Kelailin tossa mikä tästä teki erilaisen Suomi-Ruotsi-finaalin. Ei ennakkoasetelmat, ei tuomarit, ei tyhmän näköinen
Ruotsin valmentaja. Mietin keltä se oikein näyttää, mut Pikku-Britanniastahan se.
Me saatiin siihen alkuun kaadettua se kylmä suihku Sven-Petterin niskaan, ja Ruotsi joutui ajamaan takaa. Siinähän se ei tunnetusti Suomea vastaan onnistu, kerran sokeakin on oikean reiän löytänyt, vaan iski päätään muuriin ja valitteli pelin jälkeen kuinka oltiin parempi joukkue. Juuri noin Suomi halus Ruotsin pelaavan, tollasesta pyörityksestä ei nouse kun vitutus kun mikään ei onnistu. Tasaviisikoin tää oli meidän matsi jo peliajalla. Tuomarilinja(ttomuus) teki tästä vaan tiukemman. Heti kun pilli meni taskuun, Suomi keskitty vaan pelaamiseen ja Ruotsi kaikkeen ylimääräiseen itkemiseen.
Peli oli niin Kiven hallussa kuin voi olla. Eka erä karvattiin passiivisesti, toiseen ja kolmanteen nostettiin ja jatkoaika oli ihan meidän. Tää on kaunista kateltavaa, Ruotsi on kaadettu omalla maalla! Kuningas on kuollut, eläköön kuningas!
P.S. Tuu jo pois Kale sieltä nolaamasta Suomea. Varmaan pyysit Faselilta ja Ruotsin kuninkaalta anteeks matsin jälkeen? Nyt tiistaina heti jätät avaimet pöydälle ja vaihdat Kiven nimen toimiston oveen.