Peliä katsellessa ajatus hiipi sohvan alta aivokuoreeni.
Mietin millaisin fiiliksin mies, jota jotkut tälläkin palstalla kutsuvat keisariksi, suhtautuu kesken kauden hankkimiinsa kenttäpelaajiin. Mitä hän miettii, kun peiliin katsoessaan joutuu tunnustamaan, että edes lukumääräisesti ei päästy kilpailijoiden tasolle, ei lähellekään.
Tuli kerralla niin paljon makeaa Raumalla - keväällä 2021, että ei kukaan, edes keisari osannut sitä käsitellä.
Seurasi ylimielisyyttä, epärealistista optimismia ja vaisto katosi. Inhimillistä.
Jos oletusarvo on se, että kesken kauden hankitut pelaajat vahvistavat ryhmää, joka on syksyllä aloittanut sarjan, niin tässä jää väkisin leijumaan ilmaan sellainen melkoinen mestaruusaamua säestänyt krapulapierun lemu.
Yksikään näistä pelaajista ei vahvista, ei esitä kentällä mitään sellaista, mitä joukkueen pelaamista parantamaan hankitulta henkilöltä voi odottaa.
Huolimatta profiilista, hinnasta tai oletusarvosta - on vaikea nähdä, mikä Lukon kokonaistekemisessä olisi mennyt eteenpäin sen myötä, että joukkueeseen ovat liittyneet Ondrej Slovacek, Niclas Almari, Janis Svanenbergs ja Henri Ikonen.
Näistä jokainen on hankinta, jota tosissaan mestaruutta puolustava/tavoitteleva johto ei tekisi.
Ikosessa voi nähdä energiaketjun (3-4) kärkiosaamista liigatasolla, sen ymmärtää.
Kaikki muut ovat pelaajia, jotka eivät tämän hetkisellä osaamisellaan nosta joukkueen tasoa kokonaisuutena - ei vaikka heidät on sillä ajatuksella/perusteella tuotu/hankittu/ostettu/palkattu Rauman Lukkoon.
Ja täällä huudetaan vaan, että Keisarin suuri suunnitelma etenee. Paskat, sanon minä.
Kritiikkiä kun on paikka, kehuja sitten kun on niiden aika.
