Niin, sanottakoon kahteen edelliseen kirjoitukseen viitaten, että ajattelu pelaajabudjetin suuruus yhtäkuin sarjasijoitus piti kutinsa vielä 4-5 vuotta sitten ja myös viime kaudella, mutta ei enää. Ja miksiköhän?
No, siksi, että 4-5 vuotta sitten ja viime kaudella NHL-lakosta johtuen rahalle oli saatavissa vastinetta. Eli markkinoilla oli isolla hinnalla pelaajia, jotka todella olivat merkittävästi näitä halvempia pelaajia parempia. Puhuin joskus koreista. Ykköskorissa NHL-tason pelaajat (Koivu, Selänne, Jokinen), kakkoskorissa Sveitsin ja Ruotsin sarjojen ykkösketjun miehet (Kallio, Peltonen, Nummelin), kolmoskorissa SM-liigan kärkipelaajat + Sveitsin/Ruotsin sarjojen sarjajyrät, jotka käyvät pelaamassa pari eurohockeytouria kaudessa, mutta eivät yleensä mahdu MM-kisoihin (Saarela, Kivenmäki, Viuhkola, Niskala, Tuulola) , neloskorissa SM-liigan sarjajyrät + nuoret nousevat pelaajat (AUK, Hannus, Lindgren, Kontiola) , vitoskorissa SM-liigan jämämiehet sekä Mestiksen ja nuorten sarjojen parhaat pelurit (Mäkelä, Forsbacka, Lammassaari), kutosessa Mestiksen runkopelaajat, jne.
Käytännössä korien hintataso on sellainen, että kolmoskorissa olevia pelaajia voi SM-liigan rikkaimmat seurat yrittää tavoitella (myös Lukko), mutta yleensä näitäkään ei pysty ostamaan kuin yhden tai kaksi puhtaalla rahalla. Pitää yrittää kasvattaa nelos- ja vitoskorien omista tai ostomiehistä kolmoskorin miehiä, mutta tämä vaatii yleensä 2-3 kautta aikaa ja monesti pelaaja ulostetaan seurasta juuri ennen viimeisen askeleen ottamista ja satsauksesta jää vain luu käteen. Edelleen korien erot pienenevät koko ajan alaspäin mentäessä, eri SM-liigajoukkueiden kärkirooleissa häärivien kolmos- ja neloskorin miesten tasoero on huomattavasti pienempi kuin vielä viisi vuotta sitten liigassa pelanneen Tsekin maajoukkuemiehen ja silloisen SM-liigan runkopelaajan tapauksessa oli. Lisäksi tänä päivänä jopa isoilla seuroilla rahat kiinnittyvät muutamaan kolmoskorin pelaajaan, jolloin jopa suurseurojen nelosessa vetää junnuja tai divarimiehiä. Juuri tähän saumaan on päässyt iskemään esimerkiksi Ässien nelonen tällä kaudella.
Eli käytännössä joukkueen rungon rakentaminen on ensimmäinen ehto menestykselle, paras esimerkki Kärpät. Kun oma runko on saatu pystyyn, tähän muutama täsmävahvistus kolmoskorista ja homma toimii. Toisin päin tehtynä sitä runkoa ei yleensä ikinä synny ja kolmoskorin hyvin onnistuneet miehet siirtyvät Euroopaan (Torkki, Niskala) ja flopanneet nostavat isoa palkkaa useita vuosia, jos on satuttu tekemään pitkä sopimus (Latvala, Turunen). Rohkenisin väittää, että Lukon parin viime kauden menestyksen taustalla muhi merkittävässä roolissa kuitenkin tuo omat pojat projekti, joka antoi monia tärkeitä palasia palapeliin (Vehanen, Niskala, Normio, Koivisto, Torkki, Viinanen, jne).
Eli en usko, että oikotietä onneen tullaan Raumallakaan löytämään, vaan nyt pitäisi rakentaa runkoa pari seuraavaa kautta ja tavoitella menestystä tosissaan vasta noin 2010 vuonna. Esimerkiksi, jos ensi kaudella halutaan todella menestyä Lammassaari ei voi olla kahdessa ensimäisessä kentässä ratkaisijan roolissa, vaan sinne on löydettävä parempia pelaajia. Toisaalta Lammassaaren pelityyli ei luotu 3. tai 4. kenttää varten, joten jos paikkaa ei löydy kahdesta ensimmäisestä kentästä, Petrin kehitys todennäköisesti ainakin hidastuu tai sitten pahimassa tapauksessa pysähtyy kokonaan, tyyliin Siivonen. Lammassaari ei kuitenkaan ole enää mikään hirmunuori ja kehityksen kannalta tärkeät herkkyysvuodet alkavat olla jo takanapäin.