Ässät on lyönyt kiekon neljässä viime kotipelissään kerran verkkoon. Sekin maali tuli viime lauantaina, jolloin oli maalin syntymisen aikaan kännissä kaverin luona. Hei Ässät, älkää oikeasti viitsikö. Tuolla hallilla oli tänäänkin sadoittain ja tuhansittain patapaitoja ynnä lapsia, jotka halusivat viihdettä. Vastineeksi saatiin kuunnella jyväskyläläisten rumpukonserttoa, ja kiihkeällä rytmillä peräti seitsemän kertaa. Ei tämän kuulu mennä kotona tällä tapaa.
Eikö Isomäen pitäisi olla jollakin tasolla paha paikka vastustajalle? Sellainen josta ei napata kovin helposti voittoa? On Isomäen imagolle aina yhtä surkeaa, kun vastustaja iskee maalin joka paikasta ja kaikkia kyrsii niin että tatti näkyy otsassa. Mä en ole teille sinällään vihainen, vaan katsojien puolesta ärtynyt.
Teillä katkesi JYPin avausmaalissa koko selkäranka aivan palasiksi. Teitä vietiin lopun aikaa pelistä kuin kuoriämpäriä. Sen joukkueen toimesta, joka viivytteli välillä jopa 20 sekuntia oman maalin takana hyökkäykseen lähtöä. Ei jumalauta teidän kanssanne. Viimeisten maalien kohdalla Aittokallioltakin katosi peli-ilo, mä luulen. Vedot vaan sukkana sisään ja rummut pärisemään kuin piraattielokuvan tunnusmusiikin säveltämisessä.
Ässät: nyt niitä maaleja Isomäessä. Alkaa tympiä aika pirusti, että maalin tekeminen omalla kotijäällä on kuin tervanjuontia. En tiedä mitä teidän pitäisi keksiä tätä varten. Jotain on kuitenkin synnyttävä idealampussa. Muuten katsojia alkaa kyllästyttää. Voi olla, että kyllästyttää jo. Kaikki kannattajat eivät ole kuin minä, joka kävelee hallille vastustajasta ja mahdollisesta murskauksesta huolimatta. Viime kaudella oli kamalaa viettää kuukaudesta toiseen aikaa Isomäessä, joka kumisi tyhjyyttään ja ainoat juhlijat paikan päällä olivat satunnaiset vieraspaidat taikka fanisakki.
En halua tuota enää hetkeen aikaan. Edes nyt uuden projektin ja aikakauden alkuvaiheessa.
Nyt niitä hiton maaleja. Kiekko reppuun. Vaarallinen punapaitainen patapakka kentälle. Sellainen joka näyttää ihmisille kunnon jääkiekon reseptin. Että katsokaa tänne kentälle, me olemme Ässät ja annamme tänään vastustajalle selkäsaunan sekä mokelle kolmannen asteen palovamman selkään.
Jotta väki saisi joskus juhlia maalia. Tämä oli jumalauta tämän viikon AINOA OTTELU, jossa kotijoukkue ei onnistunut maalinteossa. Minulla alkaa tehdä jo tiukkaa muistaa edellistä hetkeä, jolloin heilutin lippuani maalin merkiksi. Tänään sain heiluttaa sitä neljästi: jäälletulon aikana, pari kertaa mainoskatkolla ja naama mutrussa teidän valuessa takaisin pukukoppiin rumpujen kumistessa ja kilistessä.
Kyllä ottaa päähän.
Perkele.