Kannetaan oma korsi kekoon tähän playoff-kevääseen. En väitä että olisin mitenkään tie ja totuus tässä asiassa, mutta väitän että Kärpiltä löytyy tälle keväälle paras maalivahtikaksikko. Ykköshevosta voidaan vain arvailla, mutten näkisi täydeksi mahdottomuudeksi ”jyppiläistä” taktiikkaa, kun muistaakseni Wallinheimo ja Tuokkola menivät kokolailla ”joka toinen”-periaatteella playoffit aina kannun nosteluun saakka.
Westerholm ja Karhunen ovat molemmat täysin kykeneviä kannattelemaan ykkösveskarin viittaa kotimaisessa liigassa, varsinkin jos päivän vire on edes kohtalainen. Jos jompikumpi pitäisi ykköseksi valita, osuisi oma valintani Karhuseen, sillä hän on näistä kahdesta se, joka on kyennyt oman paineensietokykynsä kevään peleissä osoittamaan. Mutta se mikä Kärppien kaksikosta tekee mielestäni parhaan on se, että myös Westerholmin voi surutta heittää maalinsuulle. Ei ole Westiskään hiipumisen merkkejä osoittanut kevättä kohden, päinvastoin, mies on hilannut itseään syksynsä tasolle.
Jos vastustajia lähdetään perkaamaan niin Tapparalta löytyy Heljanko, joka on kiistatta kotimaisia kärkivahteja ja on myös osoittanut tasonsa kovien paineiden peleissä, eikä Tapparan menestys tule varmasti hänestä jäämään kiinni. Mutta jos tulee tilanne että Tappara joutuu varautumaan kakkosmaalivahtiin, niin luukulta löytyy ensimmäistä kauttaan Liigassa pelaava Eetu Randelin. Tilastot ovat toki jopa yllättävän hyvät tältä kaudelta, mutta kyseessä on kuitenkin ensimmäistä kauttaan Liigan mukana oleva kaveri, joten hirveästi en uskaltaisi hänen niskaansa paineita ladata. Muistetaan toki se, että Heljanko on ennenkin pystynyt pelaamaan todella korkealla tasolla koko kevään ajan.
Ilvekseltä löytyy kaksikko Gunnarsson-Malek. Kumpikin on runkosarjassa pysäyttänyt kiekkoja yli 91% varmuudella, mutta jotenkin tämä kaksikko ei vakuuta allekirjoittanutta. Myönnetään se, että kummankaan edellämainitun pudotuspelejen edesottamuksiin ei ole hirveästi tullut panostettua. Molempien otteet ovat runkosarjassa olleet paikoittain ailahtelevia, eikä edelliskeväiltä mitään urotekoja ole matkaan tarttunut. Toki edes osan mennessä nappiin, on Ilveksellä myös maalivahtiosasto vähintäänkin kunnossa kevättä varten.
Pelicansilla löytyy hyviä veskareita, ja mukana on myös meille tuttu Niklas Kokko. Tilastojen perusteella Kokko on myös Pelsujen ykköskassari kevääseen lähtiessä. Lahdessa kiekko on tarttunut yli 93% varmuudella, kun taas toisella ehjänä olevalla maalivahdilla, Gustafssonilla lukema on alle 87%. Jasper Patrikainen on ollut pitkän aikaan loukkaantuneena, eikä hänen vireensä ole mitenkään kirkossa kuulutettu.
HIFK lähtee kevääseen kaksikolla Taponen - Hovinen. Kuten lähes kaikki varmasti tietävät, oli kaksikon tarkoitu alunperin olla Taponen-Karhunen, mutta Karhusen loukkaantuminen ja sitä myöten hyvien otteiden sävyttämä lainapesti ajoi Kärpät hankkimaan vanhan tutun tulpaksi maalinsuulle. Taponen on toki loistava maalivahti, ja osoittanut pystyvänsä pelaamaan Liigassa korkealla tasolla, mutten vaan voi olla näkemättä riskejä Taposen tapauksessa. Kyseessä on nuori maalivahti, joka pääosin hyvästä runkosarjasta huolimatta on osoittanut myös merkkejä siitä, ettei olisi välttämättä vielä täysin valmis Suomen korkeimmalle sarjatasolle. Kaikki muut ominaisuudet hän omaa, mutta pään kestävyydestä en ole varma.
Jukureilta löytyy kaksikko Ruusu-Korhonen. Ykkösmaalivahdin viittaa kantava Ruusu on ensimmäistä kertaa ammattilaisurallaan selvä ykkösmaalivahti. Kakkosviulua soittaa nuori Rasmus Korhonen, jolla on hyvien tilastojen kruununa myös kolme nollapeliä. Kaikesta tästä huolimatta, näen maalivahdit Jukurien heikoimpana osa-alueena pudotuspeleihin lähtiessä. Varsinkaan Ruusu ei ole pään kestävyydeltään varsinaisesti hohtanut, eikä Korhonen ole päässyt tästä näyttöjä antamaan.
Näistä asetelmista kohti kevättä.
