Pikkasen jos otan kiinni yleisiin, mutta tuskin tarvii asioita atomeiksi purkaa.
Se, että kauteen lähdettiin luottavaisin ja levollisin mielin, on toki vieläkin janassaan. Pakkohan se on olla, koska uskomme joukkueeseen on kovin luja kaikesta huolimatta. Tiettyjä huolenaiheita sieltä kuitenkin heijastuu peliin, halusipa niitä tai ei. Ja ne ei ja on pelitavallisia, mutta koska neljästä pelistä on nyt hävitty kolme, on aika nostaa muutamia seikkoja Kärppien pelistä esille, mitkä eivät oikein miellytä.
Kun pelitapaa lähdettiin tietoisesti muuttamaan Marjamäen hyvänolon kiekosta aktiivisempaan, oli tietyt vaaranelementit tietysti olemassa. Se, ettei pelaajamateriaali palvele tiettyjä ehtoja, on täysin totta. Näihin pitää vain reagoida tietyin elementein ja reunaehdoin. Kun kuitenkin pelitapa tehdään pelaajia palvellen, eikä toisinpäin. Jos tämä ei ole mahdollista, pitää pelitapakirjaa kertakaikkiaan yksinkertaistaa Järkevämpään muotoon.
Kyllähän siinä nyt tällä erää puretaan painetta omista aika mallikkaasti pakeilla ja sentterin avulla, mutta laiturien etäisyydet karkaa useimmiten ulottomattomiin. Viisikot eivät ole rytmissä, eikä eheyttä välillä ole laisinkaan. Enempi sais käyttää kaukalon koko leveyttä hyödyksi. Jos sitä raskasjalkaisuutta kerran on, niin tehdään muutokset niitä palvellen, perkele. Tämä ei kuitenkaan ole se isoin murheenkryyni. Kiekkoa pystyy jakamaan myös nopeasti ja laadukkaasti, kunhan kovat syötöt napsuu lapaan.
Sieltä uupuu se lopullinen tappajan vaisto ja kulmahammas taas kokonaan. Maalipaikoissakin kun se luonne uupuu, niin rentous ja luovuus on täysin kadoksissa. Sitä sydäntä ja sielua tarvittaisiin myös kaksinkamppailupelaamiseen ja etenkin maalien edustoille. Miten minusta tuntuu, että tämä virkamäisyys oli myös viime kaudella läsnä. Saatana kun olisi hienoa nähdä, jos joku Tiivola tai Kemppainen käyttäisi sitä isoa kroppaa ja antaisi paukkua niin että Raksila raikaa. Kyllähän tollanen sytyttää paitsi joukkueen, myös yleisön. Vähän kuitenkin jaksan epäillä, ettei siellä ole poikia kielletty taklaamasta! Niin mitä helevettiä.
No, kun se saadaan se onnistunut lähtö tai karvauksesta vallankahva omille, niin se tuottaa kyllä heti sen maalipaikan. On siinä pelikirjassa aihiota, joo. Jonku itseluottamusboostin ja lopullisen napsun se vaatisi. Siinäpä tullaankin siihen, että kun se on tolpasta pari kertaa ulos eikä sisään, niin alkaa rannetta painamaan ja tuska nousemaan. Kohta saada enää mistään sisään - edes tyhjästä maalista. Asiat kertaantuu ja pelistä on viety se viimenenkin selkänoja. Huono itseluottamus alkaa rampauttamaan myös pelikirjan hyviä rippeitä. Tämäkin osa-alue on tosin valmennettavissa.
Tästä seuraa sitä, että hyökkäys- ja puolustusalueen reagointipeli menee juoksemiseksi, kun pelitapa on vielä rakennusvaiheessa. Samalla kiekonmenetyksistä täytöt puolustusomiin ei onnistu. Niistäkin maksetaan liian sairasta hintaa nyt. Kaveri painaa kliinisesti sisään, ihan sama oliko sitten erikoistilanteet vai ei. Vittu. Ei tuu muuten apuja onnestakaan, kun ei olla ansaittu, joten henkinen kipsi on selviö. Eikä tähän varmastikaan auta Laten tukalan lämpöinen valmennustilanne. Painetta pusketaan koko Suomea myöten, että uudistua olisi jo pitänyt pöksyjä myöden.
Nyt on sitten psykologiselle valmennukselle käyttöä, jotta Kärppien laatutekeminen ja imago saataisiin iskuun. Alettaisiin kääntämään näitä maalin pelejä hinnalla millä hyvänsä voiton puolelle. Sitä kautta positiivisia kierteitä ja asioita arkeen, jännettä siihen peliin - elämään ylipäätään. On se kuitenkin astetta mukavampi voittaa kuin hävitä. Yleensäkin elämässä.
Mutta lopulta, ei tää ookku lätkää hei. Sen voi tehdä tosin kahdella tapaa. Sydämellä tai ilman.