Mainos
  • Joulurauhan julistus
    Huomenna, jos Moderaattorit suovat, on meidän Jatkoajan armorikas joulupäivä; ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha, kehottamalla kaikkia tätä palstaa asiaankuuluvalla kirjoittelulla täyttämään sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulurauhaa jollakin laittomalla taikka sopimattomalla kirjoituksella häiritsee, on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen rangaistukseen, jonka Moderaattorit ja säännöt kustakin rikoksesta ja rikkomuksesta erikseen säätävät.

    Toivotamme kaikille Jatkoajan kirjoittajille sekä lukijoille Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2025.

Osaavia metallibändejä

  • 578 295
  • 3 190

McJokke

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Sharks, Pelaajat: Joe Thornton,Ron Hextal
Jos jollekin uppoaa Black Metal joka tuo mieleen -90 luvun parhaimmat vibat niin Phlegein on se johon kannattaa tutustua! Uusi 5kappaleen lätty on myynnissä Levykauppax:ssä ainakin.
Alla linkki myspaceen, josta voi yhden maistiaisen käydä kuuntelemassa.

Phlegein - White Top
 

vehhhmanen

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK Viesti2

pancor

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, New Orleans Saints, Україна
Taas iski täysin takavasemmalta ja lujaa. Youtubea selatessani harhauduin täysin vahingossa Equilibrium nimisen yhtyeen musiikilliseen tuotantoon ja tykästyin samantien. Kappale minkä laitan maistiaisiksi ei ole todellakaan sitä kaikista helpointa kuunneltavaa mutta lopussa kiitos seisoo.

Equilibrium - Mana: Osa 1, Osa 2
 

Nebula

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Crosbyn Pingviinit ja Lindrosin Flyers
En tiedä onko monesti tullut tässä ketjussa esille, mutta kyllähän vanha legendaarinen Obituary ja erityisesti biisi Don't care on kovaa kamaa nykyäänkin.

John Tardyllä on todella rautainen ääni!
 

Tonny

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
War of Ages on kertaalleen mainittu tässä ketjussa, mutta mainitaan toistamiseen, kun se itse juuri löysin. Oikein kivan kuuloista kitaran jurmutusta ja mörinää, eikä ihan pelkkää takomista alusta loppuun, vaan biiseissä on ideaakin. Tässä varsinkin on kohdassa 2.20 kiva tukka pois päästä-meininki.
Noniin. Itsekin tutustuin kyseiseen bändiin jokunen aika sitten. Iski samantien ja kovaa, mukavan kuuloista musaa. Tämmöstä melodista mörinää, ja kuten sanoit, biiseissä on ideaa! Ei huono.
 

Siivu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Habs, Ilves
Haku tuottaa vain pari osumaa, eikä yhtään tästä ketjusta, joten lienee syytä tuoda esille kotimainen Noumena. Tarttui koukkuun kaverin suosituksesta tuossa taannoin, enkä ole ehtinyt kuuntelemaan ajatuksella ennen kuin nyt, mutta suositeltavien listalle heittämällä. En osaa verrata suoraan mihinkään, mutta tiettyjä Amorphis- ja Insomnium-elementtejä on korissa ja melodista metallia puskee.

Edellinen levy niinkin kaukaa, kuin vuodelta 2006, mutta sivujen mukaan jonkinlaista aktivismia on edelleen. Maistiaisia MySpacesta
 
Viimeksi muokattu:

costi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues, #33 Timo Hirvonen
Pari päivää sitten tuli youtubessa sattumalta vastaan The Agonist. Eipä ole mikään bändi kolahtanut pitkään aikaan näin kovaa. Levyt ja paita lähtivät samantien ebaysta tilaukseen ja taidan joutua raahaamaan itseni Kuopiosta Nosturin keikalle 9.11. Bändin laulajasta Alissa White-Glutzista voisin jatkaa "Naiset jotka saavat jalat alta"-ketjussa.

Linkki vie youtubeen bändin musiikkivideoon.
 

Parker27

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
En nyt tiedä onko tätä bändiä mainittu täällä mutta kannattaa ehdottomasti tutustua Saksalaiseen Metal Law nimiseen bändiin. Jatkaa loistavalla Saksalaisella metallituotannolla. Yhdistelee aika hyvin Manowaria ja Running Wildia. Toimii ainakin omalla kohdalla aivan loistavasti. Soolot ovat upeita ja iskevät kuin kultaisella 80-luvulla.

Pari helmeä voisin tähän linkittää. Ja tosiaan linkit vievät Juutuubiin.

Metal Law - Metal Law

Metal Law - Heavy Metal Is Forever

Metal Law - Crusaders Of Light

Metal Law - Between Dark And Light
 
Suosikkijoukkue
Ässät
Olette varmasti kaikki joskus törmänneet ihmisiin joiden mielestä metalli on pelkkää aivotonta kaahausta ja räimettä, ilman mitään punaista lankaa? Näille ihmisille EN suosittelisi yhtyettä nimeltä Cephalic Carnage, mutta mikäli death ja grindcore ovat karkkia korvillesi, etkä pelkää kokeellisempia lähestymistapoja ko. genreihin, on tuo orkesteri tsekkaamisen arvoinen.

Välillä biisit muistuttavat sellaista sillisalaattia että oksat pois, mutta muutamalla lisäkuuntelulla huomaa ettei kyseessä olekkaan pelkkää pilvipäissä tehtyä sekametelisoppaa, vaan nimenomaan nuo kaikki erikoisuudet ja hulluus ovat juuri se mikä ko. yhtyeen ulosannissa viihdyttää.

Tästä vaikka maistaisiksi video bändin toisiksi uusimmalta levytykseltä. Tämä biisi edustaa yhtyeen suoraviivaisempaa ja helpommin lähestyttävämpää materiaalia: http://www.youtube.com/watch?v=KM1yhU0dBFM
 

-Kantor-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Feikkiheikit
Onko ranskalainen Alcest tuttu bändi? Musiikkia on verrattuna ainakin Burzumiin, Sigur Rosiin ja My Bloody Valentineen, joten jossakin näiden yhtyeiden välimaastossa liikutaan. Molemmat levytykset Souvenirs d'un autre monde (2007)
sekä Écailles de Lune (2010) ovat varsin suositeltavia tunnelmallisemman meiningin ystäville. Eli eikun Spotify auki ja kuuntelemaan mikäli yhtye ei ole entuudestaan tuttu!
 

er_bai_wu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, LOFC, JJK, NYR, S.S. Lazio, v. Sacher-Masoch
Onko ranskalainen Alcest tuttu bändi? Musiikkia on verrattuna ainakin Burzumiin, Sigur Rosiin ja My Bloody Valentineen, joten jossakin näiden yhtyeiden välimaastossa liikutaan. Molemmat levytykset Souvenirs d'un autre monde (2007)
sekä Écailles de Lune (2010) ovat varsin suositeltavia tunnelmallisemman meiningin ystäville. Eli eikun Spotify auki ja kuuntelemaan mikäli yhtye ei ole entuudestaan tuttu!

On se, Kalliossa olivat keikalla n. kuukausi takaperin. Hyvää settiä, vaikka hieman liian "haltijahenkistä" näin vannoutuneelle. Suosittelen silti!
 

Footless

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Onko ranskalainen Alcest tuttu bändi? Musiikkia on verrattuna ainakin Burzumiin, Sigur Rosiin ja My Bloody Valentineen, joten jossakin näiden yhtyeiden välimaastossa liikutaan. Molemmat levytykset Souvenirs d'un autre monde (2007)
sekä Écailles de Lune (2010) ovat varsin suositeltavia tunnelmallisemman meiningin ystäville. Eli eikun Spotify auki ja kuuntelemaan mikäli yhtye ei ole entuudestaan tuttu!

Hyvää settiä kyllä, spotifysta olen kuunnellut molempia levyjä pari päivää, ja varsinkin tuo uudempi toimii äänimaailmaltaan loistavasti.
 

Miksu00

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Hyvää settiä kyllä, spotifysta olen kuunnellut molempia levyjä pari päivää, ja varsinkin tuo uudempi toimii äänimaailmaltaan loistavasti.

Hehe, samat sanat täällä. Tuosta -Kantor-:in viestitstä ajattelin Alcetia ettiä Spotifysta ja löytyihän sitä. Osuu ja uppoo aika kympillä ekojen kuuntelujen jälkeen.
 

Datsun

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Toronto, Saksa
Viikko lisää ja In Mourning ei enää kestä kuuntelua ollenkaan samoissa määrin kuin Barren Earth. Kotimaan kurkoilla sen verran enemmän tasoja taiteessaan. Curse Of The Red River lienee omissa papereissani aika lähellä vuoden albumi -titteliä...

...ellei joku yllättäjä tule takaa.
Kuinka kävi, tuliko joku takaa? Barren Earth on mielettömän hyvä bändi, jossain vertasinkin että jos Amorphis olisi hyvä bändi se kuulostaisi tältä.

Forlorn Waves. Kannattaa kuunnella.
 

turo-urpo

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, Happee
Täällä ei näköjään porukka oo löytäny vielä Irlannin lahjaa maailman doom metallille, eli Mourning Belovethia tai sitten ei kukaan ei pidä sitä maininnan arvosena orkesterina.

Ei ehkä kaikkein helpoiten lähestyttävä bändi, kun melkein järjestään yli kymmen minuuttiset biisit vähän junnaa paikoillaan ja saattaa alkuun tuntua pitkiltä kuin nälkävuosi. Omalla kohdallani kyseinen yhtye on tarkemman tutustumisen jälkeen noussu ihan suosikkibändien joukkoon ja varsinkin toinen albumi "the sullen sulcus" on tätä nykyä melkeimpä top10 albumien joukossa omalla listallani.

Neljä albumia on Irlantilaisilta tähän mennessä tullu eli Dust, The Sullen Sulcus, A Murderous Circus ja A Disease for the Ages. Kannattaa ehdottomasti tutustua, jos vaan hidastemponen ja tunnelmallinen doom miellyttää.

Tässä muutama maistiainen juutuupista ja lisääkin löytyy

Narcissistic Funeral

Anger's Streaming Arrows

The Sickness (vajaa puolet biisistä)

The Apocalypse Machine
 

er_bai_wu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP, LOFC, JJK, NYR, S.S. Lazio, v. Sacher-Masoch
Täällä ei näköjään porukka oo löytäny vielä Irlannin lahjaa maailman doom metallille, eli Mourning Belovethia tai sitten ei kukaan ei pidä sitä maininnan arvosena orkesterina.

Kappas, tämä yllätti tyystin; hyvältä kuulostaa, menee tiukkaan kuunteluun. Kuulostaa vähän Austerelta, mutta "puhtaammilla" vokaaleilla.
 

Kaivanto

Jäsen
Suomessa vastikään vieraillut Jex Thoth on jotain, millaista ainakaan meikäläinen ei ole aiemmin kuullut: doomin ja 70-lukulaisen psykedelian hybridi naislaulajalla. Näyte.
 
Suosikkijoukkue
JYP, NY Rangers
Onko ranskalainen Alcest tuttu bändi?
Tuttua tavaraa. Alun perin tuli tutustuttua muiden Neigen kytköksien takia (lähinnä Peste Noiren). Joskus kun on krapula tai muuten ns. herkkä olo, niin debyytti toimii kyllä loistavasti. Tuon kakkoslevyn ostin vasta keikalta, ja siihen en ole vielä pahemmin ehtinyt perehtyä. Silti tuolla (Lutakon) keikalla voiton vei Totalselfhatred. Tosin näitä on aivan turha verrata keskenään, sen verran erilaista kamaa ovat.
 

Mahtiankka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Anaheim Ducks, Luleå HF
Silent Threnody akselilta Haukipudas-Oulu-Kemi saa vahvat suositukset täältä, jos melodinen metalli vaan kolisee. Ei tarjoa mitään uutta, varsinkaan Kemi-mittarilla, mutta väliäkö sillä, kun kuulostaa hyvältä.

Linkki youtubessa olevaan Threshold biisiin

Youtubesta löytyy myös muutama muu biisi ja bändin kotisivuilta saa ladattua jokusen kappaleen.
 

Hilmanuutti

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Kuinka kävi, tuliko joku takaa? Barren Earth on mielettömän hyvä bändi, jossain vertasinkin että jos Amorphis olisi hyvä bändi se kuulostaisi tältä.

No, ensimmäiseksi pitää todeta, että Amorphis on aina ollut meikäläisen papereissa todella kova bändi. Viime vuosina yhtyeen seuraaminen on jäänyt vähemmälle ja levyt ostamatta, mutta arvostus on ja pysyy. Joutsenen vokalisoiman aikakauden matsku on todella tasokasta, mutta ei yllä Koskisen eran saatikka sitäkin vanhemman tuotannon tasolle.

Toiseksi täytyy sanoa, että kulunut vuosi on vanhentanut vasurillekirjoittanutta melkoisesti. Viime vuosina musiikkia on ehtinyt kuunnella lähinnä autossa työajossa ja iltaisin perheen kuukahdettua. Kuluneen vuoden aikana musiikin kuuntelulta aikaa ovat vieneet äänikirjat ja uni.

Mutta onhan tuota tullut kuunneltua musiikkiakin. Viime vuosi oli minulle metallinen karkkipäivä (Ghost Brigade, Insomnium, Katatonia). Tänä vuonna on julkaistu hienoja fiilistelylevyjä, joista täytyy mainita:

Anathema - We're Here Because We're Here
Magenta Skycode - Relief
Röyksopp - Senior
Meadow Island - Meadow Island

Toki erinomaisia metallilevyjäkin on julkaistu:

Throes Of Dawn - The Great Fleet of Echoes
Nachtmystium - Addicts: Black Meddle II
Khoma - A Final Storm
In Mourning - Monolith
Barren Earth - Curse Of The Red River
Dark Tranquillity - We Are The Void
October Tide - A Thin Shell
The Man-Eating Tree - Vine

Voi olla, että muitakin hyviä on tänä vuonna julkaistu, mutta ne eivät vaan tulleet nyt mieleen. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että vuoden levyn tittelistä taistelevat Magenta Skycode, Khoma, Barren Earth, Dark Tranquillity ja October Tide. Mutta pitää muistella kuluneen vuoden tapahtumia tarkemmin ja jäsennellä tuntemuksiaan ennen kuin uskaltaa virallisesti julkistaa.

Miten on Datsunin laita? Lukisin mielelläni sinun (ja muidenkin) pohdintoja aiheesta.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Ässät
Meikäläinen on pistänyt vuoden levyt järjestykseen Rateyoutmusic.com:issa (Varoitus! ko. linkki sisältää amatööritason arvosteluja ja pätemistä, tämä kaikki on vielä kirjoitettu huonolla englannilla. Saattaa aiheuttaa vitutusta, päänsärkyä, myötähäpeää, vihaa tai vastaavia tuntemuksia).

Päällisin puolin voisi sanoa että keskitason levytyksiä kertyi tänä vuonna tavallista enemmän, mutta niitä kovimmin kolahtavia ei niinkään monta. Fear Factoryn murhaava paluulevy ansaitsee vuoden levyn tittelin. Suomalaisista taas kovimman rieskan ulosti Rytmihäiriö, joka ei tunnu pettävän koskaan.

Pettymyksiä tuli muutama. Soilworkin leiri uhosi kovasti paluusta raskaamman musiikkin linjaan, mutta melkoista huttua oli koko levy. Rob Zombieta voisi syyttää harhaanjohtavasta mainonnasta, sillä Hellbilly Deluxe 2 ei liippaa läheltäkään alkuperäisen nerokkuutta. Ei nyt mikään täysin onneton tekele, mutta ei vastannut odotuksiin. Arsis myöskin julkaisi melkoisen köykäisen tekeleen, joka ei kestä vertailua We Are The Nightmareen, tai varsinkaan yhtyeen debyyttiin.

Positiivisesti sitten kovin yllättäjä olikin Exodus. Exhibit A oli umpipaska, mutta Exhibit B sitten korjasikin lähes koko potin. Riffikynä on teroitettu ja Rob Dukeskin kuulostaa siedettävämmältä kuin aikaisemmin. Tästä huolimatta meikäläinen kyllä kusisi hunajaa jos Souza saataisiin vielä joskus Exodukseen takaisin. Myöskin Annihilator yllätti julkaisemalla oikeasti hyvän levyn pitkästä aikaa ja myös Deathchain sai jälleen homman kasaan parin heikomman levyn jälkeen. Mainitaan nyt vielä että Immolation julkaisi myös tajuttoman kovan järkäleen joka on ehdottomasti parasta mitä yhtyeeltä on saatu kuulla sitten Unholy Cultin.
 
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, Varjotuuli
Vuoden kirkkaasti parhaat levyt ovat Ihsahnin After ja Anatheman We're here because we're here. Palataan tähän asiaan tosin sitten vasta kun sen ketjun aika tässä lähipäivinä oletettavasti tulee.

Deftones on varmaan tässäkin ketjussa mainittu moneen kertaan, mutta jostain syystä ainakin itselleni tämänvuotinen Diamond Eyes oli ensimmäinen joka kolahti ihan tosissaan. Aikaisemmat levyt ovat jääneet jonnekin ihan kivan ja kohtuullisen välimaastoon.

Laitapuolen hyökkääjän kanssa yhtä mieltä siitä, että Annihilatorin uusin on yllättävän kova.
 

Footless

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Vuoden kirkkaasti parhaat levyt ovat Ihsahnin After ja Anatheman We're here because we're here. Palataan tähän asiaan tosin sitten vasta kun sen ketjun aika tässä lähipäivinä oletettavasti tulee.

Melko kovat levyt kyllä laitoit. Noin olisi mullakin ollut vielä hetki sitten, mutta Agalloch pisti paremmaksi Marrow of the Spiritillä. Myös Alcestin Ecailles de Lune on mainittava tässä yhteydessä, ehdottomasti TOP5 tänä vuonna.

Listan tekemisestä kyllä tulee vaikeaa, jos noita loistavia levyjä pitäisi vielä järjestykseen laittaa. After oli kesän soundtrack, Marrow of the Spirit syksyn, arvota noi nyt jotenkin.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös