Opiskelut loppu/mita sitten

[Tommy72]

Joo en ole tallaista ketjua viela nahnyt, eli olen itse valmistumassa piakkoin yliopistosta ja suoraan sanottuna pelottaa niin pirusti "oikeaan elamaan" siirtyminen.

Eli nyt pitaisi loytaa duuni missa viihtyy seuraavat noin 30 -40 vuotta jne.

Eli miten te koitte tan ajan jne? jotenkin viela tekisi mieli elaa "suojattua" elamaa ja opiskella, mutta kai sita pitaa joskus toitakin tehda.

Kiitan kaikista kommenteista, erityisesti, akateemisten (millaan tavoin vaheksymatta muiden kommentteja)

 

[Suomi-Salama]

Olen Tommy kohtalontoverisi. Usean vuoden opiskelut loppusuoralla, eikä juuri mitään hajua tulevaisuudesta. Myös minä odotan siis innolla jo tämän vaiheen ohittaneiden kommentteja. Miten pääsitte alkuun, jos sitä unelmien työpaikkaa ei heti tarjottimella eteen tuotukaan, jne?

 

[Master God]

Itsekin olen pohtinut, mitä koulun jälkeen oikein tulisi tehdä. Visio on kylläkin selvillä, mutta mahdollisuutta siihen ei ole vielä annettu. Joka tapauksessa ihmettelen, kun tuossa 4,5 vuotta sitten aloitellessani opintoja Teknillisessä korkeakoulussa, meille lupailtiin ruusuista tulevaisuutta ja varmaa työpaikkaa. Meidät suunnilleen revittäisiin koulusta työlelämään. Hain tänä vuonna oikeastaan vasta tosissani kunnon harjoittelupaikkaa ("haalariharjoittelua" ei lasketa), ja mikä oli tulos: yksi kutsu haastatteluun ja sekin suhteilla. Kuitenkin hain noin 10 paikkaan, ja jopa keskityin niiden hakemusten kirjoitteluun.

No, ammattiharjoittelupaikkaa ei sitten tullut täksi kesäksi, mutta en toki lannistunut vielä. Löysin pitkän analysoinnin jälkeen muutaman syyn, miksi kävi niin kuin kävi. Ensinnäkin uskottelen itselleni, että valmistumisen jälkeen on paremmat mahdollisuudet hakea erinäisiä paikkoja, koska on silloin "täysillä" käytettävissä, kun ei ole koulua rasitteena. Tosin vastavalmistuneiden insinöörien työllistyminen kuulemma heikkenee vuosi vuodelta. Toiseksi, taktiikkaa pitää muuttaa enemmän aktiivisempaan suuntaan; ensi keväänä täytyy piinata työnantajia peräänantamattomalla raivolla päivä toisensa jälkeen - vapise Hämeenlinna! Kolmanneksi, ensi vuonna opiskelut ovat toivottavasti siinä vaiheessa, että olen lukenut muutakin kuin n opintoviikkoa matematiikkaa ja pari hassua sivuaineen kurssia. Sitä paitsi valmistumiseen on vuosi vähemmän aikaa, eli noin yksi.

Joka tapauksessa siis vanhat, tutuksi tulleet hommat jatkuvat. Jos tarvitsette edullista (heh heh heh ;) ) maalaria vaikka peltikattoa fiksaamaan, niin lähettäkää ihmeessä sähköpostia :)

 

[Rebel]

Master God, olen täysin samassa tilanteessa, tosin 0.5v opiskeluja vähemmän takana TKK:lla ja mulla on valmis "suojatyöpaikka", vaikka ei näytä yksikään haku tärpänneen. Kuitenkin aika yllättävää on, että ammattiharjoitteluun on noin vaikea saada hommia, vaikka jossain vaiheessa on ollut semmoinen kuva, että kyllä niitä hommia saa kun vaan hakee. Nyt taitaa olla muutenkin aika niukat ajat, koska tätä samaa virttä kuulee usealta muultakin taholta. Duunia pitää olla jo talvella, että sitä voi kesällä jatkaa.

Pari vuotta valmistumiseen, mutta itselläni ei vielä käsi tärise. Uskon vahvasti, että kun aika koittaa, niin hommiakin riittää. Haetaan, haetaan, haetaan...niin kauan kuin tärppää.

 

[Tenho]

Voi teitä! Ettekö te ole opiskelleet IT:tä?? Ettehän te nyt saa töitä...
Suomi-Salamakin joutuu asumaan Mäki-Matin perhepuistoon..

voivoivoi....pa*ka on todellisuuden tihentymä.

Pöh! Hankitte rahaa jostain, vaikka lotolla, niin ei tarvitse miettiä loppuelämää.

Onneksi nämä ajat ovat vielä edessä...tosin ei kovin kaukana..

 

[Rattlehead]

Hyvä tilanne on tulee ainakin olemaan minulla kun joskus vuosien päästä pääsen työelämään, kun ns. suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Eli lukion jälkeen amikseen opiskelemaan niin voisi saada joitain duunarin hommia.:p

 

[Tatzka]

Sen verran on linkkejä tuonne yritysmailmaan ja suhteita ehtinyt muodostua, että tällä hetkellä näyttää hyvältä (kop kop). 2 vuoden jälkeen sitten sekin tiedetään ;)

 

[Kelpie]

Minulla on kandin paperit takataskussa, ja maisterin tutkinnosta puuttuu yksi kirjatentti ja gradu. Eli suomeksi sanottuna, valmistuminen maisteriksi on vielä todella kaukana. Gradu ei ole mitenkään ylitsepääsemätön projekti, jos sen voi tehdä kokopäiväisenä työnä. Mutta kun minä en voi. Pari vuotta sitten sain melko lailla sattumalta nykyisen työpaikkani, ja puolen vuoden jälkeen määräaikainen sopimus muutettiin vakituiseksi. Täällä olen siitä lähtien ollut, joten aikaa opiskeluille on jäänyt todella vähän.

Näinkin päin siis voi mennä. Työpaikka on, mutta loppututkinto puuttuu. Kandi on hyväksyttävä tutkinto sekin, mutta jotenkin väliaikaisen maku siinä on. Ensi syksynä pitää katsoa tosissaan, josko sitä isoa geetä saisi aikaiseksi. Tai edes alkuun.

 

[ervatsalo]

Tuurilla seilaten

Niin, allekirjoittaneella on ollut rakennustekniikan teknikon / rakennusmestarin paperit taskussa jo muutaman vuoden ajan.
Töihin menin heti seuraana päivänä valmistumisesta, töitä on piisannut jatkuvasti, tosin ns. paskahommatkin tulivat tutuiksi alkumetreillä eikä niiltä aina voi välttyä vieläkään.

Insinööriksi meinasin lukea iltalinjalla, mutta homma kaatui, ainakin toistaiseksi ajanpuutteeseen (motivaatio katosi salaperäisesti).

Työnantajani on tällähetkellä tzzadinseudulla toimiva iso moniala-konserni jossa itse toimin toimihenkilönä vakituisella sopparilla.

Loppukaneettina sanottakoon että suhteilla ja hyvällä tuurilla saattaa päästää hyviinkin töihin nykypäivänä, omalla kohdallani kävi lähinnä tuuria.

Täältä tähän

 

[hege]

Tuurilla on kyllä osuutta asiaan varsinkin kun hakee niitä ensimmäisiä harjoittelupaikkoja. Oma pyrkimykseni oli ensimmäisten kesien suhteen panostaa laatuun sen palkan sijaan eli usein ns. kiinnostavista/vaikeista hommista ei maksettu niin runsaasti kuin jostakin vuoroduunista makkaratehtaassa mutta vastaavasti saa paremmat referenssit (ja todennäköisesti myös palkan myöhemmin). Ja epäilisin että (teekkaritaustalla) siinä D-työ/lopputyö vaiheessa aiheita ja duunia löytyy paremmin jos on monipuolista ns. oman alan kokemusta kuin jos duunikokemukset ovat esim. taksikuskin hommia.

Niin ja duuneja hakiessa kannattaa muistaa ettei kukaan ole seppä syntyessään eli kannattaa hakea myös ns. vaikeisiin hommiin (jos asioista on jonkinlainen ymmärrys ja kiinnostus oppia uutta), monesti niihin ei ole paljoa hakijoita ja tehtvät usein räätälöidään osaamisen (ja sen kehityksen mukaan) mukaan.

Voin itse myös vahvistaa Designerin huomion työn ohessa opiskelun ongelmista. Oli nimittäin kohtuullisen raskasta rykiä viimeisiä tenttejä kasaan duunin ohessa (parhaat kurssit löytyvät otsikon mat-5 alta :D ), onneksi d-työn sai tehdä duuniajalla.

 

[karttu]

Sellaista duunia ei mielestäni ole missä viihtyy 30-40 vuotta. Sellainen firma saattaa toki olla. Omaan työllistymiseen voi vaikuttaa itse eniten, mutta kontaktit ovat tietysti tärkeitä. Jos itse olisin työnhakuprosessissa, saattaisin ottaa nopeastikin jonkin "vaatimattoman" pestin jolla itsensä elättää, ja jatkaa "unelma"jobin metsästystä taustalla. Tällä hetkellä on kitkaa ja nihkeyttä firmojen rekrytointitoiminnassa. Ei ne duunit silti mihinkään maailmasta työtä tekemällä häviä, vaan ne lisääntyvät. Nyt ajan henki on tyyliin näillä mennään ja katsotaan syssymmällä sitten, josko markkinat piristyvät.

Työhaastattelussa kannattaa tuoda itsestään ne puolet esiin jotka vakuuttavat työnantajan siitä, että pystyt tuomaan firmaan jotain osaamista, asennetta, persoonallisuutta tai muuta sellaista joka realisoituu lisäarvona firmalle.

Itse käyttäisin työnhakuajan kaikkeen siihen mihin nyt on hieman vähemmän aikaa irronnut:
- opintojen viimeistely ja DI:n pahvit taskuun
- harrastukset
- selkäreppumatkailu

Oman yrityksen perustamistakaan ei ole vielä lailla kielletty, vaikka se täällä saattaa siltä vähän tuntuakin. Työnhaussa asioista perilläoleva työnantaja noteeraa yrittäjästaustan korkealle, vaikka olisikin sitten mennyt perselleen.