Se mikä on huomionarvoista, vain Hyry ja Meriläinen pelasivat (lyhyiden) uriensa parhaat kaudet. Vaikkapa mestaruuskauteen 2017-2018 peilaten valtaosa Kärpistä pelasi uransa parhaan kauden, ainakin siihen asti katsottuna. Kärpät lähti kauteen eräänlaisella säästöliekillä Suikkasen vuoden jälkeen ja myös tietty nöyryys kantoi pitkälle.
Kivihalme tuli tryoutille, Hakanpää nousi kiekolliseksi pakiksi, Ruohomaa näytti tasonsa ykkössentterinä loukkikauden jälkeen, Iki-Frölunda Lasu kokeili siipiään isommassa roolissa, Bertrand onnistui Ässät-flopin jälkeen, Leskinen nousi Liiga-eliittiin, Vehviläinen löysi tasaisuuden Hillin opeissa, ehkä jopa Ronkainenkin pelasi parhaalla tasollaan ansaitsemassaan roolissaan. Oli siellä myös Mäenalasta, Vesalaista, Karvista..
Monet Kärppien menestystarinat ovat rakentuneet aihioista ja suunta on ollut aina etteenpäin. Tämän kauden tulijoista Meriläinen, Olkkonen, Jakobsson ja Björkqvist näyttäytyvät jossain määrin urallaan eteenpäin menevinä pelaajina, varauksin myös prime-vuosiaan pelaavat Turunen ja Tiivola. Vain Mertsi ja Olgi menivät eteenpäin.
Vaikka siellä on markkinoilla esim. Tiivolan ex-tutkapari ja maalipörssivoittaja Wännström tai moni muu meritoituneempi kaveri vapaana, niin hinta-laatusuhteeltaan markkinoilta saattaa löytyä myös kehityskelpoisempaa aihiota, kuten vaikka pakistoon oma poika Puutio. Toki kokeneempiakin kavereita tarvitaan sekaan, mutta heiltä tarvitaan sitäkin enemmän johtajuutta.
Edit. Jakobsson unohtui. Ja en halua nostaa häntä esimerkiksi, minkälaisia rekryja Kärppien tulisi tehdä. Jotain rajaa potentiaaliinkin, eikä mitään täyteukkoja.