Ei sille voi mitään, mutta pakko myöntää, että ei Paul Maurice kyllä pelitavallisesti ole mikään NHL:n älyvälkky, jos vertaa vaikkapa sarjan kärkijoukoissa Tortorellan luotsaamaan Columbus Blue Jacketsiin. Omasta päästä lähdetään äärettömän hitaasti ja lähes aina lähtö perustuu siihen, että pakit levittävät maalin takaa toisilleen, joista sitten jompi kumpi avaa laiturille vauhtiin. Ei avata maalin kulmilta pystysyötöllä keskelle kuin harvoin tai jollain muulla kuviolla, joka avaisi peliä nopeammin. Vastustaja ehtii lähes aina alna kiinni Winnipegin hyökkääjiin viimeistään keskiviivalla, jolloin peli tukehtuu laitoihin tai sitten lyödään pitkä päätyyn ja satasta perään kun muutakaan ei enää keksitä. Helvetin tylsää ja tehotonta pelaamista, oikeaa puukätisten dump and chase kiekkoa, jolla ei kyllä päästä playoffseihin, jos pelisysteemit eivät jatkossa muutu tai joukkue saa jatkossa sellaisia Laineen tasoisia prospekteja häntäpään sijoituksilla, että sinne mennään jossain vaiheessa yksilösuorituksilla. Mahtaa Lainettakin hatuttaa kun joutuu pelaamaan tuollaista tympeää soolo- ja päätykiekkoa. Winnipegin ja Columbuksen pelisysteemeillä on eroa kuin yöllä ja päivällä Paul Mauricen tappioksi. Lisäksi ottaa päähän Byfuglien, jolla on koko ajan päällä ihmeellisen kuriton sooloilu- ja näyttämistarve muulle joukkueelle. Koko ajan vuotaa laita kun kaveri keksii mielestään jonkun hienon soolokuvion ja jää jälkeen vastustajan hyökkääjistä.