NHL-matsia odotellessa pari sanaa Kärpistä edelliskausilla ja ensi vuonna: Kyllähän Kärppien kausi tulee olemaan erittäin mielenkiintoista seurattavaa. Valmentajanvaihdos ja noin suuren osan pelaajistosta vaihtuminen ei anna tällä kertaa Kärpille missään nimessä mestarisuosikin asemaa, vaikka koviakin pelimiehiä vielä tulisi sisään. Se on ainakin sivustaseuraajalle ihan virkistävää vaihtelua. Jos Kärpät saa kärkipäähän odotetun kovat hankinnat, ennustan sijoitusta kuuden joukkoon runkosarjassa.
Suurella mielenkiinnolla tuli seurattua Marjamäen matkaa Kärpissä pari ensimmäistä kautta. Tästä viimeisimmästä on pakko sanoa, että vaikka tarkoitus oli jälleen seurata melko tarkasti yhden mestarisuosikeista taivalta, niin melko aikaisin joutui toteamaan, että tällä kertaa jää vähemmälle. Viihde-elementit olivat kohtuuttoman vähissä suhteessa materiaaliin useimmissa peleissä mitä tuli katseltua, lukuunottamatta kärkimatsien jo itsessään mukanaan tuomia asetelmia. Melkeinpä sellainen vaikutelma jäi, että tuo Marjamäen ensimmäinen kausi oli kaikista kovin. Toisella kaudella Donskoi, Kemppainen ja Junttila astuivat esiin ja veivät homman maaliin, mutta viimeisimmällä Aholle ja Puljujärvelle saappaat olivat vielä liian isot nousta vastaavaan johtavaan asemaan, vaikka loistavia olivatkin ja kantoivat isoa vastuuta. Ehkä liiankin?
Voi olla, että mielikuvani ovat vähän hataria, mutta esimerkiksi peluutus taisi viimeisen kauden playoffeissa olla epätasaisempaa kuin aiempina keväinä. Ainakin Ahosta olin näkevinäni väsymyksen merkkejä Tappara-sarjassa. Voihan se olla tietysti vain sitäkin, että ensimmäisen kauden myötä odotukset yksinkertaisesti nousivat ja siksi olen nähnyt nämä jälkimmäiset kaudet jotenkin heikompina, varsinkin kun muistikuvien varassa mennään. Ja tietysti se ensimmäinen sikäli kovin suoritus olikin, että kaikki alkoi alusta tuolloin.
Ensi kaudessa ennen kaikkea kiinnostaa, minkälaista peliä Kärpät tulee esittämään Suikkasen kyydissä. Matka tullee olemaan jonkin verran erilainen Marjamäkeen verrattuna. Tasainen arki ja rutiinivoitot eivät välttämättä varsinkaan alkuun ole se todellisuus mikä tulee vastaan, mutta jos Kaitsu saa Kärpät pelaamaan sellaista peliä, mitä hän parhaimmillaan on saanut joukkueensa pelaamaan, niin onhan se kaunista nähtävää. Voi olla että sitä joutuu vähän odottamaan. Saa nähdä riittääkö kaikilla kärsivällisyys.
Toisaalta tuokin valmennusryhmä on tietysti omanlaisensa kokonaisuus, joten voihan hyvin olla että homma ei mene samalla kaavalla kuin Turussa tai Lahdessa. Turun ja Lahden menestyskausien rosterit ovat jälkikäteen katsottuna suht kovia, mutta ihan yhtä kovia ne eivät kyllä etukäteen olleet. Jos jokin asia noita Suikkasen menestyneitä joukkueita on yhdistänyt, myös Mestiksessä ja aiemmin Rovaniemellä, niin kyllä niissä näkyi omaan silmääni ennen kaikkea peli-ilo, luovat ratkaisut ja raikas liike. Tosin ainakin Turussa tuo vaati pelin loksahtamista kohdalleen mm. keväällä 2010, eikä koko kausi todellakaan sitä iloittelua ollut. Potentiaalinen vaihteluväli Suikkasen tiimin päivittäisillä esityksillä on isompi kuin Marjamäen, mutta väitän että myös skaala on laajempi, molemmista päistä. Erittäin mielenkiintoista tuosta tulee, kävi miten kävi.