Yksi näkemys muiden joukkoon
Mulla on se käsitys, että mestaruudesta taistelevat vain ja ainoastaan HPK, Jokerit, Kärpät, TPS ja HIFK. Mikäli työsulku loppuu kokonaisuudessaan ja kaikki NHL-statusta kantavat pelaajat häpyvät, niin en näe tämänhetkisillä pelaajalistoilla mitään potentiaalista uhkaa Kärppien ja Jokereiden kaksinkamppailulle. Tämä on lähtökohta.
Hifkin ongelmat organisaation tasolla ovat moninaiset. Toisaalta seura on suuri ja sitä johdetaan linjakkaasti (oltakoon siitä linjasta nyt mitä mieltä tahansa), mutta toisaalla se on muuntautumiskyvytön. Valmentajana on tilaustyöntekijä Aravirta, jolta saa juuri sitä, mitä haluaa - toisin kuin aiemmilta Hifkin valmentajilta sitten Westerlundin.
Näyttää siltä, että seura on tilannut Aralta brändin mukaisen joukkueen, eikä mestaruutta. Voi olla, että Ara ottaa tai on jo ottanut nykyaikaisen jääkiekon aapisen kouraansa ja kusee työnantajaansa varovasti silmään mestaruudenkiilto silmissään. Tällöin mestaruusvalmiudet ovat olemassa, mutta ne ovat valmentajasta lähtöisin.
Toisaalta seuralla on selvästi tavoitteellisuutta ja mahdollisuuksia vaikuttaa joukkueeseensa kesken kauden paljonkin. Aravirralle on taattu jopa parempi työrauha kuin hän tarvitsisi toimiakseen, kokenut kettu selviäisi pahemmassakin hiillostuksessa.
Tiedottamispolitiikan osalta tuntuu välillä siltä kuin mitään ei tapahtuisi seurassa, mutta sehän ei pidä paikkaansa, vaan taustalla työtä tekevät joka suuntaan esim. tuomaritoimintaan vaikuttamiseksi seuran korkein johto. Samaan pyrkivät esim. Mokka ja Santala Raumalla, mutta kumpaa viime kädessä kuunnellaan Hifkiä vai Lukkoa? Niinpä niin.
Miinuksena Hifkille laskisin sen, että organisaatio elää urheilullisesti koko ajan riskillä, nyt se riski on NHL-työsulussa ja maalivahtitilanteessa, yhdistettynä liialla ulkomaalaisten määrällä. Organisaatio on käsittääkseni kuitenkin kokonaisuutena mestaruusvalmis.
Jokereissa on myös tilaustyöntekijä. Jortikalta ei voi tilata kuin mestaruuden ja sen hän tekee omalla tyylillään. Virmanen ja Hjallis voivat esittää vastavoimaa, mutta jos kannu halutaan ensisijaisesti, niin silloin puikot on pakko antaa Jorelle. Mulla on sellainen tuntuma, että kiusaus kiiltokuvan kiillottamiseksi esim. Kariyan tyyppisellä NHL-tähdellä ovat valtavat. Jokereissakin tasapainoillaan koko ajan sillä rajalla, milloin urheilullisuus romahtaa imagollisen suuruuden kustannuksella. Resurssit ja fyysiset toimintaolosuhteet ovat niin hyvät vuodesta toiseen, että johtamisen tasolla on tehty välillä erittäin pahojakin mokia, jotta "menestymättömyys" on ollut mahdollista.
Hikfin ja Jokereiden toimintaa kiristää myös keskinäinen kilpailu. Julkisuudessa tästä ei paljon puhuta, mutta ihan selvää on, että Jokereille olisi imagollinen tappio, jos NHL:n peruuntuessa joukkueessa olisivat "vain" Väänänen ja Campbell, kun Hifkissä viilettää tähtipakki, Madden ja pari muutakin. Se on ihan selvää, että jatkuva sorkkiminen samalla apajalla vie kummankin voimavaroja, ja urheilullisesti se pääkilpailija taitaa tänä vuonna olla jossain ihan muualla - nimittäin yhdeksän ajotuntia pohjoiseen. Missä tahansa muussa yli 100 000 asukkaan kaupungissa Jokereiden resursseilla operoiva joukkue saavuttaisi menestystä huomattavasti paremmin kuin tällä hetkellä. Tämähän on kuitenkin vain utopiaa ja yltiöpäistä jossittelua.
Kärpät on luonut erittäin joustavan ja reagoivan organisaation. Virheitä tehdään väkisinkin kaikkialla, mutta Kärpissä niihin reagoidaan, kun ne havaitaan. Mitään ei viedä väkisin loppuun asti, vaan kurssia yritetään muuttaa jo ennen mahalaskua. Nämä korjausliikkeet ovat pääosin onnistuneita.
Markkinointi alueella on helppoa ja kannattajat ostavat käytännössä kaiken seurajohdon lausumat totuutena. Soraääniä on siellä täällä, mutta vaikutusvaltaisilla tahoilla on asioista niin suuri konsensus, että toiminta rullaa pikajunan varmuudella. Vauhtisokeuttakin on ollut havaittavissa ja tämän vuoden pelaajisto on koottu paria poikkeusta lukuunottamatta pitäen ensisijaisena lähtökohtana pelaajiston kovaa statusarvoa. Tähän mennessä ohilaukauksia ei ole tullut paljon, mutta fyysisessä suorittamisessa on selviä porsaanreikiä ja niihin puuttuminen tässä vaiheessa ei onnistune tai vaatisi ainakin paljon.
Imagollisesti Kärpät yrittää pitää koko ajan urheilullista leimaa ja yksikään pelaaja ei ole tullut Ouluun ilman seurajohdon, agentin ja pelaajan yhdessä vannomaa liturgiaa: "muualta olisin saanut parempaa palkkaa, mutta halusin Ouluun." Tämähän ei tietenkään monissa tapauksissa pidä paikkaansa - tälläkään kaudella.
Se on kuitenkin selvää, että seurassa tehdään aidosti työtä urheilullisen menestyksen tavoittelemiseksi ja niin pelaajistoa kuin valmennustakin pidetään stabiilina varhain tehdyillä ja usein pitkillä jatkosopimuksilla. Myös vaikuttaminen ja innovatiivisuus niin kuliseissa kuin ulospäin näkyvässä johtamisessa ja toiminnassa on dynaamista ja aina eteenpäin suuntaavaa. Selkeitä menestysorganisaation merkkejä.
Kovasti saa tapahtua ihmeitä, jos Kerho tänä vuonna nostaisi kannua, mutta työsulun jatkuessa siihen on mahdollisuudet. Voi olla, että työrauha ei ole paras mahdollinen, vaan yhteistyötahojen kanssa ristiveto käy välillä liiaksikin. Silti kentällä Kerho näyttää jopa valmiilta mihin vain ja Norosen säilyessä joukkueessa ja terveenä kaikki on mahdollista.
Tepsi on perinteinen menestysjoukkue ja NHL:n peruuntuessa paperilla kenties harmonisin pelaajistoltaan. NHL-kauden alkaessa materiaali on onnettoman kapea, eikä voi millään riittää. Organisaatiossa tiedetään, miten viirejä nostetaan Elyseen kattoon. Pientä epäilystä luo se, että mikä on todellisuudessa johdon ja valmennuksen välinen suhde? En puhu henkilökemioista, vaan tavoitteista ja näkemyksistä kuinka tavoitteisiin päästään. Jos osakaan huhuista pitää paikkaansa, niin etumatkaa muihin on Turussa annettu ja vaikea sitä on kiinni kuroa - joskaan ei mahdotonta.
Mulla on se käsitys, että mestaruudesta taistelevat vain ja ainoastaan HPK, Jokerit, Kärpät, TPS ja HIFK. Mikäli työsulku loppuu kokonaisuudessaan ja kaikki NHL-statusta kantavat pelaajat häpyvät, niin en näe tämänhetkisillä pelaajalistoilla mitään potentiaalista uhkaa Kärppien ja Jokereiden kaksinkamppailulle. Tämä on lähtökohta.
Hifkin ongelmat organisaation tasolla ovat moninaiset. Toisaalta seura on suuri ja sitä johdetaan linjakkaasti (oltakoon siitä linjasta nyt mitä mieltä tahansa), mutta toisaalla se on muuntautumiskyvytön. Valmentajana on tilaustyöntekijä Aravirta, jolta saa juuri sitä, mitä haluaa - toisin kuin aiemmilta Hifkin valmentajilta sitten Westerlundin.
Näyttää siltä, että seura on tilannut Aralta brändin mukaisen joukkueen, eikä mestaruutta. Voi olla, että Ara ottaa tai on jo ottanut nykyaikaisen jääkiekon aapisen kouraansa ja kusee työnantajaansa varovasti silmään mestaruudenkiilto silmissään. Tällöin mestaruusvalmiudet ovat olemassa, mutta ne ovat valmentajasta lähtöisin.
Toisaalta seuralla on selvästi tavoitteellisuutta ja mahdollisuuksia vaikuttaa joukkueeseensa kesken kauden paljonkin. Aravirralle on taattu jopa parempi työrauha kuin hän tarvitsisi toimiakseen, kokenut kettu selviäisi pahemmassakin hiillostuksessa.
Tiedottamispolitiikan osalta tuntuu välillä siltä kuin mitään ei tapahtuisi seurassa, mutta sehän ei pidä paikkaansa, vaan taustalla työtä tekevät joka suuntaan esim. tuomaritoimintaan vaikuttamiseksi seuran korkein johto. Samaan pyrkivät esim. Mokka ja Santala Raumalla, mutta kumpaa viime kädessä kuunnellaan Hifkiä vai Lukkoa? Niinpä niin.
Miinuksena Hifkille laskisin sen, että organisaatio elää urheilullisesti koko ajan riskillä, nyt se riski on NHL-työsulussa ja maalivahtitilanteessa, yhdistettynä liialla ulkomaalaisten määrällä. Organisaatio on käsittääkseni kuitenkin kokonaisuutena mestaruusvalmis.
Jokereissa on myös tilaustyöntekijä. Jortikalta ei voi tilata kuin mestaruuden ja sen hän tekee omalla tyylillään. Virmanen ja Hjallis voivat esittää vastavoimaa, mutta jos kannu halutaan ensisijaisesti, niin silloin puikot on pakko antaa Jorelle. Mulla on sellainen tuntuma, että kiusaus kiiltokuvan kiillottamiseksi esim. Kariyan tyyppisellä NHL-tähdellä ovat valtavat. Jokereissakin tasapainoillaan koko ajan sillä rajalla, milloin urheilullisuus romahtaa imagollisen suuruuden kustannuksella. Resurssit ja fyysiset toimintaolosuhteet ovat niin hyvät vuodesta toiseen, että johtamisen tasolla on tehty välillä erittäin pahojakin mokia, jotta "menestymättömyys" on ollut mahdollista.
Hikfin ja Jokereiden toimintaa kiristää myös keskinäinen kilpailu. Julkisuudessa tästä ei paljon puhuta, mutta ihan selvää on, että Jokereille olisi imagollinen tappio, jos NHL:n peruuntuessa joukkueessa olisivat "vain" Väänänen ja Campbell, kun Hifkissä viilettää tähtipakki, Madden ja pari muutakin. Se on ihan selvää, että jatkuva sorkkiminen samalla apajalla vie kummankin voimavaroja, ja urheilullisesti se pääkilpailija taitaa tänä vuonna olla jossain ihan muualla - nimittäin yhdeksän ajotuntia pohjoiseen. Missä tahansa muussa yli 100 000 asukkaan kaupungissa Jokereiden resursseilla operoiva joukkue saavuttaisi menestystä huomattavasti paremmin kuin tällä hetkellä. Tämähän on kuitenkin vain utopiaa ja yltiöpäistä jossittelua.
Kärpät on luonut erittäin joustavan ja reagoivan organisaation. Virheitä tehdään väkisinkin kaikkialla, mutta Kärpissä niihin reagoidaan, kun ne havaitaan. Mitään ei viedä väkisin loppuun asti, vaan kurssia yritetään muuttaa jo ennen mahalaskua. Nämä korjausliikkeet ovat pääosin onnistuneita.
Markkinointi alueella on helppoa ja kannattajat ostavat käytännössä kaiken seurajohdon lausumat totuutena. Soraääniä on siellä täällä, mutta vaikutusvaltaisilla tahoilla on asioista niin suuri konsensus, että toiminta rullaa pikajunan varmuudella. Vauhtisokeuttakin on ollut havaittavissa ja tämän vuoden pelaajisto on koottu paria poikkeusta lukuunottamatta pitäen ensisijaisena lähtökohtana pelaajiston kovaa statusarvoa. Tähän mennessä ohilaukauksia ei ole tullut paljon, mutta fyysisessä suorittamisessa on selviä porsaanreikiä ja niihin puuttuminen tässä vaiheessa ei onnistune tai vaatisi ainakin paljon.
Imagollisesti Kärpät yrittää pitää koko ajan urheilullista leimaa ja yksikään pelaaja ei ole tullut Ouluun ilman seurajohdon, agentin ja pelaajan yhdessä vannomaa liturgiaa: "muualta olisin saanut parempaa palkkaa, mutta halusin Ouluun." Tämähän ei tietenkään monissa tapauksissa pidä paikkaansa - tälläkään kaudella.
Se on kuitenkin selvää, että seurassa tehdään aidosti työtä urheilullisen menestyksen tavoittelemiseksi ja niin pelaajistoa kuin valmennustakin pidetään stabiilina varhain tehdyillä ja usein pitkillä jatkosopimuksilla. Myös vaikuttaminen ja innovatiivisuus niin kuliseissa kuin ulospäin näkyvässä johtamisessa ja toiminnassa on dynaamista ja aina eteenpäin suuntaavaa. Selkeitä menestysorganisaation merkkejä.
Kovasti saa tapahtua ihmeitä, jos Kerho tänä vuonna nostaisi kannua, mutta työsulun jatkuessa siihen on mahdollisuudet. Voi olla, että työrauha ei ole paras mahdollinen, vaan yhteistyötahojen kanssa ristiveto käy välillä liiaksikin. Silti kentällä Kerho näyttää jopa valmiilta mihin vain ja Norosen säilyessä joukkueessa ja terveenä kaikki on mahdollista.
Tepsi on perinteinen menestysjoukkue ja NHL:n peruuntuessa paperilla kenties harmonisin pelaajistoltaan. NHL-kauden alkaessa materiaali on onnettoman kapea, eikä voi millään riittää. Organisaatiossa tiedetään, miten viirejä nostetaan Elyseen kattoon. Pientä epäilystä luo se, että mikä on todellisuudessa johdon ja valmennuksen välinen suhde? En puhu henkilökemioista, vaan tavoitteista ja näkemyksistä kuinka tavoitteisiin päästään. Jos osakaan huhuista pitää paikkaansa, niin etumatkaa muihin on Turussa annettu ja vaikea sitä on kiinni kuroa - joskaan ei mahdotonta.