Jaa-a, mitä nyt sanoisi. The Truman show on mielestäni Jim Carreyn paras leffa. Se on hieman kummallinen, mut ei mun mielest mitenkään outo. Ja sekin riippuu vähän siitä mikä on itselle outoa. Jollekin taiteilijaihmiselle nämä täällä esitetyt leffat on ihan peruskamaa.
Linnuissahan ei niinkään kerrota/paljasteta/todeta, mikä leffan perimmäinen tarkoitus on. Ne linnut vaan hyökkäs ja sit poistuivat. Katsoja saa itse päättää oliko se täysin sattumaa, että ne hyökkäs just siihen kaupunkiin, vai hyökkäskö ne sinne ihan tarkotuksella. Paljon kerrotiin ja näyttettiin sitä naista, et kaipa se jotenkin siihen liittyy.
Drivenkään ei mielestäni ole outo leffa, vain todella yliampuva ja suoraan sanottuna paska. Koskaan en oo pitäny Sylvesteristä ja... Hohhoijaa
Kaikkihan ovat varmaan nähneet D-Toxin ja Mindhuntersin? Kummatkin siis Kymmenen pientä neekeripoikaa-adaptaatioita. Noista Mindhunters on jopa hyvä, mut sit kattelin Identityn. Poikkes pikkasen noista aiemmista.
Juoni täysin erilainen ja ensi katselulla vähän outo, kun pompitaan todellisuuden ja sen psykotyypin pääkopassa. Leffa jäi joiltakin osin vähän hämäräksi, varsinki ku alkuun ootti jotain ihan muuta.
Kaunan jenkkiversio (en oo nähny alkuperästä) jäi kyllä niin hämärän peittoon, kuin vain voi jäädä. Leffa oli kyllä hyvä ja vähään aikaan ei nukuttukaan. Vaatis varmaan toisen tai jopa kolmannenkin katselukerran. Outoo oli myös tuo sana "jenkkiversio". Leffahan oli kuvattu Honkkarissa (ainakin näin muistan) ja täkäläisiä oli aivan liikaa esillä, et voitais sanoo jenkkiversioksi. Oltas sit siirretty leffa jenkkeihin ja jenkkejä sitte näyttelemään.
Outo on myös elokuva Glifford. Voi elämä! Pikkupoikaa esittää kyllä joku pikkupoika, mut sillä on aikuisen pää. Leffan hauskin juttu oli se, kun nainen oli suihkussa ja poika pelästytti sen leikkidinollaan. Tyylilaji on siis komedia, vaikkei siinä mistään komediasta ole kyse.
Olisihan näitä, mut nää tuli ny ekana mieleen.