Ou nou, aamusta asti päässä on soinut Edguyn Tears of a Mandrake. Vähän vituttaa, kun kertsi alkaa soimaan (min) sadatta kertaa - on tää kuultu jo tältä päivältä :) Toisaalta hyvä, että saa vähän vaihtelua normaaliin kallossa pomppivaan biisiin, jota naapurit ovat joutuneet todistamaan sekä levyltä että suihkuversiona about joka aamu (Dokken: Crash and Burn). Edguyta on yritetty karkoittaa Acceptin, Sabbathin, WASP:n yms voimin, mutta heikoin tuloksin. Doh, jos huomenna toi biisi ei oo hävinnyt mielestä, niin kuuntelen Helmut Lottia tai Celine Dionia yhden CD:n verran. Sen jälkeen ei taatusti ole mitään mielessä, jos kaulakiikkua ei lasketa mukaan ;)