Lämpimät onnitteluni Leijonille työvoitosta, Ruotsin nöyryyttämisestä ja arvokkaasta pronssimitalista, joita ei Suomen MM-historiassakaan liikaa ole. Mitali on aina mitali, ja sellainen on arvokisoista saatu nyt neljä kertaa putkeen, mikä ei tietysti kitisijöille tunnu riittävän - aina pitäisi saada kultaa murskavoittojen ja nollapeliputkien kera, oli vastus mikä NHL-voittoinen dream team tahansa.
Ei tällä materiaalilla tämän enempää ollut mahdollista saada, sillä kisojen ylivoimaisesti parhaat, taidokkaimmat ja tasapainoisimmat joukkueet pelaavat huomenna finaalissa - ja täysin ansaitusti. Venäjän joukkueen voisi siirtää sellaisenaan seuraaviin olympialaisiin, ja kanukeillakaan ei järin paljon muutoksia tarvitsisi tehdä. Suomen ensikertalaispainotteinen porukka teki hienoa työtä, ja Pihlströmin, Mikko Koivun ja Tuomo Ruudun turvin toteutti onnistuneesti sukupolvenvaihdoksen, nyt kun Selänteen kaltaiset pelaajat jäävät yksi kerrallaan eläkkeelle.
Kiitos myös valmennukselle, Sheddenin äijämäinen asenne ja rohkeus kokeiluihin (onnistuivat ne aina tai eivät) ketjujen suhteen tuottivat tulosta. Aniharva suomalainen päävalmentaja on edes yrittänyt tehdä erikoiskentällisiä tai rohkeasti peluuttaa ketjuja muutenkin kuin tasaisella rotaatiolla. Eipä tarvinnut kärsiä maalivahtisekoiluistakaan, sillä pohjoisamerikkalaiseen tapaan päävahtiin luotettiin, vaikka välillä ei ollut se paras hetki. Luottamus palkittiin viimeistään nollapelillä tänään. Virheitäkin valmennukselle sattui, mutta se ei pelaa joka ei pelkää - ja tulokset ratkaisivat: ei mitalia tältä porukalta etukäteen oikein odotettukaan, joten voitot Yhdysvaltoja, Slovakiaa ja Ruotsia vastaan arvokisoissa olivat näyttö myös valmennuksen luomasta hengestä.
Ja nyt kun kiittelemään lähdetään, niin kiitos Kalervo Kummolalle, joka ovelalla vedolla valitsi Sheddenin sekä tuomaan maajoukkueeseen uudenlaista valmennustyyliä Suomen valmennuspiirien sisäsiittoisen ringin ulkopuolelta että tasoittamaan Jukka Jalosen työtä valmennuksessa. Iso-Kale myöskin on luultavasti päävastuussa siitä, että Suomen alku- ja jatkolohkojen pelit televisioitiin parhaaseen mahdolliseen aikaan (Ruotsin alkupelejä tuli mm. 02:00 yöllä, Suomen pelit klo 22:30), joten katsojaystävällinen kabinettineuvottelukin oli onnistunutta.
Jotta ei menisi pelkäksi kehumiseksi, iso "haistakaa p***a" kaikille katkeran kaunaisille, omissa lausunnoissaan ristiriitaisille ja anaali-retentiivisesti pelikirjoistaan jankuttaville "analyytikoille" ja/tai kotisohvavalmentajille, jotka voivat ymmärtää pelin säännöistä, mutta eivät juuri mitään pelin sydämestä ja olemuksesta. Shakinpelaamisessa voi pärjätä "pelikirjoilla", koska kaikki siirrettävät nappulat ovat kylmiä ja elottomia, mutta jääkiekossa ratkaisuja tekevät kentällä ihmiset, lajin harrastajapohjan salliman materiaalimäärän ja yksiköiden fyysisten ja henkisten tasoerojen sallimissa puitteissa. Jos tämän maailman analyytikoiden pelikirjoilla olisi oikeasti käyttöä, nämä analyytikot valmentaisivat SM-liigassa tai edes Mestiksessä menestyksekkäästi, tai antaisivat oikeasti rakentavaa ja hyödyllistä palautetta selkäänpuukotushenkisen nälvimisen ja pikkuasioihin takertumisen sijasta. Se olisi sitä paljon puhuttua "lisäarvoa", joista nämäkin ihmistyypit usein nalkuttavat.