Pari päivää saanu sulatella game 7 tappiota ja kauden turhan aikaista päätöstä. Pettymys on pikkuhiljaa haihtunut pois kun alkaa miettimään kuinka hieno nuori joukkue meillä onkaan ja miten paljon hyviä prospecteja meillä on piipussa odottamassa. Jo pelkän playoff-paikan saavuttaminen oli hyvä suoritus tällä kaudella jossa kaikki odottivat meidän olevan aivan idän häntäpään joukkue, minä itse mukaanlukien. Niin vain uudistunut valmennus sai luotua joukkueelle hienon aktiivisen pelitavan ja veteraanit nostamaan tasoaan nuorten pelaajien esiinnousun mukana. Paul Mac päävalmentajana on kyllä tälläiselle rebuilding-vaiheessa olevalle joukkueelle täydellinen valmentaja, ensinnäkin taktiikan puolella todella taitava valmentaja, osaa reagoida pelin sisällä ja kaikkein tärkeimpänä on todellinen pelaajan valmentaja. Neuvoo pelaajia paljon pelin aikana miten edellinen tilanne olisi kannattanut pelata ja kehuu hyvistä suorituksista. Paul on minusta tärkein syy mm. Spezzan hienoon kauteen. Ennenkaikkea tästä kaudesta jäi mieleen kuinka hauska meidän jengin pelejä oli seurata. Peleissä sattui ja tapahtui ja monen monituista kertaa noustiin monen maalin takaa ottelun lopussa ohi.
Maalivahtipeli oli tällä kaudella parempaa kuin vuosikausiin, ehkäpä jopa parasta mitä tämän organisaation historiassa on nähty. Anderson pelasi hienon nousujohtoisen kauden, alkukausi ei mitenkään aivan loistava mutta paransi otteitaan kokoajan ja viimeistään pleijareissa oli todella häikäisevän hyvä. Valitettava loukkaantuminen piti sivussa kuukauden helmi-maaliskuussa mutta pystyi palaamaan omalle hienolle tasolleen sen jälkeenkin ja johdattamaan tämän joukkueen todella haastamaan Rangersin. Nuoret Ben Bishop ja Robin Lehner nousivat loistavasti esiin tuon Andyn sairasloman aikana. Näitten kavereitten varaan on organisaation hyvä rakentaa. Lehnerillä hieman heikompi kausi Binghamtonissa mutta näytti olevansa parhaimmillaan paineen alla, aivan kuin viime kauden AHL-playoffeissakin. Tulee jatkamaan varmaan ensikaudenkin alhaalla Andyn ja Bishopin jakaessa torjuntavastuun ison joukkueen puolella. Auldin kausi sen sijaan oli todella heikko.
Puolustuksessakin nähtiin isoja tasonnostoja viime kaudesta. Norris-ehdokas Erik Karlsson tottakai suurimpana tähtenä. Matsia vaille täysi kausi ja huikeat 78 pistettä +16 saldolla. Ylisanat eivät riitä edes kuvaamaan Special K:n kautta. Huikean hyökkäyspelin ohella paransi huimasti peliään myös omassa päässä ja näytti olevansa valmis ottamaan vastuuta vaikka sen puoli tuntia pelissä. Kuban ja Goncharin olin valmis vaihtamaan vaikka säkilliseen kiekkoja viime kauden jälkeen mutta upeasti pystyivät kaverit nostamaan tasoaan. Kuba pelasi hienon kauden Erikin pakkiparina, varmaa puolustustyöskentelyä illasta toiseen. Oli myös yksi meidän alivoiman kulmakiviä. Gonchariltakin mukiinmenevä kausi, tasaista suorittamista omilla vahvuuksillaan alusta loppuun. Cowenilla hyvä tulokaskausi ja otti kyllä oman paikkansa kokoonpanosta heti alusta lähtien. Varmaa peliä omassa päässä ja osoitti välillä hyvää pelisilmää myös hyökkäyspäässä. Yhdessä vaiheessa kun oli loukkaantumishuolia alakerrassa Jared veteli puolen tunnin pelejä aivan tuosta vaan. Karlssonin ohella meidän puolustuksen tukijalka tulevaisuudessa. Phillipskin palasi sille tasolle mitä nähtiin 2007 cup runissa ja osoitti olevansa sopimuksensa arvoinen pelaaja. Hyvää luutimista omassa päässä, meidän parhaita alivoimamiehiä ja kakkosylivoimassa hoiti oman hommansa. Carknerilta heikohko runkosarja mutta hyvät muutama matsi sitten kauden tärkeimmällä hetkellä playoffeissa.
Hyökkääjistössä Spezza ja Alfie pääsivät vihdoinkin molemmat pelaamaan ehjän kauden ja välttyivät isommilta loukkaantumisilta. Spezza veti mielestäni uransa parhaan runkosarjan, ei pisteitten valossa vaan nimenomaan pelillisesti. Macleanin systeemissä alkanut pelaamaan kokonaisvaltaisempaa peliä molempiin suuntiin sen pisteitten teon ohella. Kapteenilta myös hieno kausi rikkonaisen viime sesongin jälkeen ja nähtiin parhaimmillaan sitä Alfieta mistä on saatu jo vuosikaudet nauttia. Michalek veti kirkkaasti parhaan kautensa kolmen Senators vuoden ajalta ja muodosti välillä todella tuhoisan kaksikon Spezzan kanssa. Katosi hieman kuvasta playoffeissa, mutta kokonaisuudessaan arvosana hyvä. Folignolta myös uran parasta peliä, oli juuri sellainen pisteitä tekevä rymistelevä energiapelaaja mitä häneltä on jo aikaisemmin odotettu. Minusta vakiinnutti viimeistään nyt paikkansa osana tämän joukkueen runkoa tulevia vuosia ajatellen. Turrisilta oikein hyvää tekemistä kakkossentterin tontillaan, hieman vielä kun offseasonilla bulkkaa massaa ja voimaa hänestä voi tulla meille se vuosia kaivattu kakkossena. Hankinnan yhteydessä puhutut asenneongelmat ovat osottautuneet täydeksi paskapuheeksi. Chris Neil nyt oli Chris Neil, arvokas hämmentäjä ja joukkueen sytyttävä taistelija. Junnuista Greeningin ja O´Brienin kaudet olivat todella positiivinen yllätys. Molemmat hoitivat tarjotun roolinsa erinomaisesti. Greeningilta odotin kautta kolmosen/nelosen laidassa mutta pelasi ison osan kaudesta top kutosessa, ja pelasi kokonaisuutena siellä vielä hyvin. Jimiltä en oikeastaan odottanut muuta kun täyttä kautta AHL:ssä joten oli hienoa että murtaitui noinkin vahvasti joukkueen tärkeäksi palaseksi. Condralta tasaisen ok kausi, hienoa tekemistä alivoimalla. Zack Smith oli todella hyvä alkukaudesta mutta katosi hieman kuvasta mitä pitemmälle kausi eteni. Butler oli hyökkääjien osalta oikeastaan ainoa suurempi pettymys, toki Filatovin ohella. Odotin viime kauden esitysten perusteella vahvaa kautta ykkös/kakkoskentässä mutta ei pystynyt sitä roolia kuin aivan hetkittäin täyttämään.
Siinäpä nopeasti mietteitä menneestä sesongista. Jossain vaiheessa kun saan aikaseksi teen seuraavalle kaudelle kausiketjun.