Kun reilu kolmannes sarjaa on käyty, maajoukkuepelit pelattu ja torstain Blues-peli (17.11) siintää jo taka-alalla, voidaan alkukausi vetää pakettiin lyhyesti ja ehkä katsoa pikkaisen tulevaisuuteenkin.
Tyytyväinen pitää olla niin nuorien pelaajien esiinmarssiin kuin koko joukkueenkin peliin, loukkaantumisista huolimatta. Vaikka tauolle lähdettiin kolmantena - HPK:n ja Tapparan perässä - niin arvosana pyörii helposti siellä kahdeksikon paremmalla puolen. Uusia ja nuoria vastuunkantajia on ilmestynyt. Toki osin pitkien loukkaantumistenkin takia, mutta mikä tärkeintä, nuoret, omat kasvatit, ovat pärjänneet liigatasolla erittäin hyvin. Tämä antaa joukkueen sisällä työrauhan ja kasvattaa joukkuekemiaa mentäessä kohti tammikuun kiireitä ja edelleen kohti kevättä.
Työmoraali ja nöyryys ovat olleet pääelementtejä voittavassa joukkueessa. Joukkueessa, josta huokuu rauhallisuus ja henkinen hyvinvointi tällä hetkellä yläparrulle asti. Nuori pelaaja-arsenaali ei pelkää, mikä on itseistarkoitus moraalisestikin kovissa liigamittelöissä ja sen kiekollisen pelin hallinnassa. Tämä on antanut voimia - suunnannäyttäjien ollessa sivussa.
Negatiivisiakin asioita löytynee - tottakai. Fyysisyys ennenkaikkea on ollut sanalla sanoen pelien sisälläkin erittäin huonoa. Toivottavasti töitä on tauolla tehty ja ollaan valmiina Bluesia vastaan myös kaksinkamppailupelaamisessa. Suunnanmuutospeli on ehkä liigan parhaimmistoa, mutta sekin takkuaa väliin. Peli puuroutuu välillä keskialueella nypläämiseksi, kun kiekkoa ei saada liikkeelle ajoissa, vaikka taitoa ja nopeutta avata peliä puolustajilta pitäisi löytyä. Nopeutta kaivataan niin yksilötasolle, kuin suoraviivaisuuteen sekä pelin kääntämiseen omista. Nämä varmasti tiedostetaankin ja niiden eteen tehtään rajusti töitä.
Kun loukkaantuneina ovat sellaiset kokeneet pelaajat kuten Bäckström, Ujcik, Viuhkola, Pyörälä ja Sahlstedt, olisi joukkueen luullut vaipuvan epätoivoon ja tippuvan kärjen vauhdista heti alussa. Oulun Kärpät on minun laskujeni mukaan pelannut vain yhden kokonaisen pelin täysin ehjällä porukalla. Yhden pelin! Ei ole paljon, ei. Seurajohto ei ole kuitenkaan hätäillyt, vaan antoi/antaa nuorille vastuuta eikä hankkinut ylimääräisiä surffailijoita joukkueeseen.
Oikeasti. Olisimmeko tarvinneetkaan pelaajaa tai pelaajia, jotka ei anna joukkueelle sydäntään tai pelaa joukkueelleen? Retorinen kysymys, johon ei tarvitse tarttua. Jokainen tietää vastauksen. Tämä rikkoo helposti joukkuehengen ja on suuri epäluottamuslause nuorille pelaajille.
Torstaina alkaa jälleen uusi satsi joulukuun puoleenväliin, jossa toivottavasti nähdään hyvää jääkiekkoa Kärpiltä. Toivon etenkin Mika Pietilän onnistuvan Niklas Bäckströmin stunttauksessa erinomaisen varmasti ja hyvin, jonka ydin varmasti lienee siinä, miten Pietilä saa ottelutuntuman kropalleen. Puolustuksen nopea ja tiivis reagointipeli auttaa tässäkin sopeutumisessa ilmeisen tehokkaasti. Tämän lisäksi odotan tsekkikaksikolta (Bros, Tenkrat) piristynyttä liikettä maajoukkuepeleistä huolimatta, sillä heidän yksilöpanos - nuorien keskellä - tulee olemaan kultaakin kalliimpi.
Siis parempaa odotettavissa, vai onko?
Tyytyväinen pitää olla niin nuorien pelaajien esiinmarssiin kuin koko joukkueenkin peliin, loukkaantumisista huolimatta. Vaikka tauolle lähdettiin kolmantena - HPK:n ja Tapparan perässä - niin arvosana pyörii helposti siellä kahdeksikon paremmalla puolen. Uusia ja nuoria vastuunkantajia on ilmestynyt. Toki osin pitkien loukkaantumistenkin takia, mutta mikä tärkeintä, nuoret, omat kasvatit, ovat pärjänneet liigatasolla erittäin hyvin. Tämä antaa joukkueen sisällä työrauhan ja kasvattaa joukkuekemiaa mentäessä kohti tammikuun kiireitä ja edelleen kohti kevättä.
Työmoraali ja nöyryys ovat olleet pääelementtejä voittavassa joukkueessa. Joukkueessa, josta huokuu rauhallisuus ja henkinen hyvinvointi tällä hetkellä yläparrulle asti. Nuori pelaaja-arsenaali ei pelkää, mikä on itseistarkoitus moraalisestikin kovissa liigamittelöissä ja sen kiekollisen pelin hallinnassa. Tämä on antanut voimia - suunnannäyttäjien ollessa sivussa.
Negatiivisiakin asioita löytynee - tottakai. Fyysisyys ennenkaikkea on ollut sanalla sanoen pelien sisälläkin erittäin huonoa. Toivottavasti töitä on tauolla tehty ja ollaan valmiina Bluesia vastaan myös kaksinkamppailupelaamisessa. Suunnanmuutospeli on ehkä liigan parhaimmistoa, mutta sekin takkuaa väliin. Peli puuroutuu välillä keskialueella nypläämiseksi, kun kiekkoa ei saada liikkeelle ajoissa, vaikka taitoa ja nopeutta avata peliä puolustajilta pitäisi löytyä. Nopeutta kaivataan niin yksilötasolle, kuin suoraviivaisuuteen sekä pelin kääntämiseen omista. Nämä varmasti tiedostetaankin ja niiden eteen tehtään rajusti töitä.
Kun loukkaantuneina ovat sellaiset kokeneet pelaajat kuten Bäckström, Ujcik, Viuhkola, Pyörälä ja Sahlstedt, olisi joukkueen luullut vaipuvan epätoivoon ja tippuvan kärjen vauhdista heti alussa. Oulun Kärpät on minun laskujeni mukaan pelannut vain yhden kokonaisen pelin täysin ehjällä porukalla. Yhden pelin! Ei ole paljon, ei. Seurajohto ei ole kuitenkaan hätäillyt, vaan antoi/antaa nuorille vastuuta eikä hankkinut ylimääräisiä surffailijoita joukkueeseen.
Oikeasti. Olisimmeko tarvinneetkaan pelaajaa tai pelaajia, jotka ei anna joukkueelle sydäntään tai pelaa joukkueelleen? Retorinen kysymys, johon ei tarvitse tarttua. Jokainen tietää vastauksen. Tämä rikkoo helposti joukkuehengen ja on suuri epäluottamuslause nuorille pelaajille.
Torstaina alkaa jälleen uusi satsi joulukuun puoleenväliin, jossa toivottavasti nähdään hyvää jääkiekkoa Kärpiltä. Toivon etenkin Mika Pietilän onnistuvan Niklas Bäckströmin stunttauksessa erinomaisen varmasti ja hyvin, jonka ydin varmasti lienee siinä, miten Pietilä saa ottelutuntuman kropalleen. Puolustuksen nopea ja tiivis reagointipeli auttaa tässäkin sopeutumisessa ilmeisen tehokkaasti. Tämän lisäksi odotan tsekkikaksikolta (Bros, Tenkrat) piristynyttä liikettä maajoukkuepeleistä huolimatta, sillä heidän yksilöpanos - nuorien keskellä - tulee olemaan kultaakin kalliimpi.
Siis parempaa odotettavissa, vai onko?