Tämä tarina perustuu tositapahtumiin (tosin olen lisännyt tarinaan 90 % mielikuvitukseni tuotetta jänityksen nostamiseksi). Olen muuttanut henkilöiden ja paikkakuntien nimet. Tämä tarina ja sen tapahtumat eivät liity millään tavalla Jatkoaika-sivustoon, sen ylläpitäjiin - saati allekirjoittaneeseen. Tarinan nimen keksi aina niin ihastuttava Reds...Hörrrrrrrppps...!
---------------------------------------------------
Eräs oululainen humanististen tieteiden opiskelija - siis laiska, saamaton, juoppolalli, haaveilija - oli tullut yhden tien päähän.
Opiskelijan nimi oli Toikkanen. Hän oli äitinsä isopäinen lapsi. Mieleltään hän oli köyhä. Eikä hänellä ollut rahaakaan. Syntyessään hän oli näyttänyt taruolennolta: pää lattana kuin lahna, nenä peitti näkyvyyden muihin kasvon osiin, jalkoja ei näyttänyt olevan lainkaan ja muihin ruumiinosiin ei ilennyt katsoa. Nyt tien päässä seisoessaan, hän ei ollut enää yhtään niin viehättävä.
Tien päässä oli kyltti ja kyltissä luki: liimakauppa. Toikkanen astui sisään. Hän katsoi varoen myyjään. Sitten hän huokaisi. Läähätti. Rauhottui. Hän meni hyllylle ja kurkisti taakseen, jossa hän näki alle neljäkymmentävuotiaan miehen, joka käveli suoraan kohti häntä ja liimahyllyä. Kovalla vauhdilla lähestyvä pahanhajuinen ja puolisokea mies ei ehtinyt pysäyttää vauhtiaan, vaan törmäsi Toikkaseen. Epäilen, että he molemmat menettivät tuossa törmäysessä ripauksen siitä vähästä inhimillisyydestä, mitä heillä kummallakin oli ollut.
He esittäytyivät toisilleen: "Anteeksi, nimeni on Puikkanen". "Ei se haittaa paskaakaan, olen Toikkanen".
He ostivat kolmetoista putkiloa erikeepperiä ja poistuivat.
Puikkanen vei Toikkasen Vantaalle, tarkalleen ottaen Länsimäkeen. Siellä he löivät hetken toisiaan ja sen jälkeen suunnitelman lukkoon.
Toikkasen ruhon ympärille vedettiin kalaverkko, naamariin laitettiin pari lävistystä ja mustat jatsarit jalkaan. Päähän Toikkaselle laitettiin "saatanallinen" hiusverkko ja viitaksi Puikkasen eukon Marimekon verhot. Nämä vetimet päällä Toikkasen oli tarkoitus lähteä julistamaan Saatana ihmetekoja Oulun kaduille.
Puikkasesta tehtiin takapiru, joka Mäkiahon pelipaita päällä sekoittelee liima-annoksia, jotta äijät pysyvät höyryissä.
Tämän kaiken huipennukseksi molemmat laittoivat ranskanperunoita neniinsä, valelivat itsensä anjovisliemellä ja kasvattivat maahan asti ulottuvat munankarvat. Paitsi Puikkanen, jolla nuo karvat oli jo entuudestaan. Kummankin selkään tatuoitiin karhun kokoisilla keppikirjasimilla: ERIKEEPPERI ja vatsapuolelle kirkkoveneen kuva, jonka viereen tuli vihreällä teksti ANAALI. (pahoittelen noinkin brutaalin sanan käyttöä)
Näkökykynsä molemmat varmistivat vetäisemällä ilmastointiteipillä tyhjien koff-pullojen pohjat silmille ja varmuuden vuoksi korviin työnnettiin tentulla kasteltuja eareita - kuusi jokaiseen korvaan.
Tämän jälkeen nämä miehet heiluivat ympäri Suomea jahdaten kaksitoista vuotta vanhoja pieniä poikia, mielellään *****-90 nimisiä. Kuinka ollakaan joku sopiva poikanen löytyikin ja siltä Toikkanen koitti kaiken taitonsa mukaan viedä hengen tehokkaalla 357 käsiaseellaan. Joku hullu Entinen Tamperelainen oli erehtynyt mukaan ja hän heilui vieressä kirveen kanssa.
Kukaan ei varmasti tiedä, mitä nämä henkilöt nykyään tekevät, mutta heidän epäillään jatkavan hämäräperäistä toimintaansa omassa lahkossaan, jonka nimi on Liimatut Sielut.
Niin. Ja lopuksi kerrottakoon, että Toikkanen sokeutui juotuaan korviketta.
-------------------------------------------------------------
---------------------------------------------------
Eräs oululainen humanististen tieteiden opiskelija - siis laiska, saamaton, juoppolalli, haaveilija - oli tullut yhden tien päähän.
Opiskelijan nimi oli Toikkanen. Hän oli äitinsä isopäinen lapsi. Mieleltään hän oli köyhä. Eikä hänellä ollut rahaakaan. Syntyessään hän oli näyttänyt taruolennolta: pää lattana kuin lahna, nenä peitti näkyvyyden muihin kasvon osiin, jalkoja ei näyttänyt olevan lainkaan ja muihin ruumiinosiin ei ilennyt katsoa. Nyt tien päässä seisoessaan, hän ei ollut enää yhtään niin viehättävä.
Tien päässä oli kyltti ja kyltissä luki: liimakauppa. Toikkanen astui sisään. Hän katsoi varoen myyjään. Sitten hän huokaisi. Läähätti. Rauhottui. Hän meni hyllylle ja kurkisti taakseen, jossa hän näki alle neljäkymmentävuotiaan miehen, joka käveli suoraan kohti häntä ja liimahyllyä. Kovalla vauhdilla lähestyvä pahanhajuinen ja puolisokea mies ei ehtinyt pysäyttää vauhtiaan, vaan törmäsi Toikkaseen. Epäilen, että he molemmat menettivät tuossa törmäysessä ripauksen siitä vähästä inhimillisyydestä, mitä heillä kummallakin oli ollut.
He esittäytyivät toisilleen: "Anteeksi, nimeni on Puikkanen". "Ei se haittaa paskaakaan, olen Toikkanen".
He ostivat kolmetoista putkiloa erikeepperiä ja poistuivat.
Puikkanen vei Toikkasen Vantaalle, tarkalleen ottaen Länsimäkeen. Siellä he löivät hetken toisiaan ja sen jälkeen suunnitelman lukkoon.
Toikkasen ruhon ympärille vedettiin kalaverkko, naamariin laitettiin pari lävistystä ja mustat jatsarit jalkaan. Päähän Toikkaselle laitettiin "saatanallinen" hiusverkko ja viitaksi Puikkasen eukon Marimekon verhot. Nämä vetimet päällä Toikkasen oli tarkoitus lähteä julistamaan Saatana ihmetekoja Oulun kaduille.
Puikkasesta tehtiin takapiru, joka Mäkiahon pelipaita päällä sekoittelee liima-annoksia, jotta äijät pysyvät höyryissä.
Tämän kaiken huipennukseksi molemmat laittoivat ranskanperunoita neniinsä, valelivat itsensä anjovisliemellä ja kasvattivat maahan asti ulottuvat munankarvat. Paitsi Puikkanen, jolla nuo karvat oli jo entuudestaan. Kummankin selkään tatuoitiin karhun kokoisilla keppikirjasimilla: ERIKEEPPERI ja vatsapuolelle kirkkoveneen kuva, jonka viereen tuli vihreällä teksti ANAALI. (pahoittelen noinkin brutaalin sanan käyttöä)
Näkökykynsä molemmat varmistivat vetäisemällä ilmastointiteipillä tyhjien koff-pullojen pohjat silmille ja varmuuden vuoksi korviin työnnettiin tentulla kasteltuja eareita - kuusi jokaiseen korvaan.
Tämän jälkeen nämä miehet heiluivat ympäri Suomea jahdaten kaksitoista vuotta vanhoja pieniä poikia, mielellään *****-90 nimisiä. Kuinka ollakaan joku sopiva poikanen löytyikin ja siltä Toikkanen koitti kaiken taitonsa mukaan viedä hengen tehokkaalla 357 käsiaseellaan. Joku hullu Entinen Tamperelainen oli erehtynyt mukaan ja hän heilui vieressä kirveen kanssa.
Kukaan ei varmasti tiedä, mitä nämä henkilöt nykyään tekevät, mutta heidän epäillään jatkavan hämäräperäistä toimintaansa omassa lahkossaan, jonka nimi on Liimatut Sielut.
Niin. Ja lopuksi kerrottakoon, että Toikkanen sokeutui juotuaan korviketta.
-------------------------------------------------------------