Bratislavasta on ensi kauden alkaessa yli viisi vuotta. Tuohon aikaan Ossi oli aivan helvetin hyvä pakki, ei kahta sanaa. Oli melkein yhtä hyvä seuraavallakin kaudella, mutta tason lasku oli jo alkanut. Lockout-kaudella virheitä tuli jo melko paljon ja etenkin luistelu oli heikentynyt. Viimeinen liigakausi oli koko joukkueelta yhtä rämpimistä parin hyvän ja usean surkean vaiheen väleillä, mutta Ossin kausi oli lähinnä vain surullinen. Viime kausi olikin jo pitkälti katastrofi. Tätä kautta ei sen sijaan voida laskea mukaan lainkaan sillä loukkaantumiset ovat sotkeneet sen täysin.
36-vuotias erittäin pahoista loukkaantumisista kärsinyt isokokoinen pakki on tähän luisteluliigaan mahdoton yhtälö, valitettavasti. Liikkeen puutteet tulevat esille kentän jokaisella osa-alueella, mutta etenkin vastahyökkäysten vastaanottamisessa ja maalinedustalla. Hyökkäyssiniseltä omalla alueelle on pitkä matka ja uupunut pakki on helpompi ohittaa. Toisaalta kankeus maalin edustalla näkyy vääränlaisena kovuutena.
Kuten sanoin, Bratislavasta on viisi vuotta aikaa. Tuon turnauksen aikoihin Jarkko Immonen olisi ollut suomalaiselle KHL-joukkueelle huikea vahvistus, ykkössentteri. Janne Niskala ja Anssi Salmela olisivat mahtuneet heittämällä pakistoon, Ossin lisäksi. Tuohon maailman aikaan Tim Thomas oli maailman paras maalivahti ja Zdeno Chara maailman paras pakki (ainakin top3:ssa). Viisi vuotta on jääkiekkomaailmassa pitkä aika, varsinkin yli kolmekymppiselle.
Jos ajatellaan huhuissa pyörineitä tai nykyään rosterissa olevia pakkeja suhteessa KHL:n vaatimuksiin, niin Jensen, Larsen, Jaakola, Ohtamaa, Kulda, Lajunen, Todd, Mäntylä ja Järvinen ovat kaikki hyviä tai erittäin hyviä liikkumaan ja Järvistä lukuunottamatta nopeita tai erittäin nopeita luistelemaan. Kovuuttakin tuossa ryhmässä on Kuldan, Järvisen, Ohtamaan ja Jensenin puolesta, mutta tokihan sitä saisi olla lisääkin.
Ehdottomasti haluaisin, Ossin itsensä puolesta, ettei tämä joutuisi lopettamaan upeaa uraansa loukkaantumiseen. Mulle Ossi on stara ja kapteeni, jonka alamäkeä on ollut piinallista seurata, koska myönnän olevani hänen faninsa. Toisin kuin Teemu Selänteen, toisen suosikkini, itsensä totaalinen nolaaminen uran jälkeen, Väänäsen ongelmat eivät ole aiheuttaneet pisaraakaan myötähäpeää, vaan vain tuskaa ja terveitä negatiivisia tuntemuksia. Olisi hienoa nähdä Ossi pelaamassa vielä Jokereissa, mutta se ei tuntuisi vain olevan enää mitenkään mahdollista.
