Otakar Janecky

[kaksoismetro]

Jostain kumman syystä ei Otto ole omaa ketjua tälle palstalle vielä saanut, joten ajattelin, että paidan noustessa kattoon olisi aika pyhittää yksi ketju pelkästään Otakar Janeckylle ja kultaisille muistoille.

Kukapa voisi unohtaa Oton muutaman potkun liukumiset läpi kentän. Tai leipälapion, jolla Otto siirteli pikkumustaa pyörryttävän taitavasti.

Se virne. Aina naamalla, myös silloin kun Seppo Mäkelä sai leikkimielisen tappouhkauksen ja Otto 10 minuuttia lisää jäähyä. Kukapa unohtaisi, miten usein Mäkelä päätteli Oton näytelleen. Kukapa olisi uskonut, että samainen Mäkelä joskus puhalsi jäähyjä vastustajalle Oton rikkomisesta. Nähdäänkö enää koskaan yhtä huvittavaa tuomari-pelaaja-parivaljakkoa?

Kukapa unohtaisi Oton ilmiömäisen tasapainon ja voimat. Kukapa unohtaisi, miten usein vastustajan innokkain taklaaja putosi jäähän rynnätessään seisovilla luistimilla virnistelleen Oton kylkeen. Kukapa unohtaisi Oton komeat sukellukset.

Kukapa unohtaisi Sulanderin hätkähdystä, kun virnistelevä Otto lämmitteli Suloa pikku siniviivalaukauksella kesken ottelun tuoksinan luistellessaan omaa päätyä kohti.

Kukapa unohtaisi Oton klassista syöttöä Varikselle, vaikka olisi itse voinut siirtää kiekon maalin kulmalta tyhjiin. Monenko katsojan sydän kävi ottamassa lukua kitalaessa?

Kukapa ei olisi naureskellut tuolle muuan takatukan (ei meidän) esittämälle "paskahousu"-kommentille. Ja Otto vain virnistää...

Ja se pesäpallomaali, joka ratkaisi finaaliin... Voi kiesus, mikä räjähdys hallissa!

Oton pelin seuraaminen oli aina pääsylipun arvoinen tapahtuma. Huonoinakin iltoina. Tätä pelaajaa muistellaan vielä vuosikymmenienkin päästä. Ehkä sitäkin pidempään, kun papparaiset kertovat lapsenlapsilleen pelaajasta nimeltä Otakar Janecky, ja nämä piltit kasvavat ja vanhenevat ja kertovat eteenpäin omille tähtisilmäisille lapsenlapsilleen tarinaa legendaarisesta Otosta ja tämän verrattomista taidoista ja huikeista urotöistä, jotka jäävät ikuisesti elämään tarinoina, aina vain huikeampina tarinoina, sillä parhaat tarinat kasvavat matkan varrella myyttisiin ulottuvuuksiin--niin pitääkin, sillä sellaisia tarinoita ei ole koskaan liikaa.

 

[Phol]

Oisikohan kenelläkään tietoa, löytyisikö Otosta minkäänlaista videomateriaalia netistä? Olisi kiva nähdä hänen tekemiään maaleja yms. Päässyt vähän unohtumaan nuo upeat kädet. :)

 

[bozik]

Olisiko tässä Jokeri-faneilla paikka tehdä jonkinlainen kiitoskortti Otolle ? Tässähän on vielä jonkin verran aikaa ja pelejä ennen H-hetkeä. "Kortti" vois olla sellaista kokoluokkaa, että siihen pääsisi/mahtuisi jokainen laittamaan ainakin nimensä. Kun siihen muutamakin sata nimeä/tervehdystä saataisiin, niin kertoisihan se Otollekin sen, kuinka paljon miestä edelleen arvostetaan/muistetaan. Tämä vain ajatuksena, virallisen puolen hoitaa Jokerit, mutta kyllä Otto varmasti arvostaisi myös fanien tervehdystä !

 

[MC61]

Viestin lähetti kaksoismetro
Oton pelin seuraaminen oli aina pääsylipun arvoinen tapahtuma. Huonoinakin iltoina. Tätä pelaajaa muistellaan vielä vuosikymmenienkin päästä. Ehkä sitäkin pidempään, kun papparaiset kertovat lapsenlapsilleen pelaajasta nimeltä Otakar Janecky, ja nämä piltit kasvavat ja vanhenevat ja kertovat eteenpäin omille tähtisilmäisille lapsenlapsilleen tarinaa legendaarisesta Otosta ja tämän verrattomista taidoista ja huikeista urotöistä, jotka jäävät ikuisesti elämään tarinoina, aina vain huikeampina tarinoina, sillä parhaat tarinat kasvavat matkan varrella myyttisiin ulottuvuuksiin--niin pitääkin, sillä sellaisia tarinoita ei ole koskaan liikaa.

Tämä kappale kuuluisi suomalaisen jääkiekkoilun raamattuun, jos sellainen olisi tekeillä. Hienoa tekstiä.

Mielestäni Otto teki sellaisia suorituksia, että arvostan hänet jääkiekkoilijana korkeimmalle. Siis korkeammalle kuin kenenkään muun. Olipa selässä sitten 99 tai 66, ei ole Oton voittanutta monipuolisuudessa. Ja tuo monipuolisuus ei kattanut pelkkiä pelitaitoja vaan yksinkertaisesti loistavia showmiehen elkeitä myös.

Otosta ei tarvitse edes kehittyä myyttisiä tarinoita, koska tuollaiset taidot ovat jo myytti sinänsä. Missä sellaiset piileksivät nykypäivänä? Miten joku voi olla näin kirkkaasti ylitse muiden?

Kuka kirjoittaa kanssani kirjan tuosta aikamme sankarista, maailman parhaasta jääkiekkoilijasta kautta aikain?

 

[Johannes]

Hienoa, että Otakar Janecky saa paitansa Hartwall-Areenan kattoon. Tämä on oikeaa jääkiekko-kultturia.

Janecky on yksi kaikkien aikojen parhaista ulkolaisvahvistuksista SM-liigassa ja respektit myös naapurista.

Pakko kysyä lopuksi, että onko paidan numero 91 vai 91.1, joka hinataan kattoon. :)

 

[tumba17]

Johannes: Numero tulee olemaan 91, kun ei ole enää tuota Radio Ettania maksamassa mainostuksesta, muussa tapauksessa asia olisi ollut toisin. Money talks you know, iskulause jota Jokereissa on aina tavattu noudattaa.

 

[liigajyrä]

nostalgiaa

katselin eilen omaksi iloksi vanhoja Jokeri pelejä joissa "Pardubicen Taikuri" antoi pizza lapionsa puhua.

Otto oli huikea pelimies joista juttuja riittäisi sivu kaupalla.

Jos joku pelaaja on Narri logon näköinen niin se on Otakar Janecky.

 

[Gepardi]

Loistavaa.
Tämän oli pakko tapahtua joskus. Voin täysin allekirjoittaa kaksoismetron hienon kirjoituksen, todellakin samaa mieltä.
Kunnon suosionosoitukset sitten Otolle!

 

[Kontulan Ottawa]

niin Otto oli loistava pelintekijä, tekniikkataituri ja pelin luoja, pilke silmäkulmassa.

toisaalta Otto oli myös tsekkiläinen primadonna, "nivusvammainen" , kaatuilija ja myös likaisen pelin mestari.

onneksi ensinnä mainittuja piirteitä hän käytti suurimman ajan peliareenoilla.

elävästi jää mieleen TPS:n Mikkolan "80 potkua vauhtia" ja törmäys Ottoon. Mikkola vietiin paareilla kentältä...

muistan kerran katsoneeni ottelua ekalta riviltä...Otto kuljetti kiekkoa, katsoi vasempaan laitaan ja syötti Selänteen samalla oikealta läpi.

 

[bozik]

Viestin lähetti Kontulan Ottawa
muistan kerran katsoneeni ottelua ekalta riviltä...Otto kuljetti kiekkoa, katsoi vasempaan laitaan ja syötti Selänteen samalla oikealta läpi.

Tässä yksi asia, joka puuttuu nykykiekosta lähes täysin eli yllättävät syötöt. Mulle aikanaan koulussa Jorma Rikala opetti, että katso toisaalle ja syötä toisaalle. Otto oli tässäkin mestari, nykypäivänä näitä ei juuri näe (Harkins poikkeus), vaan ensi katsotaan kenelle syötetään ja sitten tuijotetaan tätä samaa kaveria ja kiekko sille. Ei ole vihulaisella kovin vaikea tietää minne syötetään.

 

[MC61]

Kuten jo aiemmin kysyin: missä ovat tällaiset yllätykselliset pelaajat nykypäivänä?

Peli ei ole Oton vuosista nopeutunut niin paljon, etteikö maagikoille olisi tilaa - sen osoitti viimeksi Mario Lemieux World Cupissa. Otto veivaisi kaikki edelleenkin munkille, jos ei olisi ikävuosien myötä tullut lyijyä jalkoihin. Tai mistä sitä tietää, vaikka Taikurilla olisi edelleen jaloissa nopeutta. Terästä ne ainakin ovat.

Oton syöttötaidot olivat mielestäni ehkä kaikista hänen loistavista ominaisuuksistaan ne parhaat. Kukaan muu ei pystynyt - eikä pysty - heittämään 30 metrin lättyä siten, että se ohittaa vastustajat ja laskeutuu joukkuetoverin lapaan.

Ja näihin syöttötaitoihinhan luonnollisesti kuuluu myös pelisilmä, jota ilman teknisesti hyvä syöttäjä ei saa ainuttakaan kiekkoa perille.

 

[Barnaby]

Viestin lähetti MC61
Oton syöttötaidot olivat mielestäni ehkä kaikista hänen loistavista ominaisuuksistaan ne parhaat. Kukaan muu ei pystynyt - eikä pysty - heittämään 30 metrin lättyä siten, että se ohittaa vastustajat ja laskeutuu joukkuetoverin lapaan.

Noh, noh, eipäs aliarvioida Otakaria, sillä kyseinen suoritus on nähty myös siten, että Otto on omalla puolustusalueella kurvannut karvaaja perässä vinottain laitaa kohden ja pistänyt lätyn keskialueelle kiitävälle hyökkääjälle (Varikselle?) SELKÄ häneen päin. Maaginen hetki. Tuntui, että kaikki hiljentyivät katsomossa hetkeksi kuin odottaen ja ehkä tietäen, että lätty laskeutuu millin tarkasti täydessä vauhdissa olevan laiturin lapaan. Lemieux kuka?

Ja tietenkin se edellisen NHL-työsulun aikainen voittomaali Tampereella, jolloin Oton piti odottaa että *kahden* tapparapelaajan länget ovat hänen ja Selänteen välillä...

 

[Panzerfaust]

Narrien kuninkaalle muutama tumma olut

Otakar Janecky ei ollut henkilökohtainen suosikkipelaajani Jokereissa, mutta tottahan se Otto eniten narrilogoa muistuttaa. Eipä ole edes koko maailman lätkähistorian mittakaavassa montaa yhtä huikeaa yhdistelmää agitaattoria ja kiekollista taitoa, vieläpä ilman mitään "vaihdetta", vaan Otakar sai naamat punaiseksi olemalla ihan vain oma itsensä - olemalla vittumaisen ärsyttävä ja samalla vittumaisen hyvä.

Otolla oli myös kaukalossa omat säännöt, mikä tarkoitti, ettei mitään sääntöjä ollut. Tämä toimi molempiin suuntiin. Otakarin kroppa olisi kestänyt kovaakin taklaamista, mutta silti vihulaista vastassa oli usein kohontuppi tai kyynärpäät ja päälle virnistys. Tappelutaidot kaukalossa jäivät testaamatta, eikä pelkästään Oton tahdosta, sillä päällekarkauksen syitä olisi ollut useita, mutta ei sitten Janecky ollutkaan aina se chicken.

Pelillisestikin selkeästi tärkein mies 90-luvun Jokeridynastiassa. Helppo saada kurinalaiseenkin puolustustyylin, mitä Arankin Jokerit oli, lisää variaatioita ja hyökkäystehoja Oton pelintekotaidoilla. Ylivoimissa niissä hyötyi eniten Mika Strömberg, jonka laukaisu oli kova, mutta hidas ja epäluotettava, silti Pardubicen taikuri loihti Röllillekin niitä tuhannen taalan veto- ja syöttöpaikkoja näytöstyyliin. Aivan jäätävä kaksikko.

Aloituksissa Otto ei välttämättä pelannut kiekkoa ollenkaan, vaan haki tasurin yksinkertaisesti huitaisemalla vastustajan aloittajan stagaa jättämällä lätkän vapaaksi omalle laiturille.

Ottoa ei pidetty huippumaalarina, mutta ylisuuresta lavasta lähti tarvittaessa koviakin pommeja. Eräs Jaromir Jagr sai myös vetoihinsa tehoja lisäämällä protskujen ja muiden namien lisäksi lapion kokoa.

Vaikka Janeckyn taitoja ja ominaisuuksia ei silloisessa änärissä testattu, niin kyllä pidän häntä silti SM-liigan kaikkien aikojen parhaana ulkolaisena, vain Theo Fleury pääsee lähelle. Nylanderin ja monen muunkin kiekollinen taito ei jää kauas, mutta ei kukaan muu maagisen taidon lisäksi pelkällä olemuksellaan ja luonteellaan vastustajan korttipakkaa sekoittanut illasta toiseen.


edit: tlipas taas hiiuikeaa tketstiä. Virmasen syytä tämäkin.

 

[Gags]

Re: Narrien kuninkaalle muutama tumma olut

Viestin lähetti Panzerfaust
Tappelutaidot kaukalossa jäivät testaamatta, eikä pelkästään Oton tahdosta, sillä päällekarkauksen syitä olisi ollut useita, mutta ei sitten Janecky ollutkaan aina se chicken.

Niin, urbaanilegendan mukaanhan näistä kyllä saatiin näyttö edellisen NHL-lakon aikana kaukalon ulkopuolella, erään Jokerit-HIFK ottelun jälkeen hallin käytävällä. Loppui kuulemma erään 5-kertaisen Stanley Cup-voittajankin chicken-huutelu sen jälkeen...

Toinen pikku anekdootti tästä kaikkien aikojen ylivoimaisesti parhaasta ulkomaalaispelaajasta SM-liigassa, liittyy myös tuohon NHL-lakon aikaan, jolloin Jokereissa pelasivat aivan huippukuntoinen Teemu Selänne ja vielä hyvässä kunnossa ollut toinen 5-kertainen Stanley Cup-voittaja, Jari Kurri. Alueuutiset nimittäin mittasi tutkalla joukkueen treeneissä sen, kenellä on joukkueen kovin lämäri ja kuka on nopein luistelija (maksiminopeus). Lienee sanomattakin selvää, kuka veti pohjat molemmissa mittauksissa. Oli siinä Selänteen ja Kurrin lisäksi myös Aravirta varmistanut tutkan lukemat kahteen kertaan...

 

[Rosa 55]

Re: nostalgiaa

Viestin lähetti liigajyrä
jos joku pelaaja on Narri logon näköinen niin se on Otakar Janecky.

Tähän ei tarvinne lisätä mitään, olet asian ytimessä! Mistä näitä saadaan lisää .. Ei mistään, itselleni tuli mahdollisuus jutella Janeckyn kanssa siviilissä, ja voin vakuuttaa, että ei voi täydellisempää narria voi olla kuin Otakar oli, hauskaa koko ajan, ei stressiä mistään. Otakar Janecky on Jokerien 90-luvun hahmo, joten kaikki jotka kykenee, muistamaan Otakaria hallille.

 

[Playmaker]

Re: Re: nostalgiaa

Viestin lähetti Rosa 55
hauskaa koko ajan, ei stressiä mistään.

Kyllähän Otolla oli huonotkin hetkensä ja oli vähän pahemminkin masentunut pariin otteeseen. Suomen syksy taisi tehdä tepposensa ja hetkellinen apu löytyi vodkapullosta.

Päälimmäisenä kuitenkin mieleen tulee se narrimainen virnistys ja jokaiseen tarttuva iloisuus. Kentällähän mies oli tietenkin virtuoosi vertaansa vailla, mutta se mikä hänestä ainutlaatuisen tekee on nimenomaan persoona.

Helvetin hienoa nähdä Otto pitkästä aikaa. Toivottavasti saadaan hänet matsin jälkeen fanien keskuuteen.

 

[Rosa 55]

Re: Re: Re: nostalgiaa

Viestin lähetti Playmaker
Kyllähän Otolla oli huonotkin hetkensä ja oli vähän pahemminkin masentunut pariin otteeseen. Suomen syksy taisi tehdä tepposensa ja hetkellinen apu löytyi vodkapullosta.

Päälimmäisenä kuitenkin mieleen tulee se narrimainen virnistys ja jokaiseen tarttuva iloisuus. Kentällähän mies oli tietenkin virtuoosi vertaansa vailla, mutta se mikä hänestä ainutlaatuisen tekee on nimenomaan persoona.

Helvetin hienoa nähdä Otto pitkästä aikaa. Toivottavasti saadaan hänet matsin jälkeen fanien keskuuteen.

Tähän on helppo yhtyä, koska tiedän hänen olleen viinamäen miehiä , kuten suurin osa vanhoista suurista pelaajista, oli suuria kentällä ja vielä suurempia ravintoloissa. Pitkän ajan luulin vieroksuvani Jokereiden pelejä perheeni kanssa, mutta tähän me tullaan, maksoi mitä maksoi. Otakar on Narri, ihan sama mitä muut sanoo!

 

[Teacup]

Oi oi, mitä muistoja. Otakar on Jokeri oikein isolla jiillä. Kyllä sai huutaa, nauraa ja elää peleissä täysillä mukana kun Otto järjesti kentälle jos jonkinlaista tapahtumaa. Itselleni on jäänyt päällimäiseksi mieleen tuo "vielä kerran syöttö" Varikselle. Tuon tilanteen voi vieläkin nähdä mielessään uudelleen ja uudelleen. Toki tuo hiukka korkealta isketty ratkaisumaali sai aikaan kovimman Jokereiden peleissä ikinä kokemani tunnelatauksen. Oton hymy elää ikuisesti fanien mielissä :-)

 

[bsb]

Aijajaijai.Muistellaan. Mikä vuosi se olikaan kun Otto ollessaan tyhjän maalin edessä siirsi vielä kiekon Pete Varikselle, että laita sä? Kyseessähän taisi olla voittomaali. Turussa. Finaalissa. Mestaruus.Hävisiköhän Jokerit niissä pleijareissa yhtään matsia?
Ihan vain,että tais olla aikakova nippu?

 

[Jack Daniel's]

Viestin lähetti bsb
Aijajaijai.Muistellaan. Mikä vuosi se olikaan kun Otto ollessaan tyhjän maalin edessä siirsi vielä kiekon Pete Varikselle, että laita sä? Kyseessähän taisi olla voittomaali. Turussa. Finaalissa. Mestaruus.Hävisiköhän Jokerit niissä pleijareissa yhtään matsia?
Ihan vain,että tais olla aikakova nippu?

Kausi 1995-96, 2. finaali Turussa, 1-2 maali 2.erässä, joka käynnisti Jokereiden suvereenin näytöksen koko finaalisarjassa. Sen jälkeen TPS:llä ei ollut siinä sarjassa enää mitään jakoa.
Jokerit hävisi ko. play-offeissa 2 matsia, välierien ja finaalien 1. pelit kotikentällä, siinä se. Kova porukka oli kasassa silloin.

 

[Seti]

Vihaamani The liitteen voi huoletta lisätä tämän Jokerin eteen.

Muistoja on varmasti, hieman virkistettynä, satoja. Esim. tällaisen pystyy muokkaamaan sanalliseeen muotoon.

Manse ja puolustuspään aloitus.

Ojasen Janne katselee linjuriin ilmeellä "mä otan tän", mutta samalla pitäen koko painon mailan varassa. Oton paljoa tarvinnut huitaista kun Janne oli nenällään. Vastustajan täydellinen nöyryytys. Kumpi kyseisen ottelun voitti ? Ei aavistustakaan, mutta kyseisten oivallusten ansiosta suu oli lähes aina logonmukaisessa ojennuksessa.

 

[NHL]

Viestin lähetti bozik
Tässä yksi asia, joka puuttuu nykykiekosta lähes täysin eli yllättävät syötöt.

Yhden kosketuksen syötötkin puuttuvat nykyisin kokonaan. Joko niitä ei osata tai ei käytetä tai ei osata käyttää. Kun Otakar Janecky ja Mika Nieminen pelasivat Jokereissa niin he ja Variksen Pete käyttivät usein tätä yhden kosketuksen syöttöä.

Esimerkki: Strömberg heittää todella kovan syötön Janeckyn lapaan keskialueella, Otakar ohjaa syötön mailalla vastustajan siniviivaa kohti, Varis poimii syötön laidasta siniviivan tuntumasta -> läpiajo ja maali.

Nykyisin pakki ohittaa keskialueen -> löysä rannelaukaus vastustajan kulmaan -> vastustajan maalivahti ottaa 80% näistä kiinni -> sama kuvio toiseen päätyyn.

Miksei kukaan edes uskalla kuljettaa kiekkoa vastustajan alueelle? Luovuus puuttuu ja trap-kiekko on perseestä. Mielestäni se on hyvää vain johtoasemassa. Ville Peltosta kaivataan.

 

[PeteX]

Jumala saapuu kaupunkiin

Jokerit on uskonto, halli on kirkko ja Otto on Jumala. Otto saapuu kaupunkiin ja miten otat hänet vastaan? Henk. koht. opettelen pari lausetta tsekiksi ja kumarran syvään. Otto on, Tumban rinnalla, todellinen Jokeri-ikoni ja hänet pitää ottaa vastaan asiaan kuuluvin seremonioin, johon kuuluu myös hyvän tsekkiläisen oluen nauttiminen. Hienoa olis myös kutsua Oton kotikaupungista porukkaa paikalle ja miksei myös ilotulitus matsin jälkeen toimisi. Mikään ei ole liikaa, sillä Otto on kone!

Ehdotuksia ja ideoita?

 

[Panzerfaust]

Tshekkiolutta Otto saanee ihan tarpeeksi arkenakin, joten eiköhän taikurille riitä se jättikokoinen Finlandia-Vodka. Ottakoon toki perheensä mukaan, mutta en todella kaipaa muita Pardubicen asukkaita Jokereiden vieraaksi. Tribuutti pitää olla vain ja ainoastaan Otakar Janeckya varten, joten Leenatkin voivat sitten tunteilla jossain muualla kuin jäällä.

 

[bozik]

Olisiko parasta laittaa tämä ketju yhteen Otakar Janecky ketjun kanssa, sillä eihän Jumalia ole kuin yksi.

Ehdottomasti ainoa oikea ja paras paras tapa ottaa Otto vastaan on se, että hallissa on mahdollisimman paljon ihmisiä, kunnon suosionosoitukset seisaaltaan ja se on siinä.