No niin.
On palauduttu yörundilta kotiin, ja olo on mitä mainioin. Pojjaat kävi Kiksussa esittelemässä Poikaa ekan kerran - seuraavia varmaan piisaa monesti vielä. :)
Viekkaudella ja vääryydellä - sitä ne monet sanoi. Sillä se voitettiin, tuomarivirheillä ja sellaisilla. Noh, ei sarjaa kyllä ihan "aikuisten oikeasti" (vihaan tuota sanontaa, muuta käytän sitä nyt silti kun se osuu niin hyvin) pelkillä tuomarivirheillä voitettu. Neljä - nolla otteluvoitoilla ei voiteta, jos kyseessä on PELKÄT tuomarivirheet. Ihan mitä sanoisit, ja kuinka vihaisit JYPiä, Ringbomia tai ketään muutakaan.
Olin itse Synergialla katsomassa peliä, ja tunnelma oli mitä mahtavin. Porukkaa lappoi sisään koko ajan enemmän, mitä enemmän peli eteni. Huikeaa! Ja siitä juuri 90-luvun taitteesta pelejä täällä seuranneena, monet karvaat tappiot kokeneena, karsintoja aikanaan pelänneenä (sen lähemmäksi ne ei tule kuin se runkkarin vika peli!), tänään pääsi onnesta itku. Monta vuotta työtä, tuskaa ja kaikkea muuta vittuilua kuunnelleena kannattajana voin sanoa, että me ollaan mestareita. ME! NYT!
Pelkäsin aluperin Kärppiä, todella. Ajattelin, että se saatanat syö meidät elävältä ekoissa peleissä. Toisaalta pelkäsin, että Blues olisi tehnyt sanoin. Mutta pojat teki se. Ne oikeasti teki sen, mistä Pekin kanssa muutama viikko sitten baarissa juteltiin. "Kyllä te (kannattajat) saatte sen, mitä te(kin) olette lähteneet hakemaan..." (Ja Ossi komppaa, paranoid kourassaan...) Ja ne teki sen. Ei hemmetti. Nöyrä olen. Ylpeä omista, koska en aina jaksanut uskoa tähän... Anteeksi pojat.
Ja kiitos Kärpät, ette te sitä helpoksi tehneet. Toivon vaan, ettei tätä mestaruutta pidetä "vääryydellä ja viekkaudella" saavutetuksi. Vaan pelillisesti ansaituksi.
Anteeksi hetkellinen kokeminen. Otan yhden oluen, ja alan valmistautua huomiseen. ;) (Joo, se on se vinkkaava hymiö)