Juurikin näin. Kyllä suurin syy tälle kyntämiselle löytyy valmennuksesta kuitenkin.
Se on aina niin, että kun jo alusta näkee, että moke vuotaa, niin se vaihto kannattaa tehdä sen kahden helpohkon jälkeen. Raipe tämän tietää, mutta Penne ei. Lopputulos näkyy taululla.
Jep, kävi samat kuin Rajun kanssa legendaarissessa G7. Nähdään nopeasti, että ukko tutisee, mutta vaihtoa ei tule ajoissa..Juurikin näin. Kyllä suurin syy tälle kyntämiselle löytyy valmennuksesta kuitenkin.
Se on just näin. Ei ole helppoa ikinä tauon jälkeen palata tositoimiin vaikka olisikin sitä kovaa harjoittelua ollut kokoajan siinä taustalla. Meikäläinen kerran junnuaikoina täytettiin ranneleikkauksen ja noin 5-6kk pelitauon jälkeen maalille eikä menny, kun 6 ekaan erään.Niinpä. Vitols on vajaassa neljässä kuukaudessa päästetty kolmesti torjumaan (!). Entisenä salibandyn junnumaalivahtina joka joutui joukkueessaan vähän vastaavaan tilanteeseen, tiedän enemmän kuin hyvin että ilman pelituntumaa on todella vaikea torjua hyvällä tasolla silloin harvoin kun pääsee irti.
Siispä on aivan käsittämätöntä että a) Vitolsia on roikutettu 4kk jatkuvasti penkillä b) jos ei Pennerborn uskalla peluuttaa Vitolsia, miksi joukkueeseen ei hommattu sellaista molaria Salmisen taakse, jota uskallettaisiin peluuttaa?
Täysin älyvapaata maalivahtipeluutusta sanoisin. Kukaan, ei kukaan hyödy nykytilanteesta, ei Salminen itse, ei Vitols eikä JYPin joukkue sen koomin.
Ikävä pilata hyvä juttu faktoilla, mutta Ruusun torjuntaprosentit Jukureissa 90 kahdelta kaudelta ja nyt kolmannella 86.Voisi miettiä tuota JYPin maalivahtivalmennusta. Onko sattumaa, että sama kuvio toistuu. Otetaan esimerkkejä:
- Ruusu. Jukureissa jotain 95% torjunnat ja täällä... ei kaunista.
Siis kyllähän huipputikissä oleva eliittivahti pystyy pelaamaan suurimman osan peleistä mutta a) Salminen ei ole ollut missään vaiheessa tätä kautta niin kovassa tikissä b) JYPin aika ajoin vuotava puolustus ei ole ainakaan auttanut asiaa.Onko fakta?
En tiedä, minkälaisia eroja maalivahtipelaamisessa on sarjojen välillä, mutta Martin Brodeur pelasi säännöllisesti NHL:ssä yli 70 pelin runkosarjoja ja kaikki playoff-pelit päälle. Enimmillään 78 peliä runkosarjassa, eli neljää vaille kaikki ottelut plus 11 pleijareissa. Kokonaisuudessaan eniten yhdellä kaudella 73 + 24 = 97(!) peliä ja kannua nosteltiin sen päätteeksi.
Salminen itsekin pelasi Jukureissa 55 peliä 60:sta (91,97 % 9 np ja 2,07 ka.) ja 7 pleijaria. Joka kaudella muutama taaksepäin selailtuna on useampi 50 peliä tai enemmän pelanneita, mm. Heljanko, Kareev, Zagidulin, Lehtinen jne. Ja ihan hyvillä statseilla monet "selkeät ykköset" ovat suorittaneet.