Eräs asia minua suuresti huolettaa.
Kun ajatellaan viime kauden sukellusta, sen syitä ja tehtyjä korjaustoimenpiteitä voidaan vetää yhteen että joukkue ei varmastikaan ollut koottu parhaalla mahdollisella tavalla, kuntopohja oli vajavainen ja erikoistilannepelaaminen jätti toivomisen varaan, ja kaikkiin näihin on myös reagoitu, fine.
Noista huolimatta joukkue oli mielestäni sellainen, että sen ei olisi kuulunut joutua TOP-6 -sijoituksen ulkopuolelle. Josta päästäänkiin huoleeni - mitä tärkeämpi paikka keväällä oli, sitä enemmän joukkue sukelsi. Tuplaottelut HIFK:ta vastaan, runkosarjan viimeinen peli Jukureita vastaan ja tietysti kirsikkana kakun päällä kauden päättänyt kotipeli KooKoota vastaan. Kaikissa täydellinen ulospuhallus.
UTJ on vaihdettu, fysiikkapuolta on kehitetty, erikoistilannepelaamista on sanottu parannettavan.
Mutta. Joukkueessa on edelleen sama päävalmentaja, samat kärkipelaajat ja yhtä ulkomaista pelaajaa lukuunottamatta sama kapteenisto.
Mitä Oulun Kärpät ovat tehneet, jotta tuota joukkuetta jatkossa johtaisi joku?
Hyvinkin aiheellista ja fiksua pohdintaa. Liian moni asia sakkasi viime kauden Kärpissä, vaikka paperilla kaikki näytti jopa kliinisen hyvältä: meritoitunut, taitonsa Kärpissä näyttänyt päävalmentaja, MM- ja olympiajäillä kultaa vuollut kapteenisto, huomattavasti parantunut keskikaista, pakistossa kokemusta, ja maalivahditkin nousussa olevia omia talentteja.
Silti missään vaiheessa ei näyttänyt, että joukkue olisi ollut harmoninen, yhteen hiileen puhaltava, taisteleva sekä laadukkaasti johdettu ryhmä, vaan enemmänkin repaleinen, hapero tilkkutäkki, jonka suojissa kellään ei ollut mukavaa. Mikä tulee muuttumaan tulevalle kaudelle? Paperilla on taas lupaavia nimiä, nimekkäitä hankintoja ja rutkasti potentiaalia, mutta varsinkin pelitavan sekä johtamisen ydin, eli valmennus ja kapteenisto, on pitkälti sama.
Mikäli nähty floppaus oli lopulta pienten tekijöiden isoksi kasautunut summa, ja tällä kertaa lumipallo lähteekin alusta asti pyörimään oikeaan suuntaan, Marjamäen Kärpillä on varmasti mahdollisuus nousta takaisin kärkikahinoihin. Se kuitenkin edellyttää täysin uudenlaista otetta pelitavan iskostamisessa pelaajien selkäytimeen, ja se vaatii kasvua ihmisjohtamisen saralla, kommunikaation parantamista, virheistä oppimista, taitoa nähdä, mikä omassa toiminnassa meni pieleen.
Kirjoitin jo aiemmin, etten usko Marjamäen kykyyn uudistua. Annan silti osaltani hänelle mahdollisuuden vielä kerran näyttää, mistä pohjoisen puhuri on tehty. Jos hän siinä onnistuu, otan hatun nöyrästi päästä, ja kumarran. Nyt täytyy alkaa tekojen aika.