Viestin lähetti Vipu
No, onhan Bodomien musiikissakin otettu runsaasti vaikutteita klassisesta musiikista, joten ei kai se nyt ihan vailla älyä voi olla, eihän. Ja sitäpaitsi älykäs musiikki on jo sanana täysin absurdi. Lyriikat ovat sitten asia erikseen.
Jos niin sanot. Tosin pelkkä vaikutteiden ottaminen klassisesta itsessään tuskin tekee mistään musiikista yhtään sen parempaa kuin huonompaakaan. Muutenkin tuo Bodomeihin vetoaminen oli ihan puhdas ärsytysmielessä tehty heitto.. Odotin vasta-argumentiksi ennemminkin jotain “mut vittu ku Alexi soittaa hyvin” –kommentointia. En yhtyeen musiikkiin ole todellisuudessa kovin kattavasti perehtynyt, enkä vahvaa mielipidettä siitä edes muodostanut. Ilmeisesti kuitenkin aika päätöntä kaahausta ja instrumentaalisten kykyjen alleviivaamista (kaverit ovat kertoneet…). Tunnetta en siitä rajallisella tutustumisellani ole pahemmin havainnut. Tai no, onhan aggressiivisuuskin toki tunne. Toisaalta, ehken vain ole kykenevä käsittelemään niitä asioita, joita COB musiikillaan tavoittaa.
Lisäksi tämä Isiksen “klassisuus” on nyt yleisesti tulkittu hiukan väärin. En viittaa sillä siihen, että Isis ammentaisi kovinkin vankasti vaikutteita musiikkiinsa klassisen musiikin puolelta, koska en varmasti edes tiedä tekeekö se näin. Viittaan enemmänkin siihen, että koska Isiksen musiikki on rauhallista, maalailevaa ja sellaista hieman “mietiskelevää”, voisi ehkä sanoa, että se on vähän kuin klassisen musiikin vastine 15-vuotiaalle Counter Strikea pelaavalle metallipäälle. En sen syvällisempää tuolla vertauksella hakenut, ei muistaakseni ole edes omani.. Jostain tuli bongattua joskus ja jäi mieleen ihan hauskana. Tarkoitus ei kuitenkaan ollut verrata Aaron Turneria Beethoveniin. Se että Eddie tuntui luulevan, että Isis tekee ihan oikeasti, kirjaimellisessa mielessä teini-ikäisille suunnattua
klassista musiikkia, on mielestäni itse asiassa aika huvittavaa. Tuossa voisi olla aika hyvä markkinarako.. Classic music for dummies.
Ja väitän muuten vastaan: älykästä musiikkia on kyllä aivan varmasti - älykkäitä musiikinkuuntelijoita ei. Ei ainakaan sen musiikinkuuntelun johdosta.
Viestin lähetti Vipu
Myös nopeassa ja rankassa musiikissa voi olla/on tunnetta mukana. Ei tunnelmallinen metalli nyt kuitenkaan voi tunnetta itselleen kokonaan omia, vaikka kuinka hyvää olisikin.
Ja tunnelmallinen musiikki voi myös olla nopeaa ja rankkaa.. Vrt. Opethin Morningrise, kaikkien aikojen viiden uskomattomimman levyn listalle kuuluva mestariteos. Ja ovatpahan Opethin muutkin levyt lähes poikkeuksetta aika klassikkoainesta, vaikka uudemmilla levyillään yhtye tuntuukin siirtyneen tekemään enemmänkin “siistin kuuloista” musiikkia tunteen kustannuksella.
Viestin lähetti Vipu
Jos joku on tylsää hevipaskaa, niin miksi se on sitä?
Koska minä sanon niin. No ei.. Mutta mitä tähän nyt voi sanoa? Jotenkin tunnen vain pientä varauksellisuutta musiikkia kohtaan, jossa pääasiallisena innoittajana on “hyvän meiningin” tavoittelu (a.k.a. tukan heiluttaminen).. Ei tuossakaan mitään väärää ole, mutta musiikki on pohjimmiltaan mielestäni jotain tuota suurempaa. Yleisön huudattaminen, musiikista riippumaton imago-uhoamis-bullshit ja sisällön puutteen peittäminen raskaudella ja turpaanvedolla ovat pahemmanlaatuista kuuntelijan aliarviointia. Mielestäni siis.
Lisäksi olen omien kuuntelutottumusteni kohdalla huomannut varsin tärkeäksi sen, että musiikki tuo aina jotain “uutta pöytään”. Eli ettei touhu mene vain jo tehtyjen asioiden kumarteluksi tai matkimiseksi. Tässä suhteessa metalli on toki aivan loistava tyylilaji, koska suhteellisen uutena suuntauksena se hakee vielä monelta osin muotoaan ja on avoin innovaatioille (siis metallimusiikki, ei välttämättä metalliyhteisö). Jo kehitys tuotantopuolen asioissa mahdollistaa rajojen venyttämistä pelkän raskauden voimin.. Ja vaikka sitä raskautta tunnutaankin aika ajoin käytettävän sisällön onttouden peittelemiseen, en voi sitäkään kiistää, että silloin tällöin tulee vastaan joku uusi levy, joka tiputtaa (aluksi) jo yksinkertaisesti pelkällä voimallaan.
Viestin lähetti Vipu
Ovatko sävellykset liian yksinkertaisia vai liian monirakenteisia?
Tietysti sanoisin mielelläni, että liian yksinkertaisia, mutta mistäs sen tietää? Olen yleensä aika hanakka tuomitsemaan musiikkia, joka mielestäni on puuduttavan ennalta-arvattavaa. Entäs jos en vain ymmärrä sitä? Entä jos 69 Eyesin uusi levy aukeaisi aivan uusiin ulottuvuuksiin lukuisempien kuuntelukertojen myötä? Juu, huono esimerkki, mutta ehkä tajuat mitä ajan takaa.
Bodomien kohdalla tosin yksinkertaisuutta enemmän häiritsee luonnollisestikin varmaan se, että paketti tuntuu hajoavan käsiin.. Mutta kuten todettua, ehkä en itse vain tajua.
Viestin lähetti Vipu
Onko laulajan ulosanti vääränlainen (vrt. örinä, puhdas laulu jne.)?
Ei minkäänlaista merkitystä. Kaikki käy, kunhan homma hoidetaan kunnolla. Maynard James Keenan, Emperorin Ihsahn, Jesse David Leach… Kaikki käy tosiaan. Ihan sama vaikka laitettaisiin koira vokaaleihin. Lopulta musiikki on kuitenkin se kynnyskysymys, laulu/vokaaliosuudet eivät pelasta paskaa, eivätkä pilaa hyvää bändiä. Tai sitten ne ovat jo todella laadukkaita/luokattomia.
Viestin lähetti Vipu
Ovatko lyriikat väärän tyylisiä?
Täytyy myöntää, etten edes tiedä, mistä osalla levyistäni lauletaan/öristään, vaikka keskivertaista lyriikkakeskeisempi kai olenkin. Musiikki on tässäkin asiassa se kynnyskysymys, vaikka hyvät lyriikat toki tiettyä uskottavuutta tuovatkin pakettiin.. Esimerkiksi Convergea tuskin jaksaisin kauheasti kuunnella, jos siinä laulettasiin (niin no, laulua ja laulua..) vain ihmisten tappamisesta. Onhan se hienoa, jos on ihan oikeasti jotain sanottavaa.
Viestin lähetti Vipu
Oma musiikkimakuhan on aina sitä parasta ja muut vain sitä miljoona kertaa kuultua hevipaskaa.
Nii-in. Voihan sitä aina tähänkin vedota, mutta älä vaan väitä, ettei ole olemassa musiikkisuuntauksia, joita itse pidät alempiarvoisena. Se, että välillä jotkut tukanheilutusnumerot herättävät minussa vähän vastustusta, ei tee tästä(kään) mielipiteestä arvottomampaa. Jos radioiden soittolistatavaran pinnallisuus ja onttous on aivan loogisesti perusteltavissa (vetoavat ihmisissä kaikkien yksinkertaisimpiin haluihin: seksi, raha, menestys jne.), kai se onnistuu muunkin musiikin kohdalla. Toisaalta jonkun aikaa takaperin yhtä Snoop Doggin tuoreen levyn biisiä hehkutettiin NYT-liitteessä “avantgardisimmaksi listahitiksi koskaan”, joten kaipa musiikin validiteetti on aina perusteltavissa, kunhan sanavarastoa riittää ja sitä osaa venyttää. Vaikka välillä kyseessä olisikin vain perseen- tai tukanheilutusta.
Oikeassa en välttämättä tai edes todennäköisesti ole, mutta kaipa sitä voi tästäkin vääntää, kun aikaa ja halua vatvoa asioita noin niinkuin yleisesti kuitenkin löytyy. Vaikka onhan tästä meikäläisen harmittomasti, joskin varmasti tietoisen äsytysmielisestä keikkahehkutuksesta alkaneesta keskustelusta vähän turhan mahtipontinen ehkä saatukin jo aikaan :)