Eikös Blues raivannut tiensä kolmella ensimmäisellä kaudella Stanley Cup -finaaleihin Scotty Bowmanin johdolla? Joka kerta jäi tosin luu käteen. Joka tapauksessa aika kova suoritus, vaikka kivikovat O6-joukkueet olivatkin omassa divisioonassaan ja hieman kehnommat laajennusjoukkueet omassaan.
Blackhawks ei nähnyt iäkkäälle Glenn Hallille enää käyttöä ja jätti veteraanin suojaamatta laajennusdraftissa. Blues kiitti ja meni finaaleihin tosiaan kolmesti peräkkäin Mr. Goalien loistettua kokemattoman joukkueen viimeisenä lukkona.Joo Bowmannin alaisena nuottilaiset pääsivät 1968-70 finaaleihin asti, mutta aina tuli kuokkaan sweeppinä. -68 ja 69 Habseja vastaan ja -70 Bostonia vastaan. Sittenhän Bowman siirtyy Habseihin ja loppu onkin historiaa.
Morin ainakin on tarttunut näyttöpaikkaan. Toisin kuin Teräväinen.
Vaikka Kane ja Toews ovat paljon kovempia nimiä kuin Steen ja Tarasenko, silti Bluesin hyökkäys tuntuu kaipaavan paljon enemmän poissaolijoitaan.
lainataanpas itteä kirjoitti:Kun Tarasenko on ollut poissa joukkueesta 9 pelin verran niin pelkästään nämä pelaajat ovat tehneet maaleja: Backes 6, Oshie 4, Morrow 3, Steen 3, Schwartz 2 ja Lappierre 1. Maalitonta putkea ovat vetäneet Tarasenko loukkaantumisen jälkeen nämä herrat: Sobotka, Roy, Ott, Pääjärvi, Berglund + nuottien kaikki pakit.
Hinkattuaan ensin 200 peliä AHL:ää.