Viihdyttävin vierasmatsi tällä kaudella omasta mielestäni, kaikesta huolimatta. SKA oli yksinkertaisesti parempi ja vaikka numeroissa saattaisi olla liikkumavaraa hieman puolin ja tosiin, ei tuo nyt vääryydeltä tunnu. Rehellisesti sanoen ihan heti en muista Jokerien pelanneen noinkin hyvällä tasolla ja hävinneen silti noinkin selkeästi. Yleensä on joko pelattu aivan päin helvettiä ja hävitty rumin lukemin tai yksittäiset pomput ovat tehneet tuhojaan. Tänään vain SKA osoitti olevansa toisella tasolla ja that's it. Nuo voidaan voittaa yksittäisissä otteluissa ja se nähtiin tänään, mutta samalla nähtiin tasoero Euroopan parhaan jengin ja suomalaisten realiteettien mukaan kootun jengin välillä. Voisin kuvitella, että Liigakarsinnoissa Mestisseuran takana seisoneilla faneilla on joskus ollut hieman samoja fiiliksiä jengien tasoerosta. Ja ennen kuin kukaan vetä hernettä nenään, niin en todellakaan tahdo verrata yhtä runkkarimatsia karsintoihin!
Karulla tavalla näkyi tänään se, miksi Kovalchuk voisi tienata tällä hetkellä NHL:ssä hirveitä rahasummia ja Jokerien ykkösvitja on käytännössä kaksi NHL:stä pudonnutta/lähtenyttä ja sinne pari vuotta haikaillut jantteri. Vaikka Hagman, Aaltonen ja Kapanen ovat pelanneet hyvän kauden tähän mennessä, he eivät yksinkertaisesti ole Ilja I:n tasolla. Tuo dominointi oli jotain niin huikeaa katsottavaa, että kaukana ei ollut standing ovation kotisohvalta vierasjoukkueen kapteenille. Harmittavasti tosin Jokerit hieman antoi tässä siimaa ja Kovalchukin ilta tehtiin tavallaan helpoksi. Häntä lähdettiin puijaamaan kuin jotain Sochin Wärniä konsanaan ja ainakaan pätkivän Viaplayn kautta ei mitään päällystakkia tai kuumentajaa näkynyt. Pidänkin suurena virheenä sitä, että noin dominoivaan mielialapelaajan maineessa olevaan kaveriin ei kohdistettu systemaattista painetta ja ärsytystä. Kummasti olisi ollut tänään meillä helpompi peli jos Ilja olisi kadottanut pelihuumorinsa. Jos ja jos.
Komealta kuulosti Viaplayn välityksellä tuo Maamme. En tiedä olivatko mikit oikeassa paikassa vai ei, mutta tavallaan tuli oikein kylmät väreet. Siinä oltiin Petr... Leni.. Pietarin valloituksessa ja omien tuki kuului koteihin asti. Tuota ei vain voi verrata näihin atlanttien ja vastaavien kohtaamisiin. Tässä matsissa oli fiilistä ja harva ottelu tutumpia suomalaisia jengejä on oikeasti saanut muhun vastaavaa täpinää. Ehkä ensimmäinen talviklassikko aikanaa, Karlssonin jäähyväismatsi ja jokunen sijoituksen kannalta tärkeämpi matsi, mutta että lokakuussa periaatteessa "tuoretta" (ok, olihan tuossa harkkamatsi) vastustajaa vastaan. Jos kaikki runkkarimatsit olisivat samanlaisia, nauttisin aivan saatanan paljon ja saisin varmaan sydärin ennen eläkeikää. Tai siis wanhaa, enhän mä eläkkeelle tule koskaan pääsemään.
Tässä ei nyt todellakaan tarvitse hävetä vaikka takkiin tuli selvästi. Nyt ei muuta kuin ylpeänä eteenpäin.