Peli itsessään oli ihan ok. Jos Ketterä tulee playoffeissa vastaan niin tällä hetkellä olis kyllä 50:60, että kumpi vie. Ei oo kyllä poffit mikään läpihuuto juttu.
Pariin otteeseen eilisen aikana kävi mielessä, että taidan sittenkin julistaa Ketterän ennakkosuosikiksi kevään peleihin. Niin vahvalta ja tasapainoiselta tuo heidän pelaamisensa näytti. Hotsin maali karkotti kuitenkin nämä ajatukset ja nyt sanoisin että voimasuhteet ovat harvinaisen tasan, mutta kotietu, ja kotietu on meidän tapauksessa todellinen etu, tekee Espoosta niukan suosikin jos nämä kaksi kohtaavat finaalisarjassa.
Sitten pari pelillistä huomiota:
Viime kevään suurin pelillinen ongelma oli oman pään puolustuspeli, ja eilinen näytti paikoin ihan viime keväältä. Etenkin ensimmäisessä erässä Ketterä sai pariin otteeseen aikaiseksi pitkiä hyökkäyksiä, jotka saivat meidän viisikon juoksemaan repaleisena kiekon perässä. Ongelma on sinänsä ihan ymmärrettävä ja looginen, kun koko kausi on vietetty enemmän tai vähemmän hyökkäyspäässä. Yksi osa ongelmasta on se, että pakkien vääntövoima ei riitä. Näin ollen kulmaväännöistä ei saada katkoja aikaiseksi, vaan raskaammat vastustajat (kuten Ketterän hyökkäys suhteessa meidän pakistoon) saa noissa vaan entisestään väsytettyä meidän viisikkoa ja jatkoa pyöritykselle. Pylkkäsen loukkaantuminen oli tässä mielessä todella paha takaisku ja edelleenkin murehdin sitä, että hänelle ei hankittu korvaajaa. Tamminen, Vuorela ja Niemeläinen eivät ole vääntämiseen rakennettuja kavereita.
Hyökkäyspelissä puolestaan meillä on sikäli nurinkurinen tilanne, että joukkue takoo highlight-maaleja illasta toiseen, mutta paskamaalit ovat harvinaisuus. En muista vastaavaa tilannetta kannattajaurani ajalta ja kontrasti esim Jyrki Ahon Bluesiin on valtava. Katsojan kannalta tässä nyt ei tietenkään ole mitään sen suurempaa ongelmaa - vetämättä tippaakaan kotiinpäin voinee sanoa, että K-Espoo pelaa Suomen viihdyttävintä kiekkoa. Mutta itse uskon kuitenkin myös tiettyihin aikoja sitten paalutettuihin jääkiekon perusarvoihin, kuten siihen, että räkämaalit ovat kovassa arvossa kevään peleissä. Juho Koivusaari on ruma mies joka tekee rumia maaleja, ja minulla on häntä ikävä. Eilen oli useampi tilanne, jossa kiekko pyöri aivan Ketterän maalin edustalla, mutta kukaan ei osannut olla oikeassa paikassa oikeaan aikana tekemässä "helpon maalin". Väitänpä melkein, että Koivusaari olisi survonut yhden eilen.
Onneksi pulmaan on jo olemassa ratkaisu: Niko Kivelä. Kivelä on iso, vahva ja tekee näköjään osumansa metrin säteellä maalista. Todella onnistunut haku Hirsolta. Nyt kun runkosarjan viimeiset ottelut ovat lähinnä valmistautumista pleijareihin, niin toivoisin että Westerlund kokeilisi mitä tapahtuu, jos Kivelän sijoittaa ylivoimalla maalin eteen. Saisimmeko siitä vielä yhden aseen lisää kevään peleihin?
Kivelään liityen vielä: ketju Ollikainen-Kivelä-Rantaeskola tuntuu todella potentiaaliselta. Jos nuo kolme löytyvät hyvin vireen ja yhteisen sävelen, niin voisivat mahdolliseti pelata todella suoraviivaista ja sarjatasolle harvinaista voimakiekkoa. En haluaisi olla vastustajan pakkina hakemassa rännikiekkoa kun tuo kolmikko tulee puuskuttaen päälle.