Kalapudas ja Mäenalanen ovat molemmat tekemässä läpimurtoa tälle kaudelle, mutta Kaliksen kehitys on ollut vain huomattavasti merkittävämpi tälle kaudelle. Mäenalasella on ollut aikaisemmin läheltä piti tilannetta, mutta aina on jäänyt pikkuista vaille, jos ei muuten niin loukkaantumiset ovat keskeyttäneet kehityksen. Tällä hetkellä Kalapudas on Kärppien kiistattoman kakkosketjun sentteri ja ykkösketjun sentteri pelaa paikallaan tilanteen pakottamana, Voidaanko puhua tämän hetkisestä ykkössentteristä seurassa? Tuolla vauhdilla kehityksen mennessä eteenpäin, on Kalapudas parin kauden sisällä Liigan tähtikategoriassa. Toivottavasti hedelmät sataisivat omaan laariin, mutta epäilyt tämän toteutumisesta on vähintäänkin aiheellinen.
Odotan mielenkiinnolla ensikauden siirtomarkkinoita, koska se määrittelee omaa henkistä sidettä Kärppiin. Ehkä omat odotukseni ovat liian idealistisia, mutta seura ei ole toiminut haluamallani tavalla pitkään aikaan. Omien lupaavien kasvattien, joihin lasken myös Pohjois-Suomen alueelta muualta tulleet, ollaan menetetty liian paljon muualle. Joukkueenkasaaminen on ollut lyhytnäköistä ja hapuilevaa. Kannettu vesi ei kaivossa pysy. Tilannetta ei yhtään helpota vakioliturgia jokaisen lupaavan pelaajan menettämisen jälkeen. Turha liturgiaa on toistaa, koska sen osaa jo ulkoa.
Seuran kannattaminen ei tapauksessani ole pyyteetöntä. Kaikkea en hyväksy. Matkan varrella on myös sponsoripuolella tullut kolhua suhteessani Kärppiin, jota en ala enempää avaamaan. Tämä kauden osalta on tullut pettymystä toisensa perään ja ei pelkästään urheilullisen menestymisen muodossa. Kaikesta huolimatta kevät -81, nevö forget.