa siinä määrin, että vähempikin riittäisi.
Kuitenkin hyväksyn vahvistusten olemassaolon joukkueessa. Oma ihanteeni onkin oikean tasapainon löytäminen joukkueeseen, ei niinkään omien kasvattien tai vahvistusten määrä. Kärpistä ei ole koskaan tullut maajoukkuetason maalivahtia, voisi melkein sanoa ettei edes liigatason vahtia ole Oulusta tullut ja se on kieltämättä ikävän lähellä totuutta. Pärjätäkseen on Kärppien siis vahvistettava joukkuettaan ainakin maalivahdeilla, mikäli menestyä on tarkoitus. Tämän hyväksymisessä minulla ei ole minkäänlaista ongelmaa. Samoin hyväksyn muidenkin vahvistusten tulon Kärppiin.
Minusta toimivassa organisaatiossa omat kasvatit muodostaa joukkueen rungon, ainakin oman subjektiivisen näkemykseni mukaan. Kotimaisten vahvistusten tulee mahtua pelaavaan kokoonpanoon. Ulkomaalaisvahvistuksen pitää mahtua kolmeen pelaavaan kenttään, muuten hän vie jääaikaa joltakin lahjakkaammalta nuorelta hidastaen tämän kehitystä liigapelaajaksi. Ei kai moisen pelaajan pitäminen joukkueessa ole edes taloudellisesti mielekästä.
Kärpissä muualta tulleita vahvistuksia on tällä hetkellä 7 kappaletta. Maalivahdit Korhonen ja Thomas ovat jokseenkin täydellisiä rooleissaan, joten heidän hankkimistaan ei tarvitse millään lailla kyseenalaistaa. Puolustajista muualta kotoisin on Myllykoski, joka rightina on käyttökelpoinen monessakin suhteessa, joten hänkin on paikkansa ansainnut. Sitten tullaankin hyökkääjiin, joista Laukkanen, Potaichuk, Lievers ja Hamilton on muualta kotoisin. Kukaan näistä ei ole liigatasolla ehdottomaan huippuun kuuluva pelaaja, mutta jokainen näistä tuntuu sopivan juuri Kärppien kokoonpanoon. Joten Kärppien kohdalla voidaan sanoa, että mieluummin sopiva kuin pätevä.
Ulkomaalaisia tarkasteltaessa Thomasin voi unohtaa, sillä hän on mielestäni Kärppien paras pelaaja ja näin ollen selvä vahvistus, sekä tärkeä tekijä kärppien nykyisen vireen takana. Lievers, Potaichuk ja Hamilton ovatkin selvemmin liigajyriä. Heillä kaikilla on omat vahvuutensa ja välillä yhdessä pelaten he ovat enemmän kuin osiensa summa. Tarkoitan äsköisellä sitä, että näiden kolmen yhteispeli kiekollisena on parhaimmillaan todella hienoa seurattavaa ja myös tehokasta. Heikoimmillaan he ovatkin jokseenkin keskinkertaisia ja tällöin on ratkaisut jääneetkin Kärppien kotimaisille pelaajille, missä onneksi ratkaisijoita on mukavasti riittänyt.
Itse olen ennen kauden alkua toivonut Kärppiin selkeää profiilipelaajaa. Moista taisi tulla toivottua moneen otteeseen kauden alettuakin, enkä täysin vapaa ole ajatuksesta vieläkään. Meiltä puuttuu huipputaitava pelimies. Bluesilla on Caloun, JYP:illä on Ton, SaiPalla oli Machulda ja tätä listaa voisi jatkaa melkoisen pitkälle. Thomas täyttää ehdot, mutta kenttäpelaajaksikin toivoin saman luokan vahvistusta.
Kärppien viime aikojen otteet on kuitenkin saanut minut miettimään asioita uudesta kulmasta. Tasaisuuskin voi olla vahvuus. Tätäkin tärkeämpi on joukkueen sisäinen kemia. Yhtenäinen joukkue kantaa vastuuta laajemmalla rintamalla, samoin joukkueen eteen pelaaminen tuntuu onnistuvan paremmin kun ei ole selkeätä tähtipelaajaa. Aivan varmasti Kärppien vahvuus osaltaan on se, ettei pelaajat piiloudu toisten selän taakse, vaan ratkaisuja on lupa tehdä kaikilla. Vahvistuksillekin on helpompi tulla joukkueeseen, kun heistä ei tehdäkään syntipukkia tappioiden tullessa, vaan joukkue voittaa ja häviää yhdessä. Kärpillä on ollut onnea vahvistusten kanssa, jokainen heistä on kotiutunut hyvin Kärppien liikkuvaan pelitapaan. En minä voi kieltää, etteikö muissa liigaseuroissa olisi parempia ja taitavampia pelaajia, kyllä heidät pistepörssistä löytää, mutta väitämpä, että Kärpät on onnistunut hankkimaan vahvistuksiksi liigan parhaita joukkuepelaajia ja se on paljon se.
Kuitenkin hyväksyn vahvistusten olemassaolon joukkueessa. Oma ihanteeni onkin oikean tasapainon löytäminen joukkueeseen, ei niinkään omien kasvattien tai vahvistusten määrä. Kärpistä ei ole koskaan tullut maajoukkuetason maalivahtia, voisi melkein sanoa ettei edes liigatason vahtia ole Oulusta tullut ja se on kieltämättä ikävän lähellä totuutta. Pärjätäkseen on Kärppien siis vahvistettava joukkuettaan ainakin maalivahdeilla, mikäli menestyä on tarkoitus. Tämän hyväksymisessä minulla ei ole minkäänlaista ongelmaa. Samoin hyväksyn muidenkin vahvistusten tulon Kärppiin.
Minusta toimivassa organisaatiossa omat kasvatit muodostaa joukkueen rungon, ainakin oman subjektiivisen näkemykseni mukaan. Kotimaisten vahvistusten tulee mahtua pelaavaan kokoonpanoon. Ulkomaalaisvahvistuksen pitää mahtua kolmeen pelaavaan kenttään, muuten hän vie jääaikaa joltakin lahjakkaammalta nuorelta hidastaen tämän kehitystä liigapelaajaksi. Ei kai moisen pelaajan pitäminen joukkueessa ole edes taloudellisesti mielekästä.
Kärpissä muualta tulleita vahvistuksia on tällä hetkellä 7 kappaletta. Maalivahdit Korhonen ja Thomas ovat jokseenkin täydellisiä rooleissaan, joten heidän hankkimistaan ei tarvitse millään lailla kyseenalaistaa. Puolustajista muualta kotoisin on Myllykoski, joka rightina on käyttökelpoinen monessakin suhteessa, joten hänkin on paikkansa ansainnut. Sitten tullaankin hyökkääjiin, joista Laukkanen, Potaichuk, Lievers ja Hamilton on muualta kotoisin. Kukaan näistä ei ole liigatasolla ehdottomaan huippuun kuuluva pelaaja, mutta jokainen näistä tuntuu sopivan juuri Kärppien kokoonpanoon. Joten Kärppien kohdalla voidaan sanoa, että mieluummin sopiva kuin pätevä.
Ulkomaalaisia tarkasteltaessa Thomasin voi unohtaa, sillä hän on mielestäni Kärppien paras pelaaja ja näin ollen selvä vahvistus, sekä tärkeä tekijä kärppien nykyisen vireen takana. Lievers, Potaichuk ja Hamilton ovatkin selvemmin liigajyriä. Heillä kaikilla on omat vahvuutensa ja välillä yhdessä pelaten he ovat enemmän kuin osiensa summa. Tarkoitan äsköisellä sitä, että näiden kolmen yhteispeli kiekollisena on parhaimmillaan todella hienoa seurattavaa ja myös tehokasta. Heikoimmillaan he ovatkin jokseenkin keskinkertaisia ja tällöin on ratkaisut jääneetkin Kärppien kotimaisille pelaajille, missä onneksi ratkaisijoita on mukavasti riittänyt.
Itse olen ennen kauden alkua toivonut Kärppiin selkeää profiilipelaajaa. Moista taisi tulla toivottua moneen otteeseen kauden alettuakin, enkä täysin vapaa ole ajatuksesta vieläkään. Meiltä puuttuu huipputaitava pelimies. Bluesilla on Caloun, JYP:illä on Ton, SaiPalla oli Machulda ja tätä listaa voisi jatkaa melkoisen pitkälle. Thomas täyttää ehdot, mutta kenttäpelaajaksikin toivoin saman luokan vahvistusta.
Kärppien viime aikojen otteet on kuitenkin saanut minut miettimään asioita uudesta kulmasta. Tasaisuuskin voi olla vahvuus. Tätäkin tärkeämpi on joukkueen sisäinen kemia. Yhtenäinen joukkue kantaa vastuuta laajemmalla rintamalla, samoin joukkueen eteen pelaaminen tuntuu onnistuvan paremmin kun ei ole selkeätä tähtipelaajaa. Aivan varmasti Kärppien vahvuus osaltaan on se, ettei pelaajat piiloudu toisten selän taakse, vaan ratkaisuja on lupa tehdä kaikilla. Vahvistuksillekin on helpompi tulla joukkueeseen, kun heistä ei tehdäkään syntipukkia tappioiden tullessa, vaan joukkue voittaa ja häviää yhdessä. Kärpillä on ollut onnea vahvistusten kanssa, jokainen heistä on kotiutunut hyvin Kärppien liikkuvaan pelitapaan. En minä voi kieltää, etteikö muissa liigaseuroissa olisi parempia ja taitavampia pelaajia, kyllä heidät pistepörssistä löytää, mutta väitämpä, että Kärpät on onnistunut hankkimaan vahvistuksiksi liigan parhaita joukkuepelaajia ja se on paljon se.