Tuli sitten eilen käytyä ekaa kertaa hallilla Bluesin konkan jälkeen. Olihan se kiva kun metrolla pääsi kätevästi ihan viereen. Muistan kun tosta tuli haaveiltua monenan iltana kun matsin jälkeen paleli bussipysäkillä tai istui autossa jonossa kun odetteli että pääsis parkkipaikalta ulos.
En kattonut ennakoon lippujen hintoja, ja se hinta nyt oli pikkaisen korkeampi kuin mitä odotin. Ehkä sitä takaraivossa oli ne Bluesin loppuajan lippujen hinnat kun halliin pääsi suunileen ilmateeksi sisään. Ja tuopin hinta on ollu aina kallis joten ei sen ois pitänyt nyt yllättää että oli kallis. Noh, otin noi hieman korkeammat hinnat sillä asenteella että tässä nyt tuetaan Espoolaista jääkiekkoilua ja korona-ajan kurittamaa ravintola-alaa.
Länäri,eiku Barona, eiku Metro areena oli paremmassa kondiksessa kuin mitä oletin/muistin. Tai ainakin niissä osissa missä liikuin. Tiedä sitten mikä on kokonaisuudessaan yleiskunto. Juttujen perusteella odotin kyllä paljon räjähtänempää kuntoa. Blues aikoina kävin yleensä kerran viikossa matseissa niin mökki oli edelleen hyvin tutun oloinen.
Oli tavallaan omituista seurata peliä kun en tiennyt yhtäkään pelaajaa nimeltä. Blues aikanahan sitä tiesi jokaisen Blues pelaajan historian ja suurin osa vastustajan pelaajista oli tuttuja myös. Pelin tasosta on kyllä paha sanoa kun edelisestä live matsista oli tosiaan se 6 vuotta kulunut. Mutta ihan OK tasolta se vaikutti, ja tollasta säheltämistä sen muistelinkin olevan. Ottelun jäänityshän syntyy miten ottelu etenee, ja maalin pelihän toi lopussa oli.
Pelipaidoista tuli kyllä Blues ajat mieleen. Ja sen verran aivot oli vielä meneessä että yhdessä vaiheessa kattelin että onpas toi #64 Olli Malmivaara kutistunut sitten viime näkemän, mutta toisaalta liikkuu kyllä paremmin. Ja kun "Who let the dogs out" pamahti soimaan niin kyllä siitä tuli automaattisesti hyvä fiilis.
Pakko sanoa että kyllä tällainen vanha pieru tarviis sen vanhan Kiekko-Espoo logon pelaajien rintaan että tulis fiilis että tässä on sama seura kyseessä jonka nousua sm-liigaan oli aikoinaan Nordiksella todistamassa. Ymmärrän kyllä että logoja uusitaan/modernisoidaan, olihan Bluesillakin muutama logo käytössä ja jotain kränää tais sen vanhan logon käytöstäkin olla, eli sikäli ymmärrän muutokset. Mutta sanonpahan vaan että mikä oli fiilis kun matsia kattelin.
Mutta oli kyllä ihan kiva pitkästä aikaa käydä matsissa. Itsellä aikoinaan Bluesin konkaan / Unitedin syntymiseen sammui sitten mielenkiinto suomalaista lätkää kohtaan, ja rupesin sitten seuramaan NHL:lää. Olen itseasiassa ollu pikkasen ylättynyt siitä että liigaan sammui mielenkiinto ihan täysin kun kuitenkin aika aktiiviesti sitä seurasin. Kun sitten Kiekko-Espoo nousi tuhkista niin olin jo poisoppinut lätkämatseissa käymisharrastuksesta, ja paikan päälle hallille raahautuminen ei enää kiinnostnut. Varsinkin kun yksi harrastus oli tullut samaan aikaan tilalle. Mutta vanhan kertaalleen lopetetun harrastuksen uudelleen aloittaminen ei ole vältämättä niin helppoa. Olen ainakin tämän huomannut omilla höntsävuoroilla kun osa kavereista on jäänyt koronatauolle pysyvästi. Uskon että tällaisia tapauksia on aika monia eli siinä on Kiekko-Espoon markkinointivastaavaille työnsarkaa.
En kattonut ennakoon lippujen hintoja, ja se hinta nyt oli pikkaisen korkeampi kuin mitä odotin. Ehkä sitä takaraivossa oli ne Bluesin loppuajan lippujen hinnat kun halliin pääsi suunileen ilmateeksi sisään. Ja tuopin hinta on ollu aina kallis joten ei sen ois pitänyt nyt yllättää että oli kallis. Noh, otin noi hieman korkeammat hinnat sillä asenteella että tässä nyt tuetaan Espoolaista jääkiekkoilua ja korona-ajan kurittamaa ravintola-alaa.
Länäri,eiku Barona, eiku Metro areena oli paremmassa kondiksessa kuin mitä oletin/muistin. Tai ainakin niissä osissa missä liikuin. Tiedä sitten mikä on kokonaisuudessaan yleiskunto. Juttujen perusteella odotin kyllä paljon räjähtänempää kuntoa. Blues aikoina kävin yleensä kerran viikossa matseissa niin mökki oli edelleen hyvin tutun oloinen.
Oli tavallaan omituista seurata peliä kun en tiennyt yhtäkään pelaajaa nimeltä. Blues aikanahan sitä tiesi jokaisen Blues pelaajan historian ja suurin osa vastustajan pelaajista oli tuttuja myös. Pelin tasosta on kyllä paha sanoa kun edelisestä live matsista oli tosiaan se 6 vuotta kulunut. Mutta ihan OK tasolta se vaikutti, ja tollasta säheltämistä sen muistelinkin olevan. Ottelun jäänityshän syntyy miten ottelu etenee, ja maalin pelihän toi lopussa oli.
Pelipaidoista tuli kyllä Blues ajat mieleen. Ja sen verran aivot oli vielä meneessä että yhdessä vaiheessa kattelin että onpas toi #64 Olli Malmivaara kutistunut sitten viime näkemän, mutta toisaalta liikkuu kyllä paremmin. Ja kun "Who let the dogs out" pamahti soimaan niin kyllä siitä tuli automaattisesti hyvä fiilis.
Pakko sanoa että kyllä tällainen vanha pieru tarviis sen vanhan Kiekko-Espoo logon pelaajien rintaan että tulis fiilis että tässä on sama seura kyseessä jonka nousua sm-liigaan oli aikoinaan Nordiksella todistamassa. Ymmärrän kyllä että logoja uusitaan/modernisoidaan, olihan Bluesillakin muutama logo käytössä ja jotain kränää tais sen vanhan logon käytöstäkin olla, eli sikäli ymmärrän muutokset. Mutta sanonpahan vaan että mikä oli fiilis kun matsia kattelin.
Mutta oli kyllä ihan kiva pitkästä aikaa käydä matsissa. Itsellä aikoinaan Bluesin konkaan / Unitedin syntymiseen sammui sitten mielenkiinto suomalaista lätkää kohtaan, ja rupesin sitten seuramaan NHL:lää. Olen itseasiassa ollu pikkasen ylättynyt siitä että liigaan sammui mielenkiinto ihan täysin kun kuitenkin aika aktiiviesti sitä seurasin. Kun sitten Kiekko-Espoo nousi tuhkista niin olin jo poisoppinut lätkämatseissa käymisharrastuksesta, ja paikan päälle hallille raahautuminen ei enää kiinnostnut. Varsinkin kun yksi harrastus oli tullut samaan aikaan tilalle. Mutta vanhan kertaalleen lopetetun harrastuksen uudelleen aloittaminen ei ole vältämättä niin helppoa. Olen ainakin tämän huomannut omilla höntsävuoroilla kun osa kavereista on jäänyt koronatauolle pysyvästi. Uskon että tällaisia tapauksia on aika monia eli siinä on Kiekko-Espoon markkinointivastaavaille työnsarkaa.