Edelleenkin korostan, että en aivan täysin ymmärtänyt, mitä Power tuossa kommentissa nauroi. Käsitin sen niin, että tuo matka-aika oli se kaikkein huvittavin juttu. Olen siinä uskossa kunnes toisin todistetaan.
Nyt mietitään hieman noita muita juttuja. Kannattaa muuten myös miettiä, että kenen tai minkä kannalta noita asioita milloinkin pohditaan. Oma lähtökohtani on se, että ero ei ikinä ole kenenkään kannalta helppo asia. Itse en konkreettisesti tiedä, kun vanhempani ovat edelleen onnellisesti yhdessä. Erohan voi tapahtua vaikka niin, että toinen jää asumaan Hankoon ja toinen muuttaa takaisin kotiseuduilleen Utsjoelle.
No on se nyt kuitenkin hieman eri asia lähteä lasten kanssa Ateenaan kuin Turkuun. Kaksi ihan konkreettista asiaa mainitsemiisi perusteluihin liittyen. Helsinki-Ateena matka maksanee hieman enemmän kuin Turku-Kuopio. Omalla autolla on huono lähteä Ateenaan tapaamaan lapsia, Turkuun se kuitenkin onnistuu yllättävän helposti vaikkakin ajelu kotvasen kestää.
Käsittääkseni tuolla perheellä se ei ole rahasta kiinni eikä nykyisillä polttoaineen hinnoilla automatkailukaan ole mitenkään ilmaista. Matkaaminen toiselle puolen Suomea ei välttämättä ole yhtään sen helpompi asia kuin matkaaminen toiselle puolen Eurooppaa; järjestelykysymyksiä. Kokemus tuo varmuutta vai miten se siinä mainoksessa aikoinaan sanottiinkaan. Ex tempore -lähtö on varmasti helpompi Kuopiosta Turkuun, mutta... Tarkoittaako se helppous siltikään sitä, että useammin kuin kerran kuukaudessa tulisi reissattua?
Jees, ja lisäksi, kun seitsenvuotias viedään vieraaseen kulttuuriin ja eroon isästään, suurin ongelma tuskin on uuden paikan geologinen tai ajallinen etäisyys vanhasta ympäristöstä. Vaikka toisaalta onhan Turkukin turku. Tagas Turgu.
Kuten sanoin, vaikea asiahan tuollainen on aina. Mielestäni siinä vain ei ole suurta eroa, viedäänkö lapsi uuteen paikkaan toiselle puolen Suomea vai toiselle puolen Eurooppaa. Kaveripiiri, koulut yms. vaihtuvat joka tapauksessa. Toisaalta juuri tuollainen alle kymmenvuotias on kaikkein herkimmässä iässä saamaan uusia kavereita, oppimaan kieltä ja imemään vaikutteita kulttuurista.
Ja tietysti, jos nyt lasten kannalta ajattelee, niin luulisi heille olevan mukavampaa viettää lapsuutta tuttujen kavereiden kanssa suomalaisessa koulujärjestelmässä.
Jaa-a! Jos joku (äiti) olisi minulta kysynyt kymmenvuotiaana kollina, että muutettaisiinko pariksi vuodeksi vaikka juuri Kreikkaan, niin mitä luulette, että olisin vastannut! Minulla on muutamia kavereita/puolituttuja, jotka ovat asuneet monikulttuurisessa ympäristössä (mm. Ranska, Ruotsi, Sveitsi) juuri tuon ikäisinä. Enpä voi sanoa, että ainakaan mitään huonoa siitä olisi seurannut. Täysipäisiä aikuisia heistä kaikista on kasvanut.
Tietysti jos joku on koko ikänsä asunut jossain Pohjanmaan pellon laidalla tai Savon metsissä, niin ajatusmaailma ja arvot voivat olla vähän erilaisia.
(ja tähän odotan vastineeksi jotain hurttia Turku-huumoria...)