On varhainen heinäkuun aamu Karjalan kannaksella vuonna 1943. On sellainen hetki jota moni runoiluun taipuvainen sielu saattaisi kuvailla Illusian hetkeksi... kello näyttää ajaksi 04.30 ja on jo täysin valoisaa, luonto puhkeaa huumaavasti tuoksuen täyteen väriloistoonsa jo heti aamutuimaan. On meineillään yksi niistä harvoista hetkistä ihmisen elämässä, kun ihminenkin tajuaa olevansa vain yksi pieni osa luonnon kiertokulkua.
En kuitenkaan ole ehtinyt tuota kiertokulkua miettiä.
Silmäni tuntuvat raskailta ja turvonneilta, en kuitenkaan ole ehtinyt peilin eteen tarkastamaan naamani sen hetkistä ulkonäköä.
Vedän laskuvarjopakkaustani tiukemmalle haarojen välissä olevasta hihnasta, juostessani vihreätä ja kasteista nurmikoa pitkin kohti tynnyrimäistä lentokonettani, Brewster Buffaloa.
Mekaanikkoni alikersantti Jauhiainen ja korpraali Salo ovat jo käynnistäneet Buffalon moottorin. Lentokoneen keltaiseksi maalatussa keulassa voimakkaan moottorin pyörittämä kolmilapainen potkuri vispaa ilmaa helvetillisellä jylinällä, ja möykkään ovat yhtyneet lentokentällä seisovien kahdentoista Buffalon moottoreiden korvia huumaava meteli.
Hyppään Buffaloni siivelle ja kampean ruhoni lentokoneen ohjaamoon. Korpraali Salo nousee perässäni siivelle seisomaan, tukee itsensä pleksilasisen ohjaamon rakenteisiin... miehen haalarin puntit vipattavat villisti pyörivän potkurin ilmavirrassa. Aloitan moottorin kierrosluvun kiihdyttämisen nyt nopeasti, koetettiin vielä magneetot ja maksimiahtopaine, tarkistettiin potkurinsäädöt ja painejärjestelmä.
Salo kumartuu alaspäin ja huutaa suoraan korvaani:
- Herra luutnantti, motti ottaa laiskasti kierroksia jos hana on ihan auki korkeella... siellä vuotaa edelleen jotakin... ei me ehditty sitä tarkistaa, ennenkuin tuli tämä uusi hälytys... yrittäkää välttää kaarretaistelua ryssän kanssa, varsinkin jos tulee vastaan niitä pitkänokkaisia Migejä... ja ne siipikonekiväärit pelaa nyt ihan okei, ne on nyt varmasti kunnossa... ei muuta kuin helvetillinen ralli päälle! Ja tulkaa sitten taas ehjänä takaisin, muuten tuo teidän koira jää minun vaivoikseni...
Vastaus on turhaa, tiedän sen. Korpraali Salo on aina saattanut minut sotalennolle suunnilleen samalla tavalla.
Nostan Salolle vasemman käden peukalon ylös, heiluttelen peukkuani hiukan edestakas merkiksi... sitten korpraali hyppää Buffalon siiveltä pois ja alikersantti Jauhiainen kumartuu noukkimaan pukit pois pyörien edestä.
Lisään kaasua ensin varovaisesti, sitten vähän reippaammin... ja tunnen miten Buffalon voimakas moottori alkaa ottaa kierroksia muhkuraisella lentokentällä.
... JATKUU...
En kuitenkaan ole ehtinyt tuota kiertokulkua miettiä.
Silmäni tuntuvat raskailta ja turvonneilta, en kuitenkaan ole ehtinyt peilin eteen tarkastamaan naamani sen hetkistä ulkonäköä.
Vedän laskuvarjopakkaustani tiukemmalle haarojen välissä olevasta hihnasta, juostessani vihreätä ja kasteista nurmikoa pitkin kohti tynnyrimäistä lentokonettani, Brewster Buffaloa.
Mekaanikkoni alikersantti Jauhiainen ja korpraali Salo ovat jo käynnistäneet Buffalon moottorin. Lentokoneen keltaiseksi maalatussa keulassa voimakkaan moottorin pyörittämä kolmilapainen potkuri vispaa ilmaa helvetillisellä jylinällä, ja möykkään ovat yhtyneet lentokentällä seisovien kahdentoista Buffalon moottoreiden korvia huumaava meteli.
Hyppään Buffaloni siivelle ja kampean ruhoni lentokoneen ohjaamoon. Korpraali Salo nousee perässäni siivelle seisomaan, tukee itsensä pleksilasisen ohjaamon rakenteisiin... miehen haalarin puntit vipattavat villisti pyörivän potkurin ilmavirrassa. Aloitan moottorin kierrosluvun kiihdyttämisen nyt nopeasti, koetettiin vielä magneetot ja maksimiahtopaine, tarkistettiin potkurinsäädöt ja painejärjestelmä.
Salo kumartuu alaspäin ja huutaa suoraan korvaani:
- Herra luutnantti, motti ottaa laiskasti kierroksia jos hana on ihan auki korkeella... siellä vuotaa edelleen jotakin... ei me ehditty sitä tarkistaa, ennenkuin tuli tämä uusi hälytys... yrittäkää välttää kaarretaistelua ryssän kanssa, varsinkin jos tulee vastaan niitä pitkänokkaisia Migejä... ja ne siipikonekiväärit pelaa nyt ihan okei, ne on nyt varmasti kunnossa... ei muuta kuin helvetillinen ralli päälle! Ja tulkaa sitten taas ehjänä takaisin, muuten tuo teidän koira jää minun vaivoikseni...
Vastaus on turhaa, tiedän sen. Korpraali Salo on aina saattanut minut sotalennolle suunnilleen samalla tavalla.
Nostan Salolle vasemman käden peukalon ylös, heiluttelen peukkuani hiukan edestakas merkiksi... sitten korpraali hyppää Buffalon siiveltä pois ja alikersantti Jauhiainen kumartuu noukkimaan pukit pois pyörien edestä.
Lisään kaasua ensin varovaisesti, sitten vähän reippaammin... ja tunnen miten Buffalon voimakas moottori alkaa ottaa kierroksia muhkuraisella lentokentällä.
... JATKUU...
Viimeksi muokattu: