Väärässä olemisen taide
Nöyrästi vastaanotetaan kiitokset täällä. Ja samalla tuodaan päivänvaloon oma vähemmän onnistunut veikkaus vuoden takaa:
Mikä tekee tämän kolmannen peräkkäisen tappion kaikkein katkerimmaksi on se, että joukkueen runko hajoaa tähän kauteen. Niin hajoaa jossain määrin Kärpilläkin mutta heidän resursseillaan uusi realistisesti mestaruudesta skabaava joukkue saadaan kokoon kaudessa tai parissa. Tapparalla se käytännössä oli tässä, now or never, tämän projektin osalta. Vaikka 90-luvun kaltaisiin pitkiin nälkävuosiin en haluakaan uskoa (enkä etenkään toivoa), kyllä siinä monia vuosia tulee vierähtämään, ennenkuin Tappara nähdään taas finaalikarkeloissa. Tämä saattoi olla konkreettisesti viimeinen mahdollisuus pokaaliin tämän vuosikymmenen puolella, sen verran hitaasti ja harvakseltaan Tapparan organisaatio saa noita menestysjoukkueita rakennettua.
Eipä olisi voinut pahemmin mennä ennustus pieleen! Ainoa puolustukseni on, että tuo ylläoleva oli tietysti kirjoitettu maksimaalisen alakulon tunnelmissa. Ei tietenkään harmita yhtään, että mäkeen meni...
Ja väittäisin silti, että eivät useimmat muuttkaan Tappara-kannattajat nähneet kauden alkaessa mestarijoukkueen merkkejä joukkueessa. Toivoa toki sai, mutta olihan se myönnettävä että ne vahvimmat mestarisuosikit löytyivät toiselta suunnalta.
Mikä sitten käänsi ne pienet marginaalit tällä kertaa Tapparan hyväksi? Erityisesti siis näissä kahdessa jälkimmäisessä sarjassa, jossa Tappara pistettiin todelliseen koetukseen ja pelimerkit olivat lähtökohtaisesti sitä vastaan.
Oma mutu:
- Kokemus.. Yhteiset koettelemukset olivat vahvistaneet joukkuehenkeä ja toisaalta myös auttoivat kestämään tiukoissa paikoissa ja vääjäämättömien tappioiden jälkeen.
- Muutama avainpelaaja kriittisellä paikalla. Karhunen, jonka perusvarmuus antoi selkärankaa koko joukkueelle, sekä tietysti kevätkauden kiekkosensaatio, valtavalla itseluottamuksella ennakkoluulottomasti pelannut "Pate" Laine, joka mätti liukuhihnalta niitä mahdottomia maaleja, jollaisia kukaan ei olisi uskonut koskaan näkevänsä. Ja vielä juuri kaikkein kriittisimmissä tilanteissa. Juuri tuollaista pelaajaa aiempien kausien Tappara olisi kaivannut.
Mutta tämä ei ole analyysiketju, joten jätetään tuolle tarkkuustasolle.
