Ovatko suomalaiset epäkohteliaita?

[Pula-ajan Tretjak]

Koulukuriuutisointi perustui kuitenkin jonkinlaiseen selvitykseen. Kun Suomi on lähes kurittomin tutkituista maista, niin miksi siitä ei voisi tehdä sitä johtopäätöstä, että Suomessa käytöstavat rappioituvat?

Kuri ei ole ollut liian kuvaava tähän maahan monessakaan yhteydessä. Täällä on haluttu asua aina vähän kuten pellossa. Ihan yksi yhteen en tuota johtopäätöstä siksikään tee, kuin myös en senkään vuoksi, että koulukurin puutos ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö ihminen voisi osata käyttäytyä yhteiskunnassa. Tästä kai sitä enemmän oli kuitenkin kyse kuin nuorten tekemisistä?

Itse en mittaa minkään maan ihmisiä sillä, millaisia heidän nuoret on minkäkin tutkimuksen perusteella. Omakohtaiset kokemukset tulevat siitä, miten ihmiset käyttäytyvät yleisesti ja tieten aina koulujen ulkopuolella. Koulua olen käynyt vain Suomessa enkä pysty antamaan mitään omakohtaista kokemusta muista maista, joten tuollaiseen tutkimukseen voin aivan hyvin luottaa koulun osalta. Kuitenkin suuri tuntuu olevan tarve Suomessa toitottaa siitä, kuinka emme osaa käyttäytyä oikeastaan missään. Samaan en ole törmännyt käytännössä missään muussa maassa.

Ja ei, en ole nähnyt ja kokenut kaikkea joka paikassa. Voit olla aivan oikeassakin. Siitä ainakin olen samaa mieltä, että nykynuoret eivät osaa käyttäytyä :)

Siltikin väitän, että mihin tahansa menetkään katsomaan, niin suomalaiset eivät ole erityisen epäkohteliaita.

 

[TosiFani]

...Jopa yliopistossa opiskelijoiden käytös oli täysin ala-arvoista. Vieruskavereiden kanssa hölistiin, tekstareita läheteltiin, kännyköihin supistiin ja yhtäkkiä joku vain saattoi poistua luentosalista puhumaan. Tämä kertoo mielestäni ainoastaan siitä, että Suomessa ei edes ymmärretä, mitä hyvät käytöstavat ovat.

Joku muukin näyttää kommentoineen yliopistokäytöksen huonoa tilaa koulukuriuutisoinnin keskustelun sivulla kolme. "Ei niille mene jakeluun. Opiskelijat hyppivät kesken luennon kännykkä kourassa, anteeksi pyytämättä ja mitään selittämättä luokasta ulos ja lampsivat taas takaisin luokkaan sitten kun heille sopii. Vaikka opiskelijoille sanoisi, että hoitakaa puhelunne muuna aikana, sillä ei ole mitään vaikutusta"

Törmäsin tähän ilmiöön viime lukukaudella Rauman OKL:n luennoilla, varsinkin pakollisilla sellaisilla. Porukasta on tulossa opettajia ja osa käyttäytyy kuin tarkkislaiset.

 

[magnum37]

Ja tyypillisesti 90% suomalaisista pitää itseään muita parempana.

Tietysti tässä saattaa olla kyse myös siitä, että itseä nostamalla pyritään voittamaan omat sukupolvelta tosielle periytyvät alemmuuskompleksit. Yhtenä esimerkkinä tulee juuri tuo mainittu tarve päteä korjaamalla toisten sanomisia ja niitä kielioppivirheitä sun muita, joihin aidosti hyvällä itsetunnolla varutettu ihminen ei edes kiinnitä huomiota.

Tässä ketjussa sopinee ottaa esille eräs piirre, joka itseäni on viimevuosina pistänyt korvaan. En tiedä johtuuko se siitä, että taloudellinen hyvinvointi Suomessa on saanut jotkut pitämään itseään kuninkaina ja kuningattarina vai mikä, mutta yllättävän monien maailma nykyään kaatuu pienemmänkin force majeuren seurauksena. Alkaa hirveä uhoaminen ja valitus 'omista oikeuksista' jos remonttimies on sahannut lattialistan pari milliä liian lyhyeksi, juna on tunnin myöhässä tai lomakohteeseen ei luonnononnettomuuden vuoksi pääsekään. Se että omat suunnitelmat menevät yllättäen pieleen, saavat ihmiset käyttäytymään todella huonosti.

 

[Hippi Hiiri]

Meidän proffa kertoi Meksikon matkan luennostaan, kun tunnelma luentosalissa alkoi käydä liian äänekkääksi. Hänen mukaansa meksikolaiset opiskelijat olivat aivan toivottomia kuuntelemisessa. He pölöttivät koko ajan vierustoverinsa kanssa. Kun hän sitten hiukan korotti ääntään saadakseen joukon hiljaiseksi, kaikki olivat hyvin noloina ja pahoillaan. Kun hän jatkoi luentoa, sama älämölö jatkui heti. Opiskelijoiden asenne oli "ei me voida tälle mitään". Luennon jälkeen kuulemma oli kuitenkin aina hirveä lauma kyselemässä lisätietoja aiheesta.

Enpä menisi tuomitsemaan suomalaisten opiskelijoiden käytöstä suoralta kädeltä hirveästi ulkomaita huonommaksi. Toki aina löytyy niitä sankareita, jotka tulevat luennolle kymmenen minuuttia myöhässä ja astelevat kaikessa rauhassa eturiviin. Useimmiten nämä ovat nuoria naisia. Ei ole armeijaa käyty.

Edit: Jatkettakoon aiheesta vielä sen verran, että on erittäin paljon luennoitsijasta kiinni, minkälaiseksi käytös ja tunnelma luennoilla muodostuu. Jos luennoitsija antaa mahdollisuuden jutella kavereiden kanssa luennolla, monet sen käyttävät. Jos hän taas osaa esittää asiansa siten, että kuuntelija unohtaa, kenen vieressä istuu, ei pulinaakaan muodostu. Paras luennoitsija tähän mennessä toi ensiksi mieleen armeijan skapparin. Hän astui saliin, jossa oli hirveä puheensorina, käveli tiukan näköisenä taulun eteen ja sihahti: "Suut suppuun." Meteli katkesi kuin veitsellä leikaten. Minä tuulettelin mielessäni, että vihdoin proffa, jolla kestää langat käsissä. Kyseinen herra oli myös jäätävän kova asiaosaaja ja heitti hyvää huumoria väliin. Aloitus oli kuitenkin sellainen, että kaikki näkivät, kuka määrää.

 

[Stonewall]

Kaikkialla käydessäni olen törmännyt epäkohteliaisiin kusipäihin sekä mukaviin kohteliaisiin ihmisiin. En pysty nimeämään paikkaa, jossa olisi ollut enemmän kohteliaampia ihmisiä kuin toiset, mutta pystyn nimeämään paikan jossa on omissa kokemuksessani ollut epäkohteliaammat ja itsekkäimmät ihmiset. Israelissa.

Itsekin olen monesti Israelissa ollessani tuntenut oloni erittäin kotoisaksi. Siellä ei kanssa turhaan hymyillä eikä kohteliaisuuksia jaeta. Aivan kuin olisi kotona ollut. Pahinta on Eilatissa missä käy ihan liikaa venäläisiä ja tällöin ihan kaikki ovat epäkohteliaita. Se ottaa välillä koville. Mutta kyllä nyky israelilaisetkin osaavat olla hyvin ystävällisiä, todellista ystävyyttä ja vieraanvaraisuutta osoittavia, jos vain heitä pääsee paremmin tuntemaan. Itsekin sanovat olevansa kuin paikalliset kaktukset: ympäristön takia ovat kovia ja piikikkäistä, mutta sisältä ovat pehmeitä ja mielyttäviä. Melkein voisin tämän allekirjoittaa. Ehkä suomalaisissa on jotain samaa.

Kohteliaimmat ihmiset kyllä löytyy sata varmasti Aasiasta. Sanoisin omasta kokemuksestani, että joko Thaimaasta tai Japanista. Ehkä jälkimmäisessä ollaan vielä aste kaikkia muita maita edellä. Mutta ei se yltiökohteliaisuuskaan ole aina parasta, joskus pitää osata osoittaa olevansa erimieltä.

 

[ms.qvist]

Kohteliaimmat ihmiset kyllä löytyy sata varmasti Aasiasta. Sanoisin omasta kokemuksestani, että joko Thaimaasta tai Japanista. Ehkä jälkimmäisessä ollaan vielä aste kaikkia muita maita edellä. Mutta ei se yltiökohteliaisuuskaan ole aina parasta, joskus pitää osata osoittaa olevansa erimieltä.

Japanilaiseen kulttuuriin veljeni kautta tutustuneena, voin kyllä allekirjoittaa tämän ylitiöpäisen kohteliaisuuden. Toisinaan se on jopa "häiritsevää" kun ei todellakaan tiedä onko kohteliaisuus aitoa vai onko se näyteltyä ja toinen tosiasiassa on aivan toista mieltä tai hän jopa on vihainen jostain asiasta, mutta kasvojen menettäminen - kohteliaisuus - estää sanomasta oman mielipiteen.

Tulen keskimäärin paremmin toimeen suorien ja rehellisten ihmisten kanssa, silloinkin kun se suoruus kohdistuu minuun ja se rehellisyys voi hetken tehdä kipeääkin. Parempi näin kuin se, että asiat jäävät kaivamaan mieltä tai joidenkin "kirjoittamattomien sääntöjen" tähden ei voida sanoa rehellisesti omaa mieltä.

vlad.

 

[magnum37]

Pahinta on Eilatissa...kaikki ovat epäkohteliaita.

Itse olen ollut Eilatissa vain viikon pituisella lomalla, mutta en voinut olla huomioimatta paikallisten ihmisten kireää olemusta ja jopa suoranaista palveluhaluttomuutta. Toisaalta tuon jotenkin ymmärtääkin, kun ajatellaan millaisissa poliittisissa oloissa israelilaiset ovat vuosikymmeniä eläneet, vaikka taloudellinen elintaso maassa hyvä onkin.

Tulen keskimäärin paremmin toimeen suorien ja rehellisten ihmisten kanssa, silloinkin kun se suoruus kohdistuu minuun ja se rehellisyys voi hetken tehdä kipeääkin. Parempi näin kuin se, että asiat jäävät kaivamaan mieltä tai joidenkin "kirjoittamattomien sääntöjen" tähden ei voida sanoa rehellisesti omaa mieltä.

Itselläni toimii lähinnä toisin päin :) Toki ihmisyyteen kuuluu mielipide- ja ilmaisuvapaus, mutta mielipiteensä voi sanoa tönkösti päin naamaa tai asiallisesti. Henkilkohtaisuuksien tasolle menevä ottaa aina riskin ystävyyssuhteiden romuttumisesta. Toki on esimerkiksi selkeitä riitatilanteita, joissa voi olla paikallaan vähän päin naamaakin huudella. Vaikeita juttuja nämä tietysti on, ja merkitystä on silläkin, miten kauan toisen ihmisen on tuntenut ja miten hyvin tämän tuntee. Silloin on helpompi ainakin vastaanottaa henkilökohtaisempaakin palautetta kuin sellaiselta ihmiseltä, jonka on tavannut vaikkapa vain muutamia kertoja.

 

[ms.qvist]

Itselläni toimii lähinnä toisin päin :) Toki ihmisyyteen kuuluu mielipide- ja ilmaisuvapaus, mutta mielipiteensä voi sanoa tönkösti päin naamaa tai asiallisesti. Henkilkohtaisuuksien tasolle menevä ottaa aina riskin ystävyyssuhteiden romuttumisesta.

Minusta asiat voi sanoa suoraan mutta myös asiallisesti - tätä lähinnä tarkoitin. Ja ystäväni voivat sanoa minulle asiallisesti hyvinkin henkilökohtaiselle tasolle meneviä asioita, sellaisia joista joku toinen voisi loukkaantua - ja jos minä sellaisista, joissa on aihetta, loukkaannun, on vika yksin minussa.

vlad.