Lyhyesti pelaaja-arvioita päättyneestä kaudesta:
Maalivahdit:
Craig Anderson (53 GP 25 W, GAA 3.00 SV% .911, 4 SO) – Andylta selkeää tasonpudotusta viime kaudelta, toki joukkuepuolustuksella tässä iso osa. Varsinkin alkukaudesta todella huono, vuodenvaihteen tienoilla otteet parani ja ajoittain näkyi loppua kohden sitä vanhaa kunnon Andya. Loukkaantumisetkaan ei ainakaan kautta helpottanut.
Robin Lehner (36 GP 12 W, GAA 3.06 SV% .913, 1 SO) – Epätasainen kausi Lehnerilläkin. Alkukaudesta hyvä, jonka jälkeen taso tippui reilusti huipentuen aivan käsittämättömän surkeaan peliin olympialaisten jälkeen. Pystyi vielä kuitenkin kokoamaan itsensä ja pelasi viimeiset n. 6 peliä taas ihan hyvin. Paljon on vielä kehitettävää, varsinkin lähellä olevien kiekkojen löytämisessä ja kulmien peittämisessä.
Puolustajat:
Erik Karlsson (82 GP 20+54=74 -15, 36 PIM 27:04 (TOI/G)) – Pisteitä tuli kovaan tahtiin ja välillä saatiin nauttia siitä tutusta dominoinnista jokaisella osa-alueella. Epätasaisuus leimasi kuitenkin kautta varsinkin puolustuspäässä. Luistelu alkaa onneksi olla jo lähellä sitä ennen Cooken hyökkäystä nähtyä. Kertoo jotain tietenkin kaverista että vaikka kausi oli vähän heikompi, pakkipörssistä tuli ylivoimainen voitto.
Marc Methot (75 GP 6+17=23 +0, 28 PIM 21:45) – Methot ei ollut aivan sillä tasolla mitä viime kaudella, mutta ei missään nimessä huono kausi. Korvaamaton panos tasakentällisin ja alivoimalla, Karlin kanssa ainoa selkeä top-4 tason pakki.
Patrick Wiercioch (53 GP 4+19=23 -1, 20 PIM 16:22) – Toisen kauden kirous iski melko vahvasti, eikä pystynyt nousemaan siihen rooliin mitä ennen kautta odotettiin. Ei ollut kuitenkaan niin huono, että olisi tuollaisen määrän koirankopissa istumista ansainnut. Punttisali kutsuu kesäkaudella.
Jared Cowen (68 GP 6+9=15 +0, 45 PIM 20:30) – Toinen täysi kausi oli myös Jaredille vaikea. Pahimmillaan oli todella hasardi omissa, mutta paransi loppukautta kohden. Kova on luotto että kaveri tuosta vielä nousee, nämä isokokoiset pakit vaan ottaa aikansa.
Chris Phillips (70 GP 1+14=15 -12, 30 PIM 19:13) – Askel on hidastunut entisestään, ja sen mukana päätöksenteko kiekollisena ja kiekottomana. Pelasi koko kauden tasolleen aivan liian isoja minuutteja.
Eric Gryba (57 GP 2+9=11 +9, 64 PIM 17:31) – Gryballe sattui huonoja pelejä sinne tänne, mutta hiljaa pelasi oikeastaan hyvän kauden. Yksi tasaisimpia suorittajia ja varsinkin Methot´n kanssa muodosti hyvän shutdown-parin.
Joe Corvo (25 GP 3+7=10 -7, 10 PIM 17:31) – Oli niin huono kuin mitä ennen kautta pelkäsinkin, hyökkäyspäässä pystyi vielä johonkin mutta puolustuksessa panos oli melko lähelle nolla. Melkoisen turha signaus.
Cody Ceci (49 GP 3+6=9 -5, 14 PIM 17:12) – Ceciltä en odottanut yhtään peliä NHL:ssä vielä tällä kaudella, mutta tuli vakuuttavasti sisään ja otti vakituisen paikan. Pelasi hyvin vaikka joutui kiskomaan Phillipsiä perässä suuren osan kaudestaan. Vielä on paljon kehitettävää, mutta mahtava pelimies on tulossa joukkueelle tulevaisuudessa.
Mark Borowiecki (13 GP 1+0=1 -2, 48 PIM 12:35) – Kävi lyhyen visiitin alkukaudesta ja oli muistaakseni ihan hyvä. Kaverin asenne on aina ihailtavaa. Ensi kaudella varmaan vakituisempi näky ylhäällä kun yksisuuntainen soppari tulee voimaan.
Hyökkääjät:
Jason Spezza (75 GP 23+43=66 -26, 46 PIM 18:12) – Kun Michalekin kanssa ei klikannut vanhaan malliin, eikä Ryanistakaan ollut tutkapariksi, laiturit vaihteli suurimman osan kaudesta ja tämän myötä kapteenin peli oli paikoin pahasti jumissa. Yritti tehdä kaiken yksin joka johti väkinäisyyteen ja hirveisiin mokiin puolustussuunnassa. Sitten tuli Hemsky ja alkoi näkyä sitä vanhaa Spezzaa. Selkäongelmat on taidettu voittaa, mutta sitten nivusten kanssa on ollut ongelmia ja askel on näiden myötä hieman hidastunut. Onneksi kapteenin peli ei ole koskaan nojannut nopeuteen, joten tällä ei hirveän suurta vaikutusta ole ollut.
Kyle Turris (82 GP 26+32=58 +22, 39 PIM 18:43) – Turris veti todellisen läpimurtokautensa ja jos pitäisi nimetä kauden mvp, se menee kyllä kirkkaasti Turrisille. Upeaa peliä molempiin suuntiin ja tekee pelaajista ympärillään parempia.
Clarke MacArthur (79 GP 24+31=55 +12, 78 PIM 17:38) – Odotuksiin nähden todella positiivinen yllätys. Meni aikalailla suoraan siihen Alfien pelilliseen rooliin (johtajuutta ei tietenkään korvannut), pelaa kaikissa tilanteissa ja tehojen lisäksi vastuullinen kahteen suuntaan. Paras UFA-signaus vuosikausiin.
Bobby Ryan (70 GP 23+25=48 +7, 45 PIM 16:52) – Muodosti varsinkin alkukaudesta Turrisin ja MacAn kanssa todella hyvän yhdistelmän ja tehoja tuli lähes piste per peli tahtia. Tehot alkoi vähenemään vuodenvaihteen tienoilla ja syy tulikin esille sitten myöhemmin. Vakuutti minut kyllä tasostaan ja tekisin sen viime kesän kaupan edelleen. Toki tilanne on toinen jos ei kaikista positiivisista signaaleista huolimatta jatkosopparia synny. Huikea mailankäsittelijä, syöttelijä ja viimeistelijä jollaisen saamiseksi joutuu maksamaan. Lisäksi vielä erinomainen karvaaja eikä aivan lapanen puolustussuuntaankaan.
Milan Michalek (82 GP 17+22=39 -25, 41 PIM 17:35) – Lujaa on tultu jokaisella osa-alueella alas siitä kahden vuoden takaisesta 35 maalin kahdensuunnan hyökkääjästä. Paskat polvet on hidastaneet vauhtia vaikka on edelleen lyhyessä spurtissa parhaimmillaan joukkueen nopein hyökkääjä. Uskomatonta kyllä, pelasi täydet 82 peliä.
Mika Zibanejad (69 GP 16+17=33 -15, 18 PIM 14:19) – Aloitti kautensa alhaalta, mutta tuli nopeasti ylös ja otti paikkansa takaisin. Rooli vaihteli läpi kauden keskeltä laidalle ja eri kentissä, jonka myötä otteetkaan ei olleet tasaisimmat mahdolliset. Tämä huomioon ottaen veti ihan ok kauden. Vielä melko ”raaka” pelaaja ja ottaa aikaa että saa kaiken potentiaalinsa käyttöön.
Zack Smith (82 GP 13+9=22 -9, 111 PIM 15:31) – Smith jatkoi aika pitkälti siitä mihin viime kaudella jäi ja taso ei heilahtanut oikeastaan kumpaankaan suuntaan. Oli tälläkin kaudella parhaimmillaan hyvä alakenttien sentteri vaikka välillä keskittyy liikaa aivottomaan koohottamiseen. Lähinnä silloin kun Neil löytyy samasta ketjusta.
Colin Greening (76 GP 6+11=17 -15, 41 PIM 13:44) – Pistetahti tippui roimasti ja pelasi kokonaisuutena melko surkean kauden. Hyviä pelejä oli toki siellä täällä, mutta toivottavasti tasaisuus löytyy jatkossa. Sopimusta olis kuitenkin vielä kolme vuotta jäljellä. Parhaimmillaan kun tajuaa pitää pelinsä yksinkertaisena.
Ales Hemsky (20 GP 4+13=17 -2, 4 PIM 15:37) – Joukkueen kausi jatkuisi todennäköisesti pleijareissa jos Hemsky olisi tullut sisään heti alkukaudesta. Spezzan kanssa loistavaa yhteispeliä ja toivottavasti saavat kesällä jatkosopparin tehtyä. Hintaansa nähden erinomainen hankinta deadlinella.
Erik Condra (76 GP 6+10=16 +0, 30 PIM 11:38) – Condra hoiti hommansa, ei enempää eikä vähempää. Kädet on edelleen puuta ja tehoja on turha hirveästi odotella, puolustussuuntaan ja alivoimalla kuitenkin joukkueen parhaita hyökkääjiä.
Chris Neil (76 GP 8+6=14 -10, 211 PIM 11:48) – Vauhti on vähän hidastunut ja paras terä pelistä tylsynyt. Tärkeä johtaja kuitenkin joukkueelle ja asenne edelleen kohdillaan, käyttökelpoinen nelosen laituri kunhan Mursu tajuaisi peluuttaa häntä siinä roolissa.
Mark Stone (19 GP 4+4=8 +5, 4 PIM 14:28) – Tuli hienosti sisään varsinkin nyt jälkimmäisellä visiitillä. Vaikka tehoja nyt ei mitään älyttömiä tullut niin paljon hyviä asioita näkyy kaverin pelissä. Löytää kaverit jäällä ja tiensä maalipaikoille, tuollainen köyhän miehen Ryan. Luistelu oli se suurin asia joka voi estää uran NHL:ssä, mutta silläkin saralla on tultu isoja harppauksia eteenpäin. Uskon että ensi kaudella on vakituinen osa joukkuetta.
Mike Hoffman (25 GP 3+3=6 -2, 2 PIM 13:11) – Hoff kävi alkukaudesta ihmettelemässä muutaman pelin ison liigan valoja eikä oikeastaan muuta tehnytkään. Toinen nosto alkoi olla se viimeinen tilaisuus näyttää ja kaveri käytti sen. Energinen pörrääjä ja voi pelata missä tahansa ketjussa.
Stephane Da Costa (12 GP 3+1=4 +2, 2 PIM 10:24) – Da Costa kävi pari lyhyttä visiittiä eikä se taso vaan vieläkään riitä. Turha mies alempiin kenttiin ja ylemmäs ei ole rahkeita.
Jean-Gabriel Pageau (28 GP 2+0=2 -5, 12 PIM 10:14) – Pageauta odotin vakituisesti ylös viime kauden lopun vakuuttavien otteiden jälkeen. Ei pystynyt kuitenkaan ottamaan sitä roolia, tehot jäi vaatimattomaksi ja muut paineli ohi. Ehkä sitten ensi kaudella.
Matt Kassian (33 GP 1+1=2 -1, 63 PIM 4:26) – Matt kävi välillä istumassa penkillä ja ottamassa muutamassa show-tappelussa lähinnä turpaansa. Pelillinen arvo on aika pitkälti nolla. Halusi sitä tai ei, Kassianin kaltaiset kädettömät goonit alkaa vaan olla melkoisia muinaisjäänteitä.
Derek Grant (20 GP 0+2=2 -3, 4 PIM 9:33) – Grant kävi alkukaudesta ylhäällä ja hoiti hommansa kyllä hyvin. Erinomainen alivoimapelaaja, toivottavasti saa monipuolistettua peliään että tehoja tulisi edes vähän enemmän.
