· Tuolla muilla palstoilla on näemmä napistu ja isoon ääneen paneteltu isoja naisia Edmontonin kisojen tiimellyksessä. Joutavaa märkäkorva- poikasten panettelua, sanon ma! Kyllä tuollainen kokoa XXXXXXL-keiju on naisista parhain -oikea rotuvalio. Kelpaisi kunkin moinen möhkö alttarille saatella, tai ainakin käsipuolessaan pitkin kirkon käytävää rimpuilla, mikäli tuo nyt ensinkään noin mitättömiä miehenkuvia, taikka rääpäleitä, siipakseen huolii. Kyllä minä ainakin ottaisin, jos saisin, vaikka pari kolmekin yksintein.
·
· Ensinnäkin tuollainen runsaanmanpuoleinen neito olisi varsin huoleton petikaveri, sillä ei moisen kanssa tarvitsisi jännittää, josko tuota kiihkoissaan saattaisi satuttaa. Ehei, hyvä olisi noiden jämäköiden lauteiden päälle itsensä asettaa, ja tehdä tilaa sisällään lymyilevälle oriille. Eikä etenkään painaisi tuon lonkkaluu epäeroottisesti vasten vatsaasi, taikka hampaitasi solisluu särkisi. Ei vaatisi tuo haipakkata hiljennettävän, taikka tahtia toppuuttelisi. Sulavaa olisi lihan liike. Kelpaisi siinä käivärän köyristellä, ihrapatjalla ihanalla. Eikä senkään nyt olisi niin tarkkaa väliä mihin poimuun pikkolonsa piilottaisi -aina löytyisi lämmin hien liukastama laskos laueta.
·
· Äitinäkin olisi oiva eläjä kerrassaan. Ei hyytyisi hän lapsenpäästäjän pedille, sisuksistaan sikiöt sadattelematta sinnittelisi. Eikä ehtyisi eväs rinnoistaan, ruokkisi ratevasti rapamahat. Lapsirakas luonnostaan, samaan suureen syliinsä sulkisi ipanat, isän, ja naapurinkin äpärät. Päitä pitkin iltaa pörröttelisi, hipiää hilpeästi hivelisi, suivaantumatta sukisi. Eikä ensinkään erehtyisi vieraisiin, uskaltaisi ei urhot ulkomaan, kajota keijuun rotevaan. Etevä emäntänä etenkin, pullat ja piiraat paistelisi, perheelleen pidot pitelisi.
·
· Kodinturvanakin moinen mörssäri olisi verraton aivan. Kulmillamme hiippailevat huumehörhöt saisivat tuta vihansa vinhan. Massallaan moiset maihin mötkisi, alleen aneemiset alistaisi. Rukouksiaan ruipelot ruikuttaisi, turhaan toiveitaan toistelisi, alta ahterin alavan.
· Matseissa mesoisin mahtavana, narreille naljailisin nauraen, tepsiläiselle temput tekisin, kaljat kauloilleen kaataisin. Vaan jos nuo taholleni teutaroisi, vaimoni vihaan varaisin, päällensä punkeron päästäisin, selkänsä siimekseen suojautuisin, sieltä sukkeluuksia sanaillen.
·
· Riuska työihminenkin kaiketi olisi Nainen tuo. Kelpaisi kerrassaan auran eteen valjastaa. Vantterilla säärillään puskisi pahki sarat sammaleiset. Kääntäisi keveästi mullat mukuraiset, vaot väsymättä väkertäisi. Nurmen nopsasti niittäisi, lehmät laulellen lypsäisi. Vedet tupaan toimittaisi, lumet luontevasti loisi. Polttopuut pikaisesti pilkkoisi, hellan alle asettaisi, saunan samalla lämmittäisi, löylyt leppoisat löyhyttelis. Selät sättäämättä saippuoisi, varpaanvälit vaieten kuuraisi, persvaon pelkäämättä pesisi. Yöllä ystävänsä kotiin kantaisi, Pirkon-Pubista
· pahnoille pötkäyttäisi, paijaten peiton alle peittelisi, sadun seuraavan sepittelisi, suukotellen siippansa uneen saattelisi....
·
· Niin, olisiko kellään vaihtareita? Voisin nimittäin vaihtaa päikseen laihan vaimon ja 14 tyttöystävää yhteen riuskaan kuulamörssäriin. Jaa, ei vai -noh toisella kertaa sitten...
Juohtuipa vaan mieleeni….
·
· Ensinnäkin tuollainen runsaanmanpuoleinen neito olisi varsin huoleton petikaveri, sillä ei moisen kanssa tarvitsisi jännittää, josko tuota kiihkoissaan saattaisi satuttaa. Ehei, hyvä olisi noiden jämäköiden lauteiden päälle itsensä asettaa, ja tehdä tilaa sisällään lymyilevälle oriille. Eikä etenkään painaisi tuon lonkkaluu epäeroottisesti vasten vatsaasi, taikka hampaitasi solisluu särkisi. Ei vaatisi tuo haipakkata hiljennettävän, taikka tahtia toppuuttelisi. Sulavaa olisi lihan liike. Kelpaisi siinä käivärän köyristellä, ihrapatjalla ihanalla. Eikä senkään nyt olisi niin tarkkaa väliä mihin poimuun pikkolonsa piilottaisi -aina löytyisi lämmin hien liukastama laskos laueta.
·
· Äitinäkin olisi oiva eläjä kerrassaan. Ei hyytyisi hän lapsenpäästäjän pedille, sisuksistaan sikiöt sadattelematta sinnittelisi. Eikä ehtyisi eväs rinnoistaan, ruokkisi ratevasti rapamahat. Lapsirakas luonnostaan, samaan suureen syliinsä sulkisi ipanat, isän, ja naapurinkin äpärät. Päitä pitkin iltaa pörröttelisi, hipiää hilpeästi hivelisi, suivaantumatta sukisi. Eikä ensinkään erehtyisi vieraisiin, uskaltaisi ei urhot ulkomaan, kajota keijuun rotevaan. Etevä emäntänä etenkin, pullat ja piiraat paistelisi, perheelleen pidot pitelisi.
·
· Kodinturvanakin moinen mörssäri olisi verraton aivan. Kulmillamme hiippailevat huumehörhöt saisivat tuta vihansa vinhan. Massallaan moiset maihin mötkisi, alleen aneemiset alistaisi. Rukouksiaan ruipelot ruikuttaisi, turhaan toiveitaan toistelisi, alta ahterin alavan.
· Matseissa mesoisin mahtavana, narreille naljailisin nauraen, tepsiläiselle temput tekisin, kaljat kauloilleen kaataisin. Vaan jos nuo taholleni teutaroisi, vaimoni vihaan varaisin, päällensä punkeron päästäisin, selkänsä siimekseen suojautuisin, sieltä sukkeluuksia sanaillen.
·
· Riuska työihminenkin kaiketi olisi Nainen tuo. Kelpaisi kerrassaan auran eteen valjastaa. Vantterilla säärillään puskisi pahki sarat sammaleiset. Kääntäisi keveästi mullat mukuraiset, vaot väsymättä väkertäisi. Nurmen nopsasti niittäisi, lehmät laulellen lypsäisi. Vedet tupaan toimittaisi, lumet luontevasti loisi. Polttopuut pikaisesti pilkkoisi, hellan alle asettaisi, saunan samalla lämmittäisi, löylyt leppoisat löyhyttelis. Selät sättäämättä saippuoisi, varpaanvälit vaieten kuuraisi, persvaon pelkäämättä pesisi. Yöllä ystävänsä kotiin kantaisi, Pirkon-Pubista
· pahnoille pötkäyttäisi, paijaten peiton alle peittelisi, sadun seuraavan sepittelisi, suukotellen siippansa uneen saattelisi....
·
· Niin, olisiko kellään vaihtareita? Voisin nimittäin vaihtaa päikseen laihan vaimon ja 14 tyttöystävää yhteen riuskaan kuulamörssäriin. Jaa, ei vai -noh toisella kertaa sitten...
Juohtuipa vaan mieleeni….