Suuri osa ystävä/kaveri-piiristäni on tapparalaisia ja jos ottaa kontrastin viimmevuotisen seiska ottelun tappiota seuranneeseen, lähes masennusta vastaavaan tilaan niin pakko onnitella ja nostaa hattua heidän suuntaan. Tiedän että vertaus masennukseen on vahva sana, mutta ei se kaukana siitä ollut, kun näki kavereilla tyhjiä katseita ja kyllä silloin piti ymmärtää että muutamaan päivään ei uskaltanut edes rauhallisimmille kavereille asiasta herjaa heittää.
Jokatapauksessa neljäs vuosi peräkkäin finaalissa ja nyt se kirkkain mitalli, itse olen vähän katkera ja jollain tapaa myös kateellinen, mutta samalla myös arvostus tuollaiselle duunille on suuri. Mestaruus on aina mestaruus, mutta kyllähän tuollainen neljän vuoden finaaliputki on käsittämättömän kova suoritus organisaatiolta, jos vertaa yksittäisiin tähden lentoihin -> yksi kova vuosi, sitten taas takaisin keskikastiin.
Erityis kiitokset vielä Patrik Laineelle joka asenteella ja taidoillaan voitti kyllä suurimman osan jääkiekkofaneista puolelleen, huikee kaveri josta on helppo tykätä. Vielä kun katsoo viimmeisen neljän vuoden periodia millaisia jätkiä Tapparassa on pelannut Laineen lisäksi: Barkov, Nieminen, Palola, Metsola, Malinen, Jormakka, Kuusela, Ilomäki, Järvinen, Haapala, Elorinne, Mäntylä, Saravo, Lajunen, Peltola... Kaikki ei ole Tappara-kasvatteja, mutta kaikki ovat pelaajia jotka on helppo yhdistää Tapparaan ja pelaajia joita Tampereella on helppo sini-oranssien lasien läpi helppo fanittaa.