Monte-Cristo
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- HIFK, Sens, sympatiat Kerholle
Mitä, olenko muka aikaisin liikkeellä? No, myönnetään, mutta eipä tälle kommentilleni tainnut muutakaan paikkaa olla. Ja ennemmin tai myöhemmin tämä ketju varmaan olisi avattu, miksei siis samantien nyt.
Spekulointi Ottawan ensi kauden valmentajakuvioista käy kuumana, kun viimeisin playoff-tappio (vaikkakin Sens saappaat jalassa kaatui) Torontolle sai aikaan saappaan kuvan pitkäaikaisen Sens-luotsi Jacques Martinin persauksiin. Martin oli, jos ei nyt yksittäinen syntipukki, niin ainakin suuri osasyy siihen, miksi Senatorsin playoff-projekti karahti taas aikaisessa vaiheessa karille huippujoukkueesta huolimatta: Leafsin Pat Quinn out-koutsasi konservatiivisen Martinin, joka ei kyennyt tekemään tarvittavia taktisia muutoksia silloin kun niitä olisi tarvittu, esimerkkinä ylivoimapeluutus.
Nyt Iron-Mike Keenan on ilmoittanut olevansa kiinnostunut Sensin valmentajuudesta, mikä saa ainakin allekirjoittaneen niskakarvat nousemaan pystyyn. Ei siksi, että Keenan olisi huono valmentaja, vaan siksi, että hän tuppaa taloon tullessaan sisustamaan kämpän mielensä mukaisesti. Ottawassa on nyt kasassa valmis runko, josta ei uuvu kuin koutsi ja mahdollisesti maalivahti. Ei siihen mitään Keenania tarvita pakkaa sekoittamaan.
Sitten ovat nämä kuuluisat henkilökemiat. Miten Muckler ja usein kovasti itse geeämmäilemään pyrkivä Keenan tulisivat toimeen, puhumattakaan Sensin europitoisesta rosterista? No, Muckler tuskin olisi halukas haastattelemaan Keenania kuten nyt, jos etukäteen tietäisi tämän kanssa tulevan hankaluuksia henkilötasolla, ja onhan Keenan osoittanut tulevansa eurooppalaistenkin kanssa toimeen, ainakin jos näillä on tarpeeksi ns. munaa.
Mutta tuo ensiksi mainitsemani pointti siitä, miten Keenan pyrkii usein panemaan joukkueen kokoonpanon uusiksi oman mielensä mukaan, on silti niin iso juttu, että en Rauta-Maikkia Ottawaan halua. Ex-Blueslainen Joel Quenneville voisi olla hyvä vaihtoehto, ellei sitten ole liian samanlainen kuin Martin. Larry Robinson kelpaisi myös.
Spekulointi Ottawan ensi kauden valmentajakuvioista käy kuumana, kun viimeisin playoff-tappio (vaikkakin Sens saappaat jalassa kaatui) Torontolle sai aikaan saappaan kuvan pitkäaikaisen Sens-luotsi Jacques Martinin persauksiin. Martin oli, jos ei nyt yksittäinen syntipukki, niin ainakin suuri osasyy siihen, miksi Senatorsin playoff-projekti karahti taas aikaisessa vaiheessa karille huippujoukkueesta huolimatta: Leafsin Pat Quinn out-koutsasi konservatiivisen Martinin, joka ei kyennyt tekemään tarvittavia taktisia muutoksia silloin kun niitä olisi tarvittu, esimerkkinä ylivoimapeluutus.
Nyt Iron-Mike Keenan on ilmoittanut olevansa kiinnostunut Sensin valmentajuudesta, mikä saa ainakin allekirjoittaneen niskakarvat nousemaan pystyyn. Ei siksi, että Keenan olisi huono valmentaja, vaan siksi, että hän tuppaa taloon tullessaan sisustamaan kämpän mielensä mukaisesti. Ottawassa on nyt kasassa valmis runko, josta ei uuvu kuin koutsi ja mahdollisesti maalivahti. Ei siihen mitään Keenania tarvita pakkaa sekoittamaan.
Sitten ovat nämä kuuluisat henkilökemiat. Miten Muckler ja usein kovasti itse geeämmäilemään pyrkivä Keenan tulisivat toimeen, puhumattakaan Sensin europitoisesta rosterista? No, Muckler tuskin olisi halukas haastattelemaan Keenania kuten nyt, jos etukäteen tietäisi tämän kanssa tulevan hankaluuksia henkilötasolla, ja onhan Keenan osoittanut tulevansa eurooppalaistenkin kanssa toimeen, ainakin jos näillä on tarpeeksi ns. munaa.
Mutta tuo ensiksi mainitsemani pointti siitä, miten Keenan pyrkii usein panemaan joukkueen kokoonpanon uusiksi oman mielensä mukaan, on silti niin iso juttu, että en Rauta-Maikkia Ottawaan halua. Ex-Blueslainen Joel Quenneville voisi olla hyvä vaihtoehto, ellei sitten ole liian samanlainen kuin Martin. Larry Robinson kelpaisi myös.