Kiitos Kärpät! Tänä vuonna runkosarjan voitto sai ihan uuden merkityksen, ja olen vilpittömästi iloinen siitä, että meillä on edes triplan verran putkeen runkosarjavoittoja nyt kasassa, vaikka muuta tästä kaudesta ei käteen jäänytkään. Kertoo isossa kuvassa siitä, miten laadukas organisaatio on kyseessä ja kuinka tekemisen taso on onnistuttu pitämään korkealla, vaikka vaihtuvuutta tulee pelaajistoon joka vuosi. Tästä saamme varmasti kaikki olla ylpeitä.
Kiitos myös teille kaikille palstatovereille, mielestäni meillä on täällä hieno yhteisö kasassa, vaikka välillä itse kullakin läikkyy vähän yli, kun tunteet on kiivaimmillaan. Meitä kaikkia yhdistää kuitenkin vahvasti yksi asia, rakkaus Kärppiin.
Tästä kaudesta jää kyllä niin ristiriitaiset tunnelmat. Päätös kauden lopettamisesta on ainoa oikea, mutta oman mielen sopukoihin jää varmasti loppuelämän verran jossiteltavaa. Olen hyvin vahvasti urheiluromantikko, ja vaikka viimeaikaiset pelilliset otteet eivät suuria riemunkiljahduksia aiheuttaneet, olisin silti todella kovasti halunnut nähdä, millaiseen lentoon tämä joukkue olisi playoffseissa päässyt, vai olisiko noutaja tullut jo aikaisessa vaiheessa. Oli myös ehkä ainutkertainen tilanne, kun samassa joukkueessa pelasivat vielä herrat Kukkonen, Pyörälä, Jokinen, Pesonen, Aaltonen, Junttila, Puljujärvi... onhan tämä niin väärin, että että loppu on tällainen!
Pieni toivonkipinä sisälläni haluaisi huutaa, että jospa tämä kesken jäänyt kausi innoittaisi vielä mm. Kukkosta, Aaltosta, Pesosta talvisotahengessä "ONE MORE YEAR!", jotta nähtäisi oikeasti, mihin tämä kaikki potentiaali realisoituu. Itken, jos tuo surullisenkuuluisa tiistai oli viimeinen kerta, kun näin nämä äijät kiekkoilemassa yhdessä Kärppä-paita päällä.
LASSE, TEE JO SE JATKOSOPPARI!!!!