Osaatko lumilautailla?

[Sonny Burnett]

Kysytääs tällaistakin. Tulipa tänä talvena tutustuttua lajiin ja taisin hieman koukuttua. Suuri itseluottamukseni kuitenkin koki takaiskun kun huomasin kuinka hiton vaikea laji on kyseessä. Sitkeällä ja hikisellä treenauksella sain juonen päästä sen verran kiinni että loivaa mäkeä tulen jo suht hallitusti alas.

Ensi alkuun olo oli kuin jalka-amputoidulla kun kintut olivat kiinni laudassa. Hississä ylös menokin oli seikkailu. Mieleen tulvahti muistot polkupyörällä ajamisen opettelusta ja apupyörät. Kuinka tässä voi pysyä pystyssä.

Eli, oletko rinteiden kunkku joka alistaa half pipea ja tulet alas hallitusti mäen kuin mäen? Olet testannut, mutta ei enää koskaan uudelleen? Olet naatiskelija joka tulee perusmäet tyylikkäästi alas? Haluaisit koittaa mutta rohkeus ei riitä? Jotain muuta?

Koitetetaas laittaa vielä äänestys, jos meni keturalleen niin..

 

[salama#8]

Laskin uutena vuotena varmaan 10 vuoden tauon jälkeen laudalla. Pelotti, että mitähän siitä tulee. Pelko osoittautui turhaksi, kun lautailu on näköjään yksi niistä taidoista jonka aina osaa sen jälkeen kun on sen kerran oppinut. Toki taidot sen verran oli ruosteessa että pysyttelin visusti ajetussa rinteessä, enkä lähtenyt metsään seikkailemaan tai hyppyreihin hurjastelemaan.

 

[Tuamas]

Alkuunhan se on pirun hankalaa ja erityisesti sen oppiminen, että lopulta käännökset menevät molempiin suuntiin hyvin ja voi laskea oikein- ja väärinpäin ilman kaatumista on ne pisimmän oppimisprosessin vaativat hommat.

Sinänsä hieno laji ja joskus ~15 kesäisenä tuli suunnilleen asuttua talvet mäessä, nyt on pitkälle toistakymmentä vuotta edellisestä kerrasta, mutta en näe mitään syytä miksei homma luanaisi.

Tuo kun on vähän kuin polkupyörällä ajaminen, kun perusperiaatteet ja liikeradat oppii kerran selkärankaan, niin kyllä ne sieltä aina jatkossa tulevat.

 

[Glove]

En osaa. Jouduin lopettamaan laskettelunkin polvivaivojen takia juuri niihin aikoihin kun lumilautoja alkoi ilmestyä enemmän rinteisiin.

 

[Surukuku]

Tutustuin lasketteluun jo joskus 60-luvulla Vuokatin rinteillä ensimmäistä kertaa, vuokravehkeillä tietenkin. Hankin sitten omatkin vermeet. joten minusta tuli laskettelun harrastaja kaiken muun liikunta-aktiviteetin lisäksi. Välillä harrastus jäi uinumaan vuosiksi, mutta sai uutta tuulta purjeisiin, kun vaimo innostui laskettelussa joskus 80-luvulla.
Opetin tietysti kaikki lapsemmekin laskettelemaan ja eipä aikaakaan, kun poika alkoi kinuta lautaa alleen aina, kun rinteeseen pääsimme. Lopulta hänelle hankittiin oma lauta ja niihin aikoihin vanhempi tyttäremmekin alkoi harjoitella laudan kanssa minä opettajana - siis minä, joka en ollut laskenut metriäkään. Tyttö oppi pysymään pystyssä tietysti aika äkkiä ja lopultal itsekin halusin kokeilla, kuinka se minulta onnistuisi, nelikymppiseltä istumatyöntekijältä.
Pikkuhiljaa alkoivat vuokralaudat totella pyrkimyksiäni ja kerran Pääsiäisenä Levillä kokeilin hulppeata ratalautaa, joita siellä oli vuokrattavana ja kaupan - ja se oli vientiä... Ennen kuin pääsimme sieltä kotimatkalle, oli matkaan tarttunut uusi ratalauta kovilla siteillä. Sen jälkeen en ole laskettelusuksia juuri jalkaani pannut muutoin kuin nuorimmaista opettaessani, mutta laudalla laskemaan hänet opetti vanhempi tytäristämme.
Ei ole Suomessa sellaista rinnettä, jota en olisi laudallani alas kunnialla päässyt lukuun ottamatta tietysti kumpareikkoja ja paippeja. Ja mitä jäisempi rinne, sen selvemmin laudan etu suksiin näkyi, kun sen terävä kantti puri leikkaavassa käännöksessä rinteeseen niin, että hileet vain lensivät. Sillä pystyi laskemaan nekin rinteet, joihin ei suksilla olisi viitsinyt mennä jäisen pinnan vuoksi.
Kaiken kaikkiaan huikeeta vauhdinhurmaa ja tosi fyysistä hommaa, joka saa vieläkin suupielet messingille. Mainittakoon, että nykyisin minulla ei ole enää rinteeseen kovaa hinkua polven nivelrikon takia, mutta onpahan kuitenkin muistoja.

 

[Useful Idiot]

Vanhana skeittarina oli tuo aloittaminen suhteellisen helppoa muiden jo laudalla laskeneiden stooreista huolimatta. Ainakin meilläpäin kerrottiin kauhutarinoita hissien vaikeuksista, mutta eipä noissa tullut muistaakseni koskaan kaaduttua. Kontrolli lautaan oli siis olemassa ja tietysti muutenkin tasapaino/kordinaatiokyky oli jotakuinkin selkäytimessä.

Mukavaa hommaa, joskin kunnon kipinää en koskaan lumilautailuun saanut. Rullalautailu oli aina mukavampaa, jos nyt noita kahta lajia pitää vertailla.

 

[Sonny Burnett]

Vanhana skeittarina oli tuo aloittaminen suhteellisen helppoa muiden jo laudalla laskeneiden stooreista huolimatta. Ainakin meilläpäin kerrottiin kauhutarinoita hissien vaikeuksista, mutta eipä noissa tullut muistaakseni koskaan kaaduttua. Kontrolli lautaan oli siis olemassa ja tietysti muutenkin tasapaino/kordinaatiokyky oli jotakuinkin selkäytimessä.

Mukavaa hommaa, joskin kunnon kipinää en koskaan lumilautailuun saanut. Rullalautailu oli aina mukavampaa, jos nyt noita kahta lajia pitää vertailla.

Meillä asui vuosituhannen vaihteessa australialainen vaihto-oppilas joka kotopuolessaan osasi surffata. Lukiolaisten liikuntatunnilla hän lähti Ellivuorelle muiden mukana ja uskoi ottavansa snowboardin haltuunsa helposti. Eipä onnistunut ja suksihommistakaan ei meinannut tulla mitään. Laudasta sanoi jotain tähän tapaan: "Damn thing was like a missile"

 

[Surukuku]

... Ainakin meilläpäin kerrottiin kauhutarinoita hissien vaikeuksista, mutta eipä noissa tullut muistaakseni koskaan kaaduttua. ....

Hissit olivat alkuun hieman haastavia, mutta mitään ihmeempää ei minulle koskaan tapahtunut. Toinen juttu kokonaan oli ratalaudan kovat siteet ja kovat kilpamonot: ankkurihississä kapula etujalan taa ja koko paino sen varassa ylös kerta toisensa jälkeen takasi sen, että laskettelupäivän iltana olivat paikat hellinä. Tuolihissit olivat taivaan lahja minunlaiselleni lautailijalle.
Vaihdoin jossain vaiheessa siteet ja monot click-tyyppisiin siteisiin ja jäykkiin kenkiin, jotka astuttiin kiinni lautaan: kaikki muu helpottui kovasti, mutta monojen millintarkka ohjaustuntuma oli poissa, jolloin laskemisesta tuli "löysempää" ja välillä oli sekunteja tunne, ettei väline ollut oikein hallussa - jalka pääsi liikkumaan kengän sisällä hieman.

 

[Baldrick]

Lautailin joskus nuorempana ja kohtalaisen nopeasti siitä sain kiinnikin, mutta lopetin polvien takia. Kai sitä voisi käydä jossain vaiheessa vetämässä, mutta varmaan hetki menee ruosteita karistellessa.

 

[Snacilep]

En ole edes yrittänyt.

 

[Sonny Burnett]

Vuosi vierähtänyt ja talvi on etelässä ollut mitä on niin treenailu on jäänyt pakostakin vähälle. Mutta hiihtolomalla tuli käytyä Levillä ja homma sai jatkoa. Viime talven tutustumisen jälkeen juonesta sai yllättävän hyvin kiinni kun malttoi pysyä loivissa nyppylöissä. Siinähän ne käännökset alkoivat sujua jo ja pitkät siniset rinteet tuntuivat viikon lopulla jo suorastaan nautinnollisilta. Pikku pakon edessä piti pakittaa yksi punainenkin siirtymä alas mutta siitäkin selvittiin suht ehjänä alas.

Se tässä lajissa on pirun kiva kun etelän pikkumäetkin tarjoavat riittävästi haastetta lajiin tutustumiseen ja taitojen kehittymiseen.

Tavoitteet on täytetty. Mäkeä tullaan hallitustu alas ja jalkoihin ei jäädä ja kaikki hissityypit on hallussa. Nyt sitten vaan lisää tuntumaa tulevina kausina. Hyppyrit, reilit ja pipet jätän suosiolla nuoremmille ja hullummille.