Mannisen kausi (kuten muuten myös Luhangan) alkoi huonosti, mutta kun (molemmat) pääsi loukkaantumisten vuoksi vakikokoonpanoon, peli parani suhteessa kauden aloitukseen aika paljonkin. Hyökkäyspäässähän Manninen ei ole hirveästi tuottanut, mutta muuten suoriutui verrattain pitkään ihan mallikkaasti. Häntä ei hirveästi kentällä huomannut, mutta sehän ei peruspakille ole huono juttu.
Pari viikkoa sitten tulikin sitten laskujeni mukaan kolme huonompaa peliä putkeen ja Manninen erottui kentällä negatiivisessa mielessä. Mutta tällä viikolla Manninen palasi sille tasolle, millä on melkein koko kauden pelannut. Eilinen maali oli sitten mun silmiini palkinto hyvästä duunista ja sellaisesta kokeneemman pelaajan maltista.
Mannisen puolustukseksi on sanottava, että vaikka hyökkäyspäähän tuotantolinjat ovat olleet tukkoisia, yrityksen puutteesta häntä ei ole voinut syyttää. Siellä on pitkin kautta ollut hyviä ideoita, mutta toteutus on ontunut. Ja tietenkin se sitten syö itseluottamusta. Ja silloin jossain kohtaa sitä sitten pelaaja lakkaa kovin innokkaasti ja rohkeasti yrittämästä, koska niin ihmismieli nyt usein toimii. Ja kun Mannisen ensisijainen tehtävä on kuitenkin puolustaa, hän on keskittynyt siihen.
Ihan symppis kaveri ja jengin mies. Ei ole välttämättä ensimmäisten joukossa, jolle olisin jatkoja tarjoamassa, mutta en missään nimessä väheksy pitkän kauden aikana näiden oskarimannisten tarpeellisuutta jengissä ja jengille. Jatkaako jengissä tai ei, ei herätä intohimoja suuntaan eikä toiseen. Mä mietin aina myös sitä, kuka tilalle?
Konkaria ei korvata yksi yhteen junnulla eikä konkarilla ole tarjota sitä kasvupotentiaalia kuin mitä junnulla on. Kokonaisuus ratkaisee ja meillä on näitä X-tekijöitä enemmän kuin monessa muussa seurassa, jotka nyt vain pitää erilaisissa skenaarioissa huomioida. Lisäksi rahalla on merkitystä. Yhtälö tai kokonaisuus ei siis ole mustavalkoinen eikä yhtä oikeaa valintaa aina ole.