Siis itselläni ei sikäli ole mitään "rottapelaajia" vastaan, vaan toki ymmärrän heidän roolinsa (itse olin urallani jokseenkin samanlainen, trust me) ja mitä he hakevat kaikella toiminnallaan. Tuovat mukavasti väriä liigaan kuin liigaan ja omassa joukkueissa arvokkaita.
Ruutua olen kuitenkin jokseenkin arvostellut hänen uransa aikana näistä tempauksista ja itseäni oikeastaan hieman ketuttaa se, että niihin kaikkiin temppuihin nähden mitä Jakke Ruutu tekee, on hänen kintaansa turhan usein pysynyt käsissä. Avery, Ott, Darcy etc. ovat tiputtaneet paljon useimmin hanskansa tappeluiden merkeissä ja tapelleet koviakin äijiä vastaan.
Ruudulla Jim McKenzie tulee äkkiseltään mieleen kovista äijistä, muuten hänellä on paljon ollut vastustajina sellaisia pelaajia joiden uran tappelut ovat jääneet juuri Ruutua vastaan käytyyn matsiin.
Eli toivoisin siis Ruudulta enemmän hanakkuutta tappeluiden suhteen, sillä tyyli on kuitenkin sellainen että pakko on toisinaan tiputtaa.
Mutta nyt itse Leafs-Hawks pelin pariin ja Wendel Clark seremonioihin! Tässä vielä pätkä Wendel Clarkista jotta kaikki pääsevät tunnelmaan ja muistelemaan aikaa jolloin jotkut oli ÄIJIÄ sanan varsinaisessa merkityksessä. All heart 4 ever
http://www.youtube.com/watch?v=EEltpSMTDPM