Ottaen huomioon tämän kauden tason, oli todella hyvä erä IFKlta. Joka äijällä jalka liikkui ja IFK oli aidosti fyysinen. Lisäksi tällä kertaa kulmissa pyöriminen johti myös konkreettisiin paikkoihin. Valitettavasti vain viimeistelyssä paistaa läpi alhainen itseluottamus. El Capitanin läpiajo tästä loistava esimerkki. Todella huono yritys Peltoselta.
Erä surullisin hetki oli kuitenkin Varakkaan taklaus Haatajaan. Kauden hienoin pommi. Varakas tulee tilanteeseen liukumalla, Haataja on kiekollinen pelaaja, taklaus osuu olkapäähän, taklaajan kädet eivät nouse. Luistimet nousevat jäästä hieman ennen osumaa taklattavaan, mutta kyse ei missään nimessä ole hypystä. Se mikä tilanteesta tekee surullisen, on se, mitä tilanne kertoo SM-liigassa pelattavasta jääkiekosta. Heti taklauksen jälkeen katsomosta kuuluu huuto ja tuomareiden (molempien) kädet nousevat pystyyn. Tilanne osoittaa sen, että kovat avojään taklaukset eivät kuulu SM-liigaan, vaikka ne toteutettaisiin täysin sääntökirjan mukaan. Katsojat eivät ole niihin tottuneet ja tuomarit pelkäävät niitä, mistä syystä aina vastaavasta taklauksesta tulee jäähy. Säälittävää ja surullista, mutta seikka, jonka kanssa on vain elettävä.
