Osaavia metallibändejä

[-Kantor-]

Graveyard muuten vei Grammiksen kaupallista paskaa suoltavan The Hauntedin ja Sedulan vakiovieraan In Flamesin edestä. 70-lukulainen musiikki nyt ei ole kovin uusi juttu, joten sen tekeminen aina ajoittain näyttää uppoavan niin kansaan kuin kriitikoihinkin. Käykäähän Tavastialla katsomassa.

Tuosta 70's-henkisestä "okkultismirock" -skenestä puhuttaessa kannattaa tutustua myös sellaisiin yhtyeisiin kuin Devil's Blood, Jex Thoth ja Witchcraft. Ainakin meikäläiselle uppoaa!

 

[Murmeli]

Kyllähän tässä haunted shoresin mantrassa nyt todellakin haisee se, että mikäli bändi on vähänkään laajemmin suosittu se ei voi olla missään tapauksessa enää hyvää. Itse en pahemmin FFDP:a kuuntele ja tämä uusin levy on heikompaan suuntaan menoa mun maulle mutta tuollainen totaalityrmäys on melko tarkoitushakuista.

Otin vinkistä vaarin ja ajattelin tsekata mitä nämä shoresin hyvät metallit edustavat. Ensimmäiset tahdit Spotifyssa suosituinta Originin biisiä aiheuttivat sisäisen naurureaktion. Kyseessähän on ihan puhtaasti bändi, josta ei voi tehdä metalliparodiaa, koska se tekee sen ihan itse. Random -otannalla sitten kun kävin tuota levyä läpi niin hommahan selvisi. Rumpalille ohje soita "TRRRRRRRR", laulajalle ohje huuda "ÖRRRRRRRR" ja muille Kummelista kartanlukijaa siteeraten "vedelkää ihan omianne".

Kaksi muuta olikin sitten niin undergroundia, ettei Spotify tunnistanut.

Jees, sitten kun siellä alkaa verisuoni pullottamaan, koska se Murmeli ei ymmärrä musiikista mitään ja on siellä hienoja melodioita yms niin ei muuten vittu ole "laulussa" ainakaan yhtään melodiaa. Soittotaitoa tietysti vaaditaan ja ymmärrän tilauksen tällaisellekin genrelle.

Jos tuon FFDP:n niputtaisi vaikkapa metalcoreksi niin ei missään nimessä nykyisellään lähelläkään parhaimmistoa. Siitä huolimatta shores.. vahvasti haisee metallielitismille nuo sun kommentit.

 

[MetalMac]

Onkohan joku maininnut seuraavan:

Five Finger Death Punch

Todennäköisesti mainittukin jo, mutta mielestäni ihan helvetin hyvää tavaraa. Suosikkibändini ehdottomasti. Varsinkin uusi albumi "American Capitalist" iskee lujaa. Suosittelen kuuntelemaan, jos yhtään on kiinnostusta.

Nopealla katsastuksella tuo "American Capitalist" vaikuttaa aika hyvälle. Piti vellovan keskustelun perusteella ottaa asiakseen levy Spotifyn kautta kuunteluun ja minulle, amerikkalaisen ostarihevin hyvälle ystävälle (Avenged Sevenfold jne) tämä toimii todella hyvin, ja on kyllä outoa että olen onnistunut kiertämään kaukaa tämän bändin metkut tähän saakka. Eli kiitti Jaws vinkistä, mulle kyllä toimii ja täytyy tutustua myös muihin levyihin.

 

[Hanhi]

Nää kelle uppoaa mainitut Graveyard ja Witchcraft, niin suosittelen Rival Sonsia ja Red Fangia myös.

 

[Jaws]

Eli kiitti Jaws vinkistä, mulle kyllä toimii ja täytyy tutustua myös muihin levyihin.

Olepa hyvä vaan. Itse tutustuin kyseiseen bändiin War Is The Answer -albumin tultua. Kokolailla hyviä levyjähän nuo ovat.

Yksittäisistä biiseistä mielestäni parhaimpia ovat mm. The Bleeding, The Way Of The Fist, Bulletproof, War Is The Answer, Never Enough, The Pride, Under And Over It sekä tietysti American Capitalist. Tuo bändi on mielestäni kauttaaltaan niin hyvä, että voisin melkein luetella jokaisen biisin tuotannosta. Mutta lueteltuna edellä mielestäni kaikkein terävin kärki.

Yhdyn kyllä Murmelin mielipiteeseen. Tarkoitat siis shores sitä, että jos radiosta soitetaan usein jotain tiettyä bändiä, sitä kuuluu vihata, koska sitä toistetaan? Haluat selvästi erottua massasta, itse en pidä bändejäsi kovinkaan erikoisena, mutta mielipiteensä kullakin. Mulle riittää massasta erottumiseen se, etten kuuntele tuota Rihanna-sektoria ollenkaan. Se on jo järkyttävää kuraa se.

En nyt lähde suoralta kädeltä noita shoresin suosikkibändejä lyttäämään, mutta sanotaan nyt vaikka niin, että olen samaa mieltä Murmelin kanssa ja se riittää.

 

[Zous]

Suhteellisen tuore bändi The Unguided kolahtaa omaan musiikkimakuun hyvin. Bändi siis entisen Sonic Syndicaten jäsenistä aikalailla koottu. Sonic Syndicate oli jokunen vuosi sitten vielä aivan huippubändi, mutta nykyään taitaa olla vähän jonkun sortin taukotila heillä päällä.

 

[Musta Nuoli]

Olkaa te eri mieltä, mun mielestä kyseessä on ihan helvetin hyvä bändi, joka soittaa kunnon metallia tuollaisen vanhan nostalgiapaskan sijaan.

Kaikki kunnia suosikkibändeillenne toki, mutta itse en kuuntelisi noita hetkeäkään (samoin kuin ette tekään 5FDP:tä).

Oppia ikä kaikki, eli yleensä iän karttuminen laajentaa spektriä. Minullakin oli nuorempana jonkin verran tuota "tämä on kunnon metallia, tuo ei ole oikeaa metallia"-asennetta, mutta onneksi suht lievänä tartuntana kumminkin. Kyllä sitä voi ihan hyvin kuunnella samalla viivalla sekä "nostalgiapaskaa" että uudempaa metallia (tosin minustakin 5FDP on varsin heikko bändi, mutta se ei johdu bändin iästä tai moderniudesta vaan ihan muista syistä).

Olen vuosien varrella päätynyt seuraaviin johtopäätöksiin:

A) Mitä tahansa metallin tai raskaan rokin lajia voi kuunnella, oli kyse sitten 60-luvun lopun ja 70-luvun alun protometallista, 80-luvun sukkahousuhevistä, 90-luvun alun death metalista tai uudemmista tyylisuunnista (vaikkapa Lamb Of God). Metallin määritelmänä ns. crossover-tapauksissa toimikoon sananlasku "huono renki, mutta hyvä isäntä": eli metallibändi, joka hyödyntää toista musiikkityyliä ja alistaa sen metallin tarkoitusperiin on metallibändi. Sen sijaan toista tyylisuuntaa edustava yhtye, joka nappaa metallielementtejä pönkittämään omaa tyylisuuntaansa ei ole metallibändi.
Ns. core-tyylilajeista vain grindcore on metallia, hardcore on punkkia (se ei tarkoita, etteikö se voisi silti olla kuunneltavaa, mutta se on silti punkkia). Metalcore on metallia, mutta se metalcore-nimitys on vain jenkkien keksimä ilmaisu vesitetylle melodiselle death metalille, johon on jenkkiteinien houkuttelemiseksi ympätty vähän muita elementtejä ja ostoskeskusheviä. Nu metal sen sijaan ei ole metallia sen enempää kuin Katri Helena särökitaroin olisi metallia. Japanilainen j-rock ei ole metallia: itse asiassa Japanin osalta kaikki muut paitsi Loudness täytyy erikseen neuvotella, ellei tyylilajina ole death metal.

A) Mitä tahansa metallin lajia edustava bändi voi olla tylsä ja mielenkiinnoton, oli kyse sitten "nostalgiasta" tai superhypermodernista metallista. Monet "vanhat kunnon bändit" voivat toistaa itseään pahasti, ja radiosoitossa pyörivät trendikkäät ostosmetallibändit käyttävät monesti vain vanhoja kliseitä muokattuna jenkkien alternative-tuottajien toiveiden mukaiseksi. Vastaavasti monet vanhat bändit voivat tehdä edelleen huippulevyjä ja edellämainitun Lamb Of Godin kaltaiset bändit voivat tehdä modernia, tasokasta jenkkimetallia jossa ei tingitä ärhäkkyydestä ja laadusta.

B) Valtaosa bändeistä, bändeistä ja biiseistä edustaa keskikastia, josta ajan hammasta kestävät helmet erottuvat vasta pitkällä tähtäimellä ja vuosien kuluttua. Tästä syystä "vuoden parhaat levyt"-valinta pitäisi tehdä uudestaan 5 ja 10 vuoden välein ja miettiä, moniko silloisista pinnalla olleista levyistä on oikeasti hyvä ja sellainen, jota kuuntelee edelleen.

C) Edellämainitusta seuraa se, että vanhassa tosiaan on vara parempi: kun musiikkia metallia on tehty yli 40 vuotta, niin näiden 40 vuoden aikana on tehty niin paljon niin hyviä levyjä, että vain murto-osa tuoreemmista levyistä tulee pääsemään jo klassikoiksi havaittujen albumien rinnalle. Vanhojen bändien etuna on myös se, että ne ovat olleet ensimmäisinä luomassa tiettyjä alagenrejä, ja kaikkia jälkeen tulevia verrataan viime kädessä niihin. Esimerkkinä vaikkapa Black Sabbath.

D) Varhaisnuoruuden leimautumisreaktio on toki tiedostettava, mutta ei ole mitään vikaa eikä mitään pahaa. Musiikkimaussahan on kyse pitkälti subjektiivisista asioista (mutta ei kokonaan subjektiivisista, sillä toisin kuin monet luulevat, tietyistä "makuasioista" ei voi kiistellä eikä musiikkikulttuurista relativismia voi viedä miten pitkälle tahansa, sillä vaikkapa Sepi Kumpulainen ei ole Mozartia parempi säveltäjä, vaikka joku olisi kova Sepi-fani ja inttäisi näin olevan). Tästä syystä on turha saada riitaa siitä aikaiseksi, että esim. 1970-luvulla syntyneillä ja 1990-luvulla syntyneillä voi olla hyvin erilaiset lempibändit eli juuri ne bändit, jotka kolahtivat silloin itse oli esim. teini-iässä. Henkilökohtaisena esimerkkinä mainittakoon, että tietyt death metal -levyt n. 1987-1994 ovat edelleen ne parhaat death metal -levyt ikinä, vaikka paljon hyvää musiikkia on tuonkin jälkeen tullut.

 

[Soilworker]

Suhteellisen tuore bändi The Unguided kolahtaa omaan musiikkimakuun hyvin. Bändi siis entisen Sonic Syndicaten jäsenistä aikalailla koottu. Sonic Syndicate oli jokunen vuosi sitten vielä aivan huippubändi, mutta nykyään taitaa olla vähän jonkun sortin taukotila heillä päällä.

Jooh, hommahan meni niin että valmiiksi jo pirun kaupallista metallia lähettiin vielä enemmän radiolle sopivaksi muuttamaan, ja tämä ei sopinut kaikille. Sinne alkuperäiseen syndikaattiinhan taisi enää jäädä tämä hemaiseva basisti ja räppäävä brittinutipää joka teki We rule the night:sta niin paskan lätyn kun olla ja voi. No, onneksi muut bändin jäsenet tajusivat erkaantua, suoraa jatkoahan tämä levy Love and other disasters:ille on. Jos simppeli moderni metalli (huutelee melodeathin suunnasta) uppoaa niin kannattaa Hell Frostiin tutustua, kyllä se kohtuu tasaista laatua biisien suhteen on. Biiseistä videollekin valittu Phoenix Down varmaan se biisi johon hyvä ekana tutustua.

 

[J.Grönvall]

Ja jotta kuitenkin vähän päästään true-osastolle, niin jollei musiikki edes vähän haise saatanalle, vaaralle ja pimeydelle, niin se ei ole metallia ensinkään. Se nyt on ollut yleisesti tunnustettu fakta jo 70-luvulta asti.

Aamen. Kuuntelin eilen nostalgiapaskafiiliksissäni Sepulturan Arisen (1991) ja Darkthronen Blaze In The Northern Skyn (1992), sekä pätkiä muista DT suht kompromissittomista alkupään veivailuista. Kyllähän se niin on, että jos noiden levyjen tunnelmasta ja vaarasta saa edes promillen levylleen, niin voi kutsua itseään metallibändiksi. Eihän Darkthrone varsinkaan ole tuotantoarvoiltaan mikään huikea mutta kyllä siinä vain joku saa istumaan penkissä kuin tatti, kun sitä alkaa kuuntelemaan.

Siinä mielessä tämä FFDP on lähinnä valtavan suuri vitsi metallinsa kanssa. Amerikan tyyli on yleensäkin hyvin puuduttavaa, kun tuntuu, että samanlaisia bändejä puskee joka kolkasta eikä kukaan tee mitään hyvin. Trivium ja Lamb Of God ovat uusimmista jotenkin iskeneet ja Triviuminkin kohdalla se jäi sitten ensimmäiseen levyyn. Toki, kyllähän esimerkiksi Killwswitch Engagella on paljon faneja, mutta itse en saa siitä(kään) musiikista mitään irti.

Olisihan siellä Florida-skene ja vanhan liiton Bay Area trashit mutta niistä ajoista on tultu näköjään kauas. Se on vähän sama homma kuin 90-luvulla oli melodeathin kanssa, että yhtäkkiä niitä bändejä tehtiin joka kirkonkylälle matkimaan Göteborg-soundia ja yleensä onnistuttiin tekemään täysin yhdentekevää metallia.

Joten kyllä, suosittelen keskittymään siihen nostalgiapaskaan ja unohtamaan nämä death punchit ihan heti kättelyssä. Toki jos haluaa kuunnella kivaa rokkia, niin sitten voi jatkaa harrastusta mutta kyllähän metallissa nyt prkl sentään kuuluu vaaraa olla. Nykyään sekin on niin salonkikelpoista, plääh. Ihmisetkään eivät edes tuijota jos laittaa COFin paidan päälle (mitä en toki enää tee). Tosin on sitä naureskellut itselleen kun joskus 15-vuotiaana on vetänyt tuolla ihmisten ilmoilla Filthin Martyred For A Mortal Sin-paita päällä, mutsikin sitä vähän ihmetteli kun etupuolella on heti nainen tissit paljaana. Teknisen työn opettaja kysyikin sitten onko minulla äitini kuva siinä paidassa :)

Ja eikös Mardukilla ollut oikein joku Fuck Me Jesus-paita 90-luvulla? Muistaakseni ylä-asteella pari oikein kovaa jätkää tuollaisia piti päällään, itse ei kehdannut vielä ja piti harjoitella Bodomilla ja semmoisilla. Mutta eiköhän sillä ainakin tunteita herätä, vaikka aika paljon saa anteeksi vain olemalla teini.

Laitan tähän nyt vielä loppukevennyksenä oman top 5-nostalgiapaskalistani, kun tässähän ihan innostuu:

1. Dissection- Storm Of The Lights Bane
2. Dimmu Borgir - Enthroned Darkness Triumphant
3. Cradle Of Filth - Dusk And Her Embrace
4. Senteced - Down
5. Emperor - Anthems To The Welkin At Dusk

Ja sata-miljoonaa muuta levyä joita en muistanut tai ei viitsi listata, kun joskus se on listakin saatava loppumaan. Kerpele, kun ensimmäisiä kertoja sai korviina Nights Bloodin sen alun riffin niin olihan se sitten sitä vanhan kunnon "menoa". Näköjään sitä täytyy olla vähän hullu, että voi tehdä hyvää black metalia ja rikosrekisterikin on ihan hyvä plussa.

 

[Jaws]

nostalgiapaskafiiliksissäni

Äh, mulle on lanseerattu nyt ikioma slogan. Nostalgiapaska. No joo, en kiellä, ettenkö olisi edelleen tätä mieltä. Itseäni ei vain jostain syystä sytytä nuo "wanhojen hyvien aikojen" bändit, poislukien Metallica. Mutta onhan se toki hankalampi niistä pitääkin, kun ei ole elänyt sitä lukua, jolloin ne olivat sitä jotain.

Joku näissä muiden mainitsemissa bändeissa vaan on, miksi en noita yksinkertaisesti pysty kuuntelemaan. Pari näytettä kuuntelin, mutta kun ei uppoa niin ei uppoa. Omat kuulijaryhmänsä kullakin bändillä.

Yllättävän paljon muuten tässä ketjussa kirjoittajia, jotka mainitsevat bändejä, joista en ole ennen kuullut. Joiltain bändeiltä yksittäisiä kipaleita toki tullut kuultua, mutta ne ovat syystä tai toisesta jääneet harmaaseen massaan.

En toki koita käännyttää ketään puolelleni, saatte kuunnella minun puolestani mitä haluatte. Kaikilla on oma makunsa. Hyvä juttu sinänsä. Enkä lähde erikseen erittelemään, mitkä bändit ovat nostalgiapaskaa ja mitkä eivät. Jääkiekossa tämän kauden nostalgiapaskaa on ehdottomasti esittänyt Tampereen Ilves, Turun Palloseuran säestäessä huolella.

 

[Zous]

Jooh, hommahan meni niin että valmiiksi jo pirun kaupallista metallia lähettiin vielä enemmän radiolle sopivaksi muuttamaan, ja tämä ei sopinut kaikille. Sinne alkuperäiseen syndikaattiinhan taisi enää jäädä tämä hemaiseva basisti ja räppäävä brittinutipää joka teki We rule the night:sta niin paskan lätyn kun olla ja voi. No, onneksi muut bändin jäsenet tajusivat erkaantua, suoraa jatkoahan tämä levy Love and other disasters:ille on. Jos simppeli moderni metalli (huutelee melodeathin suunnasta) uppoaa niin kannattaa Hell Frostiin tutustua, kyllä se kohtuu tasaista laatua biisien suhteen on. Biiseistä videollekin valittu Phoenix Down varmaan se biisi johon hyvä ekana tutustua.

Jep, eli The Unguidedissahan on kaikki Sonic Syndicaten huippuaikojen jäsenet lukuunottamatta Karin Axelssonia ja Robin Sjunnessonia. Huippuvuosilla tarkoitan 2007 (Only Inhuman) ja 2008 (Love And Other Disaster).

Sonic Syndicateen oikeastaan jäi myös kaksi nykyisen Unguidedin jäsentä, sekä tämä britti laulaja. Eli siis Syndicaten jäsensitä kaksi soittaa Unguidedissa. Rumpali ja Kitaristi, sekä Karin Axelsson taisi aloittaa keskittymisen omiin opiskeluihin ilmeisesti. Eli käytännössä siinä yhtyeessä ei tällä hetkellä ole yhtään jäsentä, mutta onneksi Unguided kuitenkin aloitti uudelleen siitä, mihin Love and othe disasters jäi.

 

[MarkusMaggot]

Kerpele, kun ensimmäisiä kertoja sai korviina Nights Bloodin sen alun riffin niin olihan se sitten sitä vanhan kunnon "menoa". Näköjään sitä täytyy olla vähän hullu, että voi tehdä hyvää black metalia ja rikosrekisterikin on ihan hyvä plussa.

Tuli ihan nuoruusvuodet mieleen kun pyöräytin Youtubesta Dissectionia. Minkähän takia tuli joskus myytyä tuokin levy, kai sen hienouden tajuaa vasta nyt? No, mulla oli joskus silloin 90-luvun puolivälissä se Fuck Me Jesus-paita ja se oli BM:n puolelta lähempänä sydäntä. Nyt on ehkä toisin, jos toki Mardukillakin on edelleen paikkansa. Those Of The Unlight ja perään sellanen sydän.

Ettei totuus unohdu, niin klassikko-osastolta sataa heinäsirkkoja taas lähiaikoina. Ikisuosikkini Cannibal Corpse julkaisee uuden levyn nimeltään Torture. Napalm Deathin uusi on Utilitarian (sedät jaksaa heilua). Lisäksi myös Meshuggah on ollut jälleen tuottelias teemalla Koloss. Alta linkit tuoreisiin kappaleisiin Youtubessa. En sen ihmeemmin jaksa analysoida, mutta Meshuggahilla on omituiset soundit enkä tajunnut koko biisiä. Heti nimestä lähtien.

Cannibal Corpse: Demented Aggression
Napalm Death: Leper Colony
Meshuggah: Break Those Bones Whose Sinews Gave It Motion

 

[amorphous]

Kotimaista old school death metal -vääntöä:

CORPSESSED | Ilmaista musiikkia, keikkapäivämääriä, kuvia, videoita


Kiinnitetty mm. tulevan kesän Tuska Open airiin.

 

[Eddie]

Kai Hansen ja Michael Kiske ovat palanneet yhteen yhtyeessä nimeltä Unisonic. Voiko tämä kombinaatio olla mitään muuta kuin osaavaa?

Tässä tämä jo radiossakin kuultu nimikappale. Mukava kuulla kiskeltä jälleen tällaista musiikkia.

http://www.youtube.com/watch?v=9og0g_l-NlI

 

[penkinlämmittäjä]

En tiedä onko aiemmin mainittu ruotsalaista Deals Deathia. Paljon on selkeitä COB-vaikutteita ja nehän meikäläiseen iskee. Todella hyvä!

Maistiaiseksi Fortified youtube-palvelusta.

 

[MikGo]

En tiedä onko aiemmin mainittu ruotsalaista Deals Deathia. Paljon on selkeitä COB-vaikutteita ja nehän meikäläiseen iskee. Todella hyvä!

Maistiaiseksi Fortified youtube-palvelusta.

Jummi. Tämähän oli kovaa settiä. Tosiaankin aikalailla liikkuu Bodomin ja mielestäni myöskin Northerin tyyliin, mutta hyvältä kuulostaa. Kiitos tästä.

 

[Mortal]

Saksan lahja metallimaailmalle eli Accept on tekemässä toista levyään nykyisen laulajan Mark Tornillon kanssa. Epäilin, että kukaan ei korvaa Udo Dirkschneideria ko.bändin laulajana, mutta kun omin korvin ja silmin totesin viime kesän Sauna Open Airissa bändin nykyvireen oli pakko hankkia kovasti kehuttukin albumi "Blood of the nations".

Tulevan albumin nimiraita Stalingrad on julkaistu. Wolf Hoffmanin kaltaisia kitaralegendoja ei jokaisella vuosisadalla synny, joten kannattaa katsoa jos Accept syksyllä Suomeenkin eksyy.

 

[sampio]

Voi olla jo vanha juttu, mutta tämä Turisaksen akustinen sessio kuulostaa oikein kivalta mun korvaani.

Turisas on siinä mielessä vähän hassu bändi, että tykkään periaatteessa melodioista, mutta tuo larppaus ei oikein iske. Silleesti kivaa iltamusaa koneella.

 

[Pavlikovsky]

Tietääkös kukaan jatkoajan raskaamman musan ystävä, että mihin on kotimainen Thuderstone-yhtye hävinnyt? Bändin kotisivutkin ovat seisahtaneet kuin paikalleen ja ei niitä vähään aikaan ole päivitelty. Onko bändi telakalla?

Parhaimmillaan bändi teki erittäin kovaa melodista power metalia, tämä silloin kun yksi parhaista kotimaisista hevilaulajista nimeltä Pasi Rantanen oli vokalistina. Sukset menivät kuitenkin ristiin muun bändin kanssa ja ruotsalaisen Rick Altzin kanssa meno on mennyt vähän enemmän raskaamman ja suoraviivaisemman hevin suuntaan. Tuo Dirt Metalhan julkaistiin syksyllä 2009 ja jotain promokiertuettahan siihen varmaan sisältyi, mutta sen jälkeen ei tosiaan poppoosta ole mitään kuulunut.

Dirt Metal on kelpo levy, mutta edelleen pidän parhaimpina kiekkoina Tools Of Destructionia sekä The Burningia, joista ei huonoja vetoja löydykään kummaltakaan.

 

[Köpi]

Tietääkös kukaan jatkoajan raskaamman musan ystävä, että mihin on kotimainen Thuderstone-yhtye hävinnyt? Bändin kotisivutkin ovat seisahtaneet kuin paikalleen ja ei niitä vähään aikaan ole päivitelty. Onko bändi telakalla?

Mirka Rantanenhan(rumpali) on puuhaillut Hevisauruksen kanssa viime aikoina ja jos en ihan väärässä ole, näiden oikeusriitojen toisella puolella vaikuttaa saman bändin kitaristi Nino Laurenne. Joten jos bändi palaa, niin tuskin ainakaan Rantanen on patteriston takana.
Laurennehan on keskittynyt vissiin myös äänityshommiin, taitaa ainakin olla namiskoissa Sonata Arctican tulevalla levyllä.

Ketjun aiheeseen liittyen, tuli törmättyä eräässä levyarvostelussa kanadalaiseen Woods of Ypresiin. Bändin melankolisuus oli itselle ainakin mieleen ja kyllähän varmaan tuttuja vivahteita moni tuosta löytää.

Tässä uteliaille uudelta levyltä: Lightning & Snow

http://www.youtube.com/watch?v=nQMvL-ZoZXU

 

[turo-urpo]

Ketjun aiheeseen liittyen, tuli törmättyä eräässä levyarvostelussa kanadalaiseen Woods of Ypresiin. Bändin melankolisuus oli itselle ainakin mieleen ja kyllähän varmaan tuttuja vivahteita moni tuosta löytää.

Tässä uteliaille uudelta levyltä: Lightning & Snow

http://www.youtube.com/watch?v=nQMvL-ZoZXU

Hyvältä kuulostaa ainakin tuon yhden biisin perusteella. Pitää jossain vaiheessa tutustua tarkemmin uusimpaan ja vanhempiinkin levyihin.

 

[mikko600]

Hyvältä kuulostaa ainakin tuon yhden biisin perusteella. Pitää jossain vaiheessa tutustua tarkemmin uusimpaan ja vanhempiinkin levyihin.

Bändin keulahahmo David Gold kuoli joulukuussa. Joten uutta matskua ei ole enää tulossa.

 

[tinkezione]

Hyvältä kuulostaa ainakin tuon yhden biisin perusteella. Pitää jossain vaiheessa tutustua tarkemmin uusimpaan ja vanhempiinkin levyihin.

Uudempaa materiaalia ei olekaan tulossa, sillä Woods of Ypres -hemmo David Gold otti ja kuoli autokolarissa 21. joulukuuta männävuonna, 31-vuotiaana. Aiemmat albumit eivät hirveästi napanneet, mutta tuo nelosalbumi The Green Album on varsin toimivaa settiä. Joutsenlauluksi jäänyttä Grey Skies & Electric Lightia en olekaan ehtinyt vielä katsastaa.

 

[Pavlikovsky]

Perinteikäs ja tanakkaa thrash-heviä soittava Overkill julkaisi tässä huhtikuun aikana uuden levyn nimeltään The Electric Age ja tämä on järjestyksessään tämän thrash-metallin kulmakiven 16. studioalbumi. Edellinen levy Ironbound (2010) oli jo sellaista tykitystä, että riman nostin tälle levylle vähintään samalle tasolle ja biisimaistiaisten perusteella tähän huutoon on kyllä vastattu. Soundit ovat rautaa, biisit mukaansatempaiseva, "Blitz" Elllsworthin ääni on totutun räkäinen lähes kuin parhaina päivinä ja muutenkin nämä ukot osaavat thrashia soittaa, sen he jo ovat pitkällä urallaan todistaneet. Blitzhän sairasti kurkkusyövän tuossa joku vuosi takaperin, mutta ei se mielestäni äänessä pahemmin kuulu.

Overkill ei ole päässyt ehkä koskaan sellaiseen suosioon, mitä esimerkiksi Big 4-bändit tai Bay Arean thrashin kulmakivet, mutta Overkill on luottanut aina omaan tanakkaan tyyliinsä eikä sitä ole urallaan paljoa vaihdellut tehden levyjä melko tasaisesti parin vuoden välein. Omat faninsa tältäkin bändiltä kuitenkin piireistä ovat aina löytyneet ja Suomessakin bändi on vieraillut tasaiseen tahtiin, ettei peräti tulevanakin suvena Tuska Openiin tule vetämään intensiivisen keikan. Parhaat levytykset Overkillillä löytyvät, kuten monelta muultakin pitkän linjan thrash-bändiltä, sieltä 80-luvulta mutta 2000-luvun tuotanto osoittaa, että nämä vaarit pysyvät edelleen nykyisessä hevissä mukana äkäisine levyineen.

Tässäpä uudelta levyltä biisi Electric Rattlesnake: http://www.youtube.com/watch?v=ghuJgD0J9Kg. Jos bändi ei ole tuttu niin suosittelen ehdottomasti, youtubesta mm. löytyy paljon yhtyeeltä biisejä. Kovaa matskua löytyy joka vuosikymmeneltä ja livenäkin äijät raastavat edelleen lujaa.

 

[mikko600]

Tuonne kuuntelussa juuri nyt-ketjun puolelle linkittelin jo pari uutta islantilaista tuttavuutta. Niin pistetään tänne muutama uusi tuttavuus lisää.

Folk-metallin puolelle mennään norjalaisen TrollfesTin kanssa. Livenä oli hämmentävä kokemus. Lavalla taisi olla sen kaksitoista jamppaa kerrallaan. Mutta ei onneksi mene siihen normaaliin harmaaseen folk-metallimassaan mukaan. Itseasiassa tulee hiukan Alamaailman Vasarat mieleen.

TrollFesT- Die Verdammte Hungersnot

TrollfesT- Karve

Lisäksi vielä venäläistä pakanametallia Arkonan muodossa.

Arkona- Liki Bessmertnykh Bogov

Sitten vähän mustemmalle puolelle ja Darkspace.

Darkspace- Dark 3.14