Kamppailupelaaminen on todella pehmeää tökkimistä.
Omissa kun on paikka lähteä hyökkäämään, niin vastustaja tulee ja riistää kiekon, sen jälkeen mein pelaaja koittaa hiukan tökkiä vastustajan lapaan.
Äijiin ei ajeta kiinni, vaan liusutaan siihen vierelle ja peesaillaan perseen takana, kunnes tulee aika vaihtaa äijää.
Nyt tarttis löytyä sitä pelikovuutta ja mennä tilanteisiin ottamaan se kiekko pois.
Kiekollinen peli on vähän saman näköistä kuin kamppailupelaaminen, ujoa.
Kiekko polttelee lavassa ja ratkaisut pääasiassa puolivillaisia ja pelokkaita, vastuuta siirrellään.
Järvinen on sen verran kokenut kettu, että hänen kentällä oleminen olisi ollut ensiarvoisen tärkeää. Hitto et tuli paskaan saumaan Järvisen loukki.
Ainut peli tällä viikolla, niin Ässät voisi laittaa kunnolla luistinta toisen eteen ja lähteä hakemaan aggressiivisella karvauksella vähän riskilläkin niitä maalipaikkoja, samoin puolustuspelissä ei enää kannata hissutella vaan alkaa pelaamaan. Toki olisi voinut näin tehdä jo pelin alusta.